Esittelyssä Corto eli pari kiloa sarjakuva-aiheista lautapeliä

by Annika Saarto 17 heinäkuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Corto on vähän outolintu ei vain meidän ludoteekissamme vaan laajemminkin lautapelimaailmassa. Se nimittäin pohjautuu sarjakuvahahmoon, eikä kyse ole nyt Disneystä. Hugo Prattin luoma Corto Maltese on laivaton merikapteeni ja onnenonkija, jonka seikkailuihin yhdistyy ripaus mystiikkaa.

Myönnettäköön kuitenkin, että tilaus Philibertiin lähti pääosin pelin visuaalisten ansioiden tähden. Eivätkä pelin suunnittelijatkaan tuntuneet hassummilta. Sebastien Pauchonista meillä on usean julkaisun verran kokemusta (mm. Jaipur ja Jamaica) ja Laurent Escoffier on parhaimmillaan yltänyt Looney Questiin (vielä kokeilematta). Corto julkaistiin vuonna 2013 ja sen lisäosa The Secrets of Venice vuotta myöhemmin. Boksi on vaikuttavan kokoinen (32 x 24 x 9), painava ja täynnään hyvälaatuisia komponentteja.

Ote sarjakuvatarinasta "Kertomus Venetsiasta", joka sijoittuu Venetsiaan ajanjaksolla 10.-25.4.1921.

Corto Maltese -sarjakuvaa julkaistiin vuosina 1967-1988. “Merien kulkuri” Corton seikkailut sijoittuvat pääasiassa ensimmäisen maailmansodan aikaan. Yhtenä keskeisenä sivuhahmona tarinoissa esiintyy venäläinen sotilaskarkuri Rasputin, jonka yhteyttä historialliseen Rasputiniin ei sen enempää avata. Kaikki kahdeksan pidempää ja 21 lyhempää sarjakuvatarinaa on suomennettu. Jo nimet herättävät seikkailujen janon, tässä niistä muutama: Vuosikertaviiniä ja Picardien ruusuja, Rufijin leopardimiehet, Corto Maltese Siperiassa, Brasilian kotka, Suolaisen meren balladi.

Aluehallintaa valkoisin ja mustin keinoin

Kertomuslautojen päälle läiskitään
vastaavan värisiä hahmokortteja.

Corto-lautapeli on puoliabstrakti viritys, jossa Corton seikkailuja eletään kolmella tai neljällä rinnakkaisella laudalla. Omilla tokeneilla apustetaan mahdollisimman laaja vaaka- ja pystyruudukko (“hankitaan vaikutusvaltaa”), joka pelin lopussa kääntyy pisteiksi. Aluehallintaa siis. Sitä mukaa kun sarjakuva etenee eli laudoille lisätään hahmokortteja, voi vuorossa oleva pelaaja laittaa pelaamansa hahmokortin päälle tokenin ja lisätoimintona joko laajentaa vaikutusvaltaansa muuallekin tai vähentää toisten. Kortin reunus (musta, valkoinen tai mustavalkoinen) kertoo, kumman näistä lisätoiminnoista pelaaja saa tehdä. Etu- ja objektikortit pelataan kertakäyttöisinä välittömästi hahmokortin jatkeeksi. Etukortilla voi päästä esimerkiksi vaihtamaan päikseen kahden hahmokortin paikkaa. Objektikorteilla voi joko heikentää vastustajia tai kasvattaa omaa vaikutusvaltaa. Rasputin- ja Corto-kortit liikuttavat tarinan pääsankareita. Valkoinen Corto jakaa lahjoja (vaikutusvaltaa) ympärillään oleviin ruutuihin ja musta Rasputin kykenee kertarykäyksenä eliminoimaan vaikutuspiirissään olevan kortin, mikä tietää lisäpistettä Rasputinia liikuttaneelle pelaajalle. Pelaajat saavat itse päättää, minkä tarinoiden pinoista käsikorttinsa nostavat.

Jos The Secrets of Venice -lisäri otetaan mukaan, on valittavana yhteensä seitsemän sarjakuvatarinaa. Niitä vastaavilta laudoilta voi yrittää kerätä kullekin tarinalle ominaisia erikoispisteitä. Esimerkiksi Rufijin leopardimiehet -tarinassa tiettyjen hahmokorttien päälle lisätään leopardi-token, ja se, joka pelin päättyessä hallitsee tällaista korttia, pystyy leopardi-tokenin avulla yhdistämään hallitsemiaan ruudukoita ja siten lisäämään pistesaalistaan. Corto Maltese Samarkandissa -tarinassa taas laudan keskimmäiseen ruutuun asetetaan kultaharkkotokeineita, jotka jaetaan pelin päättyessä niiden kesken, jotka hallitsevat ympäröiviä kolmea tai neljää ruutua.

Ruutua hallitsee se, jolla on hahmokortin päällä eniten tokeneitaan. Keskimmäinen laudoista kuuluu The Secrets of Venice -lisäosaan. Corto ja Rasputin on toteutettu upeina figuina.

Teema kantaa vaikka liimaa on alla kymmenen sentin kerros

Hugo Prattin sarjakuvataide
vetää puoleensa.

Pelinä Corto ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta sen verran ainutlaatuinen kuitenkin, ettei tule suorilta mieleen julkaisua johon sen voisi rinnastaa. Mies vertasi Die Dolmengötteriin. Ensimmäisen pelikerran jälkeen katsoimme miehen kanssa toisiamme ja totesimme, sanoja hapuillen: “Olipas… erikoinen.” Corto todellakin on sitä, viehättävällä tavalla. Jos se olisi abstrakti, en ehkä koskisi siihen tikullakaan. Teema on päälle liimattu mutta pelikokemukselle kaikki kaikessa. Jos Corto Maltesen maailma ja seikkailut olisivat tutut, olisi varmasti riemastuttavaa tunnistaa korteista kunkin seikkailut päähahmot. Mutta näinkin, ilman taustatietoja, kortit ja koko peli ovat ilahduttavaa katseltavaa. Kutakin tarinaa hahmoineen avataan erillisessä vihkosessa. Inspiroiduin jopa niin, että huusin netistä itselleni yhden Corto Maltese -sarjakuvan.

Pelikokemus on miellyttävä ja kesto filleriksi sopiva, kunhan jaksaa perehtyä helposti unohtuviin tarinakohtaisiin erikoissääntöihin. Ensikertalainen on aina vähän hukassa mutta pääsee jo toisella yrittämällä juonesta kiinni. Säännöt on teemalle uskollisesti kirjoitettu sarjakuvan muotoon. Corto sopii pelaajille, jotka arvostavat visuaalisuutta ja sietävät sitä, että tuurielementtiä voi olla paljonkin, jos korttityypit jakautuvat kovin epätasaisesti pelaajien välillä.

Sitä minä vaan ihmettelen, ettei Rahdo Maltese ole tästä vielä tubettanut.