Imperial Settlers: Empires of the North

by Kai Saarto 29 marraskuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Pohjolan kansat - inuiitit, skotit ja viikingit -  ovat päättäneet laajentaa reviiriään tekemällä ryöstö- ja valloitusretkiä laivoillaan. Hankkimillaan resursseilla he pyrkivät rakentamaan naapureitaan voimakkaamman valtakunnan. Imperial Settlers: Empires of the North on korttipeli, jossa pelaajat luotsaavat yhtä kuudesta klaanista (kaksi per kansakunta) kamppailussa voittopisteistä. 


Ignacy Trzewiczekin johtama puolalainen Portal Games keskittyy vahvasti luomiensa pelien jatkuvaan päivitykseen niin lisäosien kuin uusien editioidenkin avulla. Empires of the North on oikeastaan jo ainakin neljäs iteraatio samasta pelistä: ensin ilmestyi postapokalyptinen korttipeli 51st State, sitten sen sarjakuvamaisempi ja historiallisempi versio Imperial Settlers, jonka Asterix-sarjakuvat mieleen tuova värikäs kuvitus teki siitä supersuositun. 51st State sai vuonna 2016 vielä Master Set -nimellä kulkevan uuden edition.

Vuonna 2019 ilmestynyt Empires of the North sijoittuu Imperial Settlersin maailmaan, mutta se on itsenäinen peli ja sen verran viilailtu, että voidaan miltei puhua Imperial Settlers 2nd Editionista. Kaiken tämän hinkkaamisen jälkeen Portal Games on luonut todella sujuvan ja  onnistuneen pelin.

Empires of the North -peruspelin mukana tulee kuusi valmista klaanipakkaa, joilla kullakin on oma strategiansa. Lisäosia on tulossa jo useampia ja niiden myötä tulee uusia pelattavia kansoja. Peliä voi pelata 1-4 pelaajaa ja se on englanninkielinen.

Merkittävimpiä muutoksia verrattuna Imperial Settlersiin on kiinteän vuoromäärän vaihtuminen kilpajuoksuksi 25 pisteeseen, jonka jälkeen kierros pelataan loppuun. Koska en ole noita aiempia pelejä kokeillut kuin satunnaisesti, en lähde suuremmin vertaamaan fiiliseroja niiden välillä.

Peli vielä aikaisessa vaiheessa, kun pelaajien valtakunnat ovat pieniä.

Kivat komponentit, lyhyet ohjeet

Portal Gamesin pelit ovat jo pitkään olleet varsin laadukkaita komponenteiltaan. Pohjolan valtakunnissakin on paljon hyvää: hauska kuvitus, tuhti tarjotinsysteemi pelilaatikossa komponenttien säilytykseen ja varsin hauskannäköisiä puisia meeplejä ja resursseja.

Ensi silmäyksellä myös ohjelehdykkä näyttää hyvältä. Se on iso ja kirjasinkoko tarpeeksi suuri vähän huononäköisemmällekin. 12 sivuun mahtuu paljon kuvia ja taitto on ilmava. Ohjekirjan luettua saa myös hyvän kuvan pelin etenemisestä. Kaikki siis hyvin? No, ei ihan. Ilmavuus ohjekirjassa johtuu siitä, että se pysyttelee hyvin yleisellä tasolla. Pelissä tulee kuitenkin, varsinkin ensimmäisillä pelikerroilla kunkin kansapakan kanssa, jatkuvasti eteen sellaisia tarkempia kysymyksiä liittyen yksittäisiin kortteihin. Vastauksia joutuu käytännössä sitten kaivelemaan netistä. Ei mikään diilinrikkova ongelma, mutta hyvä varautua tähänkin.

Vaikka kyseessä on korttipeli, vie Empires of the North pöytätilaa. Pöydän keskellä on pistelaudan lisäksi löytöretkilauta, jossa on lähellä ja kaukana sijaitsevia saaria kuvastavia kortteja tarjolla. Lisäksi on viidestä pienestä laatasta koottu, pentagonin muotoinen toimintolauta, joka on keskeisessä roolissa. Resurssit ovat näppärästi omalla tarjottimellaan. Pelin edetessä pelaajat kasvattavat omaa valtakuntaansa rakentamalla käsikorteistaan lokaatioita tai valloittamalla saarikortteja. Näitä kertyy pelin edetessä kunkin pelaajan eteen sen verran paljon, että pöytätilaa (ja brainpoweria) homman hallintaa kuluu runsaasti.

Toimintolauta kootaan satunnaiseen järjestykseen pelin alussa.

Toimintovaihtoehtoja riittää

Pelin alkaessa kullakin pelaajalla on edessään kolme valmista rakennuskorttia, pari laivaa, viisi työläismeepleä ja kourallinen resursseja. Kullakin klaanilla on vähän erilainen alkutilanne. Tavallinen pelikierros alkaa tarkkailu-vaiheella, jossa kukin nostaa omasta klaanipakastaan neljä korttia, joista voi ostaa itselleen haluamansa määrän kuluttamalla yhden työläisen toiminnon per kortti.

Sen jälkeen tehdään yksi toiminto vuorotellen muiden pelaajien kanssa. Vaihtoehtoja riittää. Käsikorteistaan voi rakentaa itselleen uuden tuotantolaitoksen tai jonkun muun lokaation maksamalla kortissa kerrotun määrän resursseja. Joissakin lokaatiokorteissa on toimintoja, jotka tehdään pistämällä meeple kortille. Toisen pelaajan toimia voi myös häiritä hyökkäämällä, mikä tarkoittaa kirvesresurssin kuluttamista siihen, että toinen pelaaja “täppää” hyökkääjän valitseman kortin pois käytöstä loppukierroksen ajaksi.

Näiden lisäksi voi käyttää “klaanitoimintokätyriään”, eli puista pelimerkkiä, jonka toisella puolella möllöttää X-merkki. Kätyri asetetaan aiemmin mainitulle toimintolaudalle tyhjä puoli ylöspäin. Vaihtoehtoina on viisi eri toimintoa:

1) Löytöretkeillä, mikä tarkoittaa kortin nostamista omasta pakasta käteen.
2) Kansoittaa, eli ottaa varannosta itselleen yksi työläismeeple lisää.
3) Rakentaa, eli pelata lokaatiokortti kädestä eteensä ilmaiseksi (ei kuluta resursseja)
4) Korjata sato, eli valita yksi valtakunnan peltokortti ja kerätä sieltä lisää resursseja.
5) Purjehtia, eli laittaa laiva löytöretkilaudalle.

Kätyri voi liikkua vielä myöhemmin viereiseen toimintolaattaa ja tehdä sen toiminnon. Tällöin kätyri kääntyy X-puolelleen ja tämä lisätoiminto maksaa yhden omena-resurssin. Nyt kätyri on tehnyt kaiken mahdollisen.

Pelaajat tekevät näitä toimintoja niin kauan vuorotellen, kuin niitä vain kullakin riittää. Kun viimeinenkin pelaaja on lopettanut toimintovaiheen, lähdetään löytöretkivaiheeseen.

Ensimmäisenä Purjehdus-toimintoa käyttänyt pelaaja saa tässä vaiheessa (tavallisesti) valita ensimmäisenä löytöretkilaudalla olevan saarikortin. Lähisaaren ryöstäminen on halvinta ja saaliina on saarikortissa mainitut resurssit. Jos retkikunnalla oli mukanaan kirvestoken, voi saaren valloittaa osaksi valtakuntaansa, jolloin palkinto on vähän erilainen (esim. uusi toimintovaihtoehto tai keino muuttaa resursseja pisteiksi). Jos retkikunnalla oli mukanaan kala-resurssi, voidaan valita myös kauempana olevia saarikortteja.

Sen jälkeen käytetyt meeplet ja laivat palaavat kotiin, aktivoidut rakennukset tulevat taas käyttöön ja alkaa uusi kierros tarkkailuvaiheella (kortinnosto).

Pelimekaniikka käy teeman kanssa hyvin yhteen, mikä on hieno asia.

Valloitettavia ja ryösteltäviä saaria. 

Pistekoneisto käyntiin

Pisteitä tulee pelin aikana klaanista riippuen vähän eri tavoin. Yleensä jokin lokaatiokortti vaatii resurssien maksamista ja usein myös meepletyöläisen käyttöä vastineeksi yhdestä tai kahdesta voittopisteestä. Saaren ryöstämisestä (mutta ei valloittamisesta) saa myös aina pisteitä. Tarkoitus on siis päästä 25 pisteeseen, mikä käynnistää pelin lopun. Kun pelikierros tämän jälkeen päättyy, lasketaan loppupisteet.

Pelin lopussa lisäpisteitä saa jokaisesta valtakuntaan rakennetusta kortista, ylijääneistä resursseista ja kullasta. Pisimmälle näiden kaikkien ynnäämisen jälkeen edennyt voittaa.

Klaanivalinnalla on iso merkitys pelin strategian suhteen. Sotaisa Ulaf-klaani on suoraviivainen poppoo, joka saa saarten ryöstelystä extrapisteitä. Heidel-klaanin viikingit taas ovat laiskoja, ystävällisiä ja jatkuvasti juovuksissa. Pisteitä heruukin tavernan käytöstä ja vastaavasta sosiaalisesta toiminnasta. Skottien Glenn-klaani rakastaa yhteistyötä ja heidän korttinsa kombottavatkin mukavasti keskenään. MacKinnon-klaani taas pistää rahaa poikimaan. Inuiittien Panukit rakastavat pingviinejä ja korttisynergiaa. Nanurjuk-klaani taas on tottunut koviin olosuhteisiin ja on jatkuvasti liikkeessä, he hylkäävät peltojaan ja rakennuksiaan saadakseen pisteitä.

Pankkiiri-skotit pitävät sijoitustoiminnasta.

Hyvin se Portal Games vetää

Portal Games on parantanut juoksuaan viime vuosina mukavasti. Oikeastaan kaikki viimeisen parin vuoden aikana kokeilemani pelit ovat olleet oikein onnistuneita (First Martians on kokeilematta ja se saattaisi olla poikkeus). Imperial Settlers: Empires of the North on lyhyesti sanottuna oikein hauska peli. Korttien kanssa nysvääminen on mukavaa, pelaajien välistä interaktiota on juuri sen verran, että peli ei tunnu pasianssilta eikä toisten muroihin lorotella liikaa. Kyseessä on mukavasti teemaa sisältävä europeli, mikä onkin Portal Gamesille tyypillistä... nuo puolalaiset kun tuntuvat olevan Euroopassa eniten kallellaan räväkämpien teemojen suuntaan maanviljely- ja kaupunginrakentelupelien sijaan.

Kahdestaan pelatessa Empires of the North soljuu oikein mukavasti eteenpäin, eikä kolmellakaan ole mitenkään liian hidasta. Maksimipelaajamäärällä, eli neljällä nyt kestää ehkä sisältöön nähden vähän turhan kauan, mutta ihan pelattava tämä edelleen on. Yksinpelimoodikin on olemassa, mutta ei se nyt kertakokeilulla saanut sukkia pyörimään jaloissa, vaikka olikin teknisesti toimiva. Sooloskenaariot näyttävät hyvin tehdyiltä, joten jos yksinpelimoodi on tärkeä kriteeri, niin tämä on selkeä plussa.

Peruspelissä on tahkottavaa pitkäksi aikaa, menee nimittäin hetki ennen kuin kaikki kuusi klaania on ehtinyt kokeilemaan ja varsinkaan ymmärtämään niiden strategiat. Parin pelin jälkeen annoin arvosanaksi pelille kasin, eikä se ole siitä vielä heilahtanut. Pelin tempo ja pituus ovat varsinkin kaksinpelissä miellyttävät. Pari viimeistä kierrosta ovat tosin hiukan tuskaiset, koska kortteja on pöydällä lähemmäs parikymmentä. Vaihtoehtoja toiminnoille on siinä kohtaa runsaasti ja sen optimaalisimman pistekasan keräämisen suunnittelu alkaa käydä aivojen päälle.

Tiettyjen korttien hahmottaminen pelkän ohjekirjan avulla on välillä ollut haasteellista, mikä rokottaa aavistuksen pisteitä. Ihan kovimpaan kärkeen peli ei meillä yltänyt, ainakaan vielä. Sitä tekee kyllä mieli kovin edelleen pelata ja sille on selkeä paikkansa kokoelmassamme. Sellainen tietynlainen tiukkuus valinnoista kuitenkin puuttuu, eikä jännitettä kauheasti synny. Pelaaminen on pääosin rentoa puuhailua.

Joidenkin klaanien strategiat ovat myös jääneet vielä meille vähän epäselviksi. Useampien pelikertojen myötä nuokin saattavat aueta, mutta tällaisenaankin Empires of the North on meidän kirjoissamme oikein hyvä peli ja yksi tämän vuoden parhaista kokeilemistamme uutuuksista.

Dice Towerin Zee Garcia antoi pelille täyden kympin.