Talven 2019 hottislistamme koostuu peleistä, jotka ovat viimeisten puolentoista kuukauden aikana eniten kuumotelleet joko pöydällä tai hyllyssä. Päättelypeleillä on vahva edustus. Uuden kultistakin näemmä jäädään kiinni, sillä peleistä neljä on julkaistu vuonna 2018. Voi meitä!
10. Watson & Holmes /Annika
Alkusyksynä ludoteekkiimme hankittu Watson & Holmes on päässyt pöydälle kahdesti, mutta hinku olisi enempään. Vaikka peli on mitoitettu kahdesta pelaajasta ylöspäin, emme ole tätä kahdestaan pelanneet, koska vasta vähintään neljällä pelaajalla rikosten ratkaisuun tulee sitä kilpajuoksun, -ratkonnan ja jopa sabotoinnin tuntua, joka on Watson & Holmesin keskeisiä elementtejä. Peliboksi tarjoaa 13 eri rikosmysteeriä, joihin liittyvät vihjeet on ripoteltu eri lokaatioihin. Alkutarina luetaan kaikille ääneen, minkä jälkeen kukin pelaaja päättää, mistä lokaatiosta on järkevintä aloittaa rikoksen selvittely. Lokaatiot valitaan työläisenasettelulla, ja yhteen paikkaa mahtuu vain yksi nuuskija kerrallaan. Se, joka uskoo löytäneensä tai päätelleensä vastauksen alkukysymyksiin, rientää Sherlock Holmesin luo. Watson & Holmes on äärimmäisen tyylikkäästi toteutettu - käytännössä vain kerran pelattava peli, jonka keissit on jaettu vaikeustasoltaan kolmeen osaan.
9. Race for the Galaxy /Kaitsu
Tom Lehmannin suunnittelema Race for the Galaxy on yksi arvostetuimmista korttipeleistä, ainakin niistä jossa rakennetaan avaruusimperiumia. Saimme ensikosketuksen Lehmanniin ja Galaxy-sarjaan Roll for the Galaxyn kautta. Race for the Galaxy, eli tuttavallisemmin Reiska on selvästi monimutkaisempi viritys. Sen opettamista pidetään kovin hankalana hommana ja aloituskynnys on suuri pelin raskaan ikonografian vuoksi.Peli kyllä sitten palkitsee siihen nähdyn opettelun vaivan. Olen pelannut nyt pari kertaa peliä livenä, sekä parikymmentä erää tietokoneversiota. Reiska on hyvä peli, nyt pitäisi saada sitä Annikan kanssa pelattua lisää kun meillä on lainassa peruspeli jokusella lisärillä. Aivan pian ilmestyvä New Frontiers on Lehmannin uusi peli Galaxy-sarjaan. Se yhdistelee Reiskan maailmaa ja Puerto Ricon roolinvalintaa. New Frontiers on sekin noussut kiinnostavien pelien listalla taloudessamme.
8. Salem 1692 /Annika
Travis Hancock on luonut pelisarjan, joka on ulkonäöltään hyvin yhtenäinen: boksit näyttävät antiikkisilta kirjan kansilta. Tähän mennessä sarjassa on ilmestynyt kolme nimikettä: Salem 1692, Tortuga 1667 ja Deadwood 1876. Noita kahta viimeistä olen päässyt kokeilemaan ja koska molemmat ovat kelpo pelejä, pitäisi myös Salem 1692 päästä korkkaamaan. Se saattaisi jopa olla kaikista eniten makuuni vahvan sosiaalisen päättelyelementtinsä vuoksi. Teemana ovat Massachusettsin osavaltiossa sijaitsevan Salemin kaupungin hurjat noitavainot kolmesataa vuotta sitten. Pelaajien joukkoon on arvottu noitia, jotka yrittävät saada muut pelaajat eliminoiduiksi ennen paljastumistaan.
7. Raptor /Kaitsu
Bruno Cathalan ja Bruno Faiduttin yhteistyönä suunnittelema Raptor on hieno asymmetrinen kaksinpeli. Toinen pelaaja liikuttelee tutkijoita, jotka yrittävät vangita dinosauruksen poikasia tutkimuksiaan varten. Toinen pelaa dinomutsia, joka haluaa sekä saattaa poikasensa turvaan, että repiä päät irti tutkijoilta. Korttivetoinen mekaniikka toimii hyvin ja peli on todella jännittävä kamppailu. Ei yhtään haittaa, että kuvituksesta vastaa suosikkini Vincent Dutrait. Annika kirjoitti pelistä blogiimme pidemmän esittelyn, mutta todetaan tässä vielä, että Raptor on yksi parhaita puhtaita kaksinpelejä joita on tullut vastaamme. |
| Hokkaidossa vuoristoruudut ovat merkittävä uutuus. Kortit myös valitaan tikin sijasta dräftäämällä. Kuva: Kalle Malmioja. |
6. Hokkaido /Annika
Kalle Malmiojan suunnitteleman Honshun suurina ystävinä odotamme tietysti innolla sen sisarpeli Hokkaidon pelaamista. Katsoin muutama päivä sitten Dice Towerin arvostelun, jossa Vaselin Tomppa totesi, ettei Honshuun enää ole palaamista Hokkaidon jälkeen. Ounastelen, että näin käy myös minulle. Pelit ovat keskenään hyvin samanlaiset: pelaajat saavat käteensä tietyn määrän kortteja, joista sommitellaan omalle pelialueelle japanilaista maisemaa tableau-tyyppisesti. Hokkaidossa korttien sijoittelua mutkistaa se, että johonkin kohtaa maisemaa muodostuu vuorijono. Maisemien terraformaus kuutioiden avulla on toinen merkittävä ero Honshuun. Muutokset tekevät Hokkaidosta Honshua haastavamman, mikä passaa oikein mainiosti.
5. KeyForge: Call of the Archons /Kaitsu
Richard Garfield on nero mitä tulee pelisuunnitteluun. Roborally, Magic: The Gathering ja Vampire: The Eternal Struggle ovat kaikki olleet jossain vaiheessa elämääni hottislistan huipulla. Syksyllä ilmestynyt KeyForge oli tapaus erikoisen julkaisukonseptinsa vuoksi: peliä oli onnistunuttu painamaan vallankumouksellisessa järjestelmällä, jossa jokainen pelipakka oli uniikki nimeään myöten. Pelissä ei edes tehdä omia pakkojaan, vaan valmispakalla on tarkoitus pelata ja oppia sen heikkoudet ja vahvuudet. Itse peli on vähän Magic-tyylistä kortinlätkintää, mutta tällä kertaa taistelun sijasta käynnissä on kilpajuoksu kolmen avaimen valmistamiseen.KeyForgessa kivaa on sen kasuaalisuus, emme tunne juuri paineita ostella koko ajan uusia pakkoja, vanhoissakin riittää opeteltavaa ja peliin on muodostumassa jo pöhinää paikallistasollakin. Pelikerhossammekin on alkamassa turnaustoimintaa pelin ympärillä, mikä on ennenkuulumatonta
.
4. Android: Netrunner /Kaitsu
Richard Garfield pääsee listalle heti perään toistamiseen. Netrunner oli joskus ysärillä suosittu keräilykorttipeli, jonka FFG julkaisi uudelleen vuonna 2012 Android: Netrunnerina. Peliä ovat monet pitäneet jopa maailman parhaana kaksinpelinä. Toinen pelaaja on hakkeri, joka yrittää löytää tietoja korporaation tietojärjestelmästä. Toinen on korporaation edustaja, joka koittaa suojella erilaisilla palomuureilla ja vastaohjelmillaan yhtiön tietoja sekä paikallistaa hakkerin olinpaikan. FFG lopetti vähän yllättäen pelin elinkaaren viime syksynä. Meitä kuitenkin kiinnostaa koa tämä kehuttu peli ja lainassa on kaverilta perusboksi parilla lisäosalla. Sääntöjä on tankattu ja videoita katsottu. Josko se nyt pääsisi lopulta pöytäänkin.
3. Architects of the West Kingdom /Annika
Shem Phillipsin suunnittelema, syksyllä 2018 ilmestynyt Architects of the West Kingdom on varsinainen namupala. Peli ei pettänyt odotuksia, joita meidän ohella moni muu oli sille sälyttänyt. Pelikertoja se on meillä kerännyt jo useamman, ja lisää tekisi mieli. Architectistä puhutaan työläistenasetteluna, mutten tiedä, onko se tiukimpien kriteerien mukaan sitä. Toimintopaikoille saa nimittäin asettaa niin monta työläistä kuin haluaa, toki vain yhden kerrallaan, joten perinteistä blokkaamista ei tapahdu (lukuun ottamatta kolmea toimintopaikkaa laudan alareunassa). Blokkaamista pääsee silti harrastamaan massatoimintona, nimittäin toimintopaikoille kertyneet meeplet voi lähettää vankityrmään, josta ne saa takaisin reserviin vasta parin kiekauksen kautta. Toimintojen tehokkuus riippuu siitä, kuinka monta omaa meepleä ruudussa on. Pelissä rakennetaan katedraalia ja pienempiä rakennuksia, ja kaksinpelikin toimii bottipelaajan ansiosta ihan laadukkaasti.
2. Detective: A Modern Crime Board Game /Annika
Agenttien saappaisiin astuminen Richmondin kuvitteellisessa Antares-firmassa oli joulukuun intensiivisin pelikokemuksemme. Detective: A Modern Crime Board Game lähtee liikkeelle Puolasta toisen maailmansodan aikana varastetun kellon tapauksesta mutta on pian laajentunut monisyiseksi rikosmysteeriksi. Tapahtumaketjuja ja niiden yhteyttä selvitellään viiden skenaarion verran sekä korttipakan että netissä olevan Antares-tietokannan avulla. Pieni lauta symboloi hämmästyttävän hyvin agenttien liikkumista poliisiaseman, oikeustalon ja muiden avainpaikkojen välillä, ja aikajana alleviivaa tehtävän ratkaisemisen painetta. Johtolankoja ei voi käydä etsimässä äärettömästi, vaan kysymyksiin on osattava vastata esimerkiksi kolmen vuorokauden puurtamisen jälkeen - ja ylitöistä tulee stressiä, josta rangaistaan! Detectiveä jäi ikävä, voi vain toivoa, että tänä vuonna ilmestyvä itsenäinen jatko-osa L.A. Crimes on yhtä hyvä. |
| Deception: Murder in Hong Kongissa pelaajien edessä on murhatapa- ja todistekortteja. Niistä pitäisi päätellä rikos ja syyllinen. Kuva: Space Biff (BGG) |
1. Deception: Murder in Hong Kong /Kaitsu
Sosiaaliset päättelypelit ovat olleet meillä pitkään sellaisessa puolisuosiossa. Niitä tulee pelailtua aina silloin tällöin, mutta mikään ei ole ihan täysin pistänyt sukkia pyörimään jaloissa - vaikka lähelle on päästykin.Deception: Murder in Hong Kong on tämän genren arvostetuimpia edustajia ja kävimme lainaamassa sen kamuilta kerhokäyttöön. Kahden erän perusteella peli täyttää korkeat odotukset ja siinä on mukavaa pähkäilyä tarjolla isollekin porukalle. On tapahtunut murha, jota poliisi tutkii. Yksi pelaajista on kuitenkin murhaaja, joka yrittää sotkea tutkinnan. Pelinjohtajana toimiva Forensic Analysist tietää murhaajan, mutta ei saa paljastaa asiaa. Sen sijaan hän johdattelee tutkimuksia tiettyyn suuntaan antamalla vihjeitä vaikka murhapaikasta, motiivista, murhaajan mielenlaadusta jne. Pelinjohtajan rooli onkin tärkeä, sillä hän luo mielessään tarinan, jota edes murhaaja ei tiedä. Murhaaja kertoo vain millä välineellä tai tavalla on murhan tehnyt ja minkä todisteen on jättänyt murhapaikalle. Nämä valitaan pelaajan edessä olevista korteista, joita on kullakin pelaajalla kahdeksan. Pelinjohtajan vihjeitä tulkitaan ja kukin pelaaja voi kerran pelissä syyttää yhtä pelaajaa ja koittaa arvata murha-aseen ja todisteen. Koska monet todisteet tai murhatavat sopivat useaan pelinjohtajan vihjeeseen, ei rikoksen selvittely ole helppoa. Kun soppaan lisätään vielä piilorooleilla silminnäkijä sekä rikoskumppani, on tarjolla aika mahtava kokemus. Peli pitää ehdottomasta saada omaan tai paremminkin kerhon kokoelmaan. Pelaajia tarvitaan käytännössä vähintään viisi, joten tälle ei ehkä kotona tule paljon käyttöä. Isommalla joukolla pelattaessa Deception: Murder in Hong Kong tarjoaa varsinaisen helmen hauskaan illanviettoon.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti