Päätimme Noppapotti-blogin Miiran kanssa suositella toisillemme viittä lautapeliä. Tehtävä ei ole helppo, kun ystävän lautapelinystyröiden tietää olevan äärimmilleen kouliintuneet.
Miira arvostaa visuaalisuutta sekä hassuja tai muuten vaan mielenkiintoisia teemoja. Liian kepeitä fillereitä en tohtisi hänelle ehdottaa. Näistä ja muutamasta muusta lähtökohdasta lähdin koostamaan suosituslistaani, ja pyrin myös siihen, että pelit olisivat keskenään selvästi erilaisia. Tarkistin lopuksi, ettei Miira ollut vielä kokeillut listan pelejä.
Netistä muuten löytyy hauska sivu "Recommend Games", joka suosittelee harrastajalle lautapelejä tämän Boardgamegeekiin tekemien reittausten perusteella. Omat suositukseni Miiralle eivät olleet ainakaan ensimmäisten kuuden-seitsemänkymmennen joukossa sivuston suosituksissa. Jää nähtäväksi, kummalla on tarkempi vainu, minulla vai algoritmeilla.
Miiran suositukset minulle voi lukea täältä.
Miira, tässä suositukseni sinulle perusteluineen:
 |
| Tahdonvoima on violettia kristallivaluuttaa, jota absorboidaan joka vuorolla keskellä olevasta kiekosta. |
1. Cerebria: The Inside World
Tämä on sinulle ihan must kokeiltava. Tykkäät Tzolk’inin pyörivästä kiekosta, ja samanlainen pyörivä osio on Cerebriassakin, noh, ihan eri käytössä mutta silti. Teema on erikoinen, toteutus visuaalisesti silmiä hivelevää ja itse peli tarpeeksi vaikea - check check check. Minulle on tullut se käsitys, että raskas setuppi ei haittaa sinua, ja Cerebrian parissa pääsisit senkin puolesta hifistelemään kunnolla. Cerebria: the Inside World on puhdas aluehallintapeli, jossa mittelökenttänä ovat ihmisen mieli ja tunteet. Taistelupari ‘Bliss’ ja ‘Gloom’ lätkivät identiteettinsä mukaisia tunnekortteja laudalle (tunteita säätelevään aivolohkoon?), vahvistavat niitä tai häätävät toisen osapuolen tunteita pois. Välitavoitteiden pisteytys triggeröityy arvaamattomilla hetkillä, koska tilanteet voivat muuttua nopeasti. Peli on jatkuvaa omien toimintojen ja toimintojärjestyksen optimointia. Vaikka teema on varsin mielikuvituksellinen, se resonoi mekaniikkojen kanssa.
 |
| Uuden maailman vaniljaa paattiin ja menoksi. |
2. Mundus Novus
(Bruno Cathala ja Serge Laget, 2011)Vincent Dutraitin nimi kannessa tietää sitä, että pelin kuvitus on takuuvarmasti mieleesi. Mutta entä Mundus Novuksen muu sisältö? Syksyn 2018 top30-bloggauksessasi toteat, että pienet korttipelit eivät ole sinun juttusi. No eipä hätää, tämä onkin sisällöllisesti iso peli, vaikka mahtuu boksikoon puolesta fillerihyllylle. Sitä paitsi Mundus Novuksessa on rakastamaasi kortindraftausta. Pelissä käydään kauppaa Karibian luonnonantimilla, ja lastit lähetetään Caravel-laivastossa kohti Eurooppaa. Laivaston ja sataman kehittäminen ovat oma juttunsa, ja event-korteilla voi olla tyrmäävät vaikutukset kaupankäyntiin. Harkiten rekrytoiduilla historiallisilla hahmoilla voi saada hyvää buustia bisneksiinsä. Mundus Novuksen pelaamiseen kannattaa varata riittävästi aikaa, varsinkin jos pelaajia on neljästä ylöspäin.
 |
| Egizian monumentteja rakennetaan kivi kiveltä, alhaalta ylös. |
3. Egizia
(Acchitocca, Flaminia Brasini, Virginio Gigli, Stefano Luperto ja Antonio Tinto, 2009)Vaikka Egypti-aiheisia lautapelejä on maailma pullollaan, teidän ludoteekissa niitä ei liiaksi ole. Hieman epäröin tämän pelin kohdalla. Tykkäät työläistenasettelusta, mutta tykkäätkö silloinkin, kun työläiset eivät ole noppia ja kun ne eivät rehki rosenbergilaisessa maalaismaisemassa vaan Niilin suistossa? Luulen, että voisit tykätä. Egiziassakin ruokitaan työläisiä ja rakennetaan! Kuvitus on kaunis ja teema onnistunut. Pelaajat rakentavat kuuluisia monumentteja ja hankkivat resursseja Niilin juoksua laivalla kulkien, time track mekaniikalla. Työläisjoukot on jaettu tiimeiksi, joita ei voi jakaa eri rakennushommiin. Niilin suiston hedelmällisyys vaihtelee kierroksesta toiseen, ei vain sattuman, vaan myös pelaajien oikusta. Kokonaisuus on perustyöläisenasettelua kinkkisempi, ja kokonaisuutta vaikeampi halita - ja sellaisestahan pidät. Sitä paitsi fanitat italialaissuunnittelijoita!
 |
| Century: Eastern Wondersin modulaarinen lauta kootaan heksoista. |
4. Century: Eastern Wonders
(Emerson Matsuuchi, 2018)Siirrytään lopuksi vähän kepeämpiin peleihin. Century: Eastern Wonders häilyy nopean ja pidemmän pelin rajamailla, toimii hyvin jo kahdella pelaajalla ja on nätti katsella. Kiireisessä pikkulapsiarjessa se voisi tarjota juuri ja juuri tarpeeksi lihaisan kokemuksen lautapelaamisnälkään. Eastern Wonders on Century-sarjan ensimmäistä osaa, Spice Roadia, hieman monipuolisempi peli, ja siinä on korttien sijaan lauta. Pelaajat perustavat omia kauppa-asemiaan heksalaatoille ja käyvät kauppaa mausteilla itäisellä merellä seilaten. Oma tuotantokoneisto kehittyy pelin etenemisen myötä. Tämä on kuin pikku-Concordia, jota julistat rakastavasi, varsinkin jos otat mukaan Spice Roadin kortit.
 |
| Planeetan saa hallintaansa se pelaaja, joka ensimmäisenä "orbitoi" taloudellisen tai poliittisen vaikutusvallan viimeiselle tasolle (kuvan planeetassa tasoja on seitsemän). |
5. Tiny Epic Galaxies
(Scott Almes, 2015)
Mutta ne nopat, vihdoin ja viimein! Tämä suosituslista olisi ollut naurettava ilman edes yhtä noppapeliä. Tiny Epic Galaxies on kuin suuri suosikkisi Roll for the Galaxy puristettuna murto-osaan sen noppamäärästä ja boksin koosta. Kestostakin on vähän typistetty. Ehkei uskoisi, mutta toimii! Tässäkin luodataan avaruutta ja sen planeettoja, joita pyritään viime kädessä saamaan omaan hallintaan. Pelaajalla on vuorollaan käytössään 4-7 noppaa, joilla voi liikuttaa avaruusalustaan, tankata resursseja varastoon, edistää poliittista tai taloudellista vaikutusvaltaansa jollain planeetalla tai, kiinnostavimpana vaihtoehtoja, kehittää kulttuuriaan. Kulttuurin avulla voi kopioida toisten pelaajien tekemiä toimintoja näiden vuoroilla. Tiny Epic Galaxiesin vetää kahdella pelaajalla puolessa tunnissa läpi. Peli on erinomainen myös suuremmalla pelaajamäärällä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti