Noppapäivät 16.-19.11.2017

by Annika Saarto 23 marraskuuta 0 kommenttia lautapeli Pelipäiväkirja

Todellisuuspaossa vietettiin marraskuussa noppapäiviä. Neljän päivän aikana omasta ludoteekista pöydälle pääsi yhdeksän noppailua, kavereiden valikoimista neljä. Lopputulemana huomasimme, että se täydellinen kaksinpelattava noppapeli on vielä tähän huusholliin löytämättä.

Olemme Todellisuuspaossa viime kuukausina olleen pienoisessa noppanosteessa. Pöydälle on osunut pelejä, joissa nopat ovat oleellisessa roolissa ja olemme huomanneet todella pitävämme jonkinlaiseen noppaoptimointiin pohjautuvista julkaisuista. Tämän havainnon myötä omaan hyllyyn on kertynyt noppapeli poikineen. Päätimme pelata niistä mahdollisimman monen putkeen pitämällä Noppapäivät. Minulla oli neljän päivän viikonloppu marraskuun puolivälissä, mikä oli noppailuputken kannalta erinomainen asia.

Noppapeliksi määrittelimme suunnilleen pelin, jossa on vähintään viisi noppaa ja jossa nopat ovat mekaniikan kannalta keskeisessä roolissa. Omia tällaisia pelejä löytyi reilu tusina, minkä lisäksi tähyilimme jo valmiiksi muutaman kaverin ludoteekkiin päin. OIi pieni yllätys, kuinka ohut oma valikoima oli, kun ottaa huomioon, että kaiken kaikkiaan kotiamme (ja pelikerhon kaappia) koristaa ainakin kolmesataa eri nimikettä. Ehkäpä Noppapäivien aikana noppamaku tarkentuisi ja osaisimme tehdä täsmähankintoja…

Käydäänpä läpi kunkin neljän päivän noppailut.

Torstai 16.11.

Qwixx - yksi Noppapäivien monista lapuntäyttöpeleistä.

Molemmat olimme ajatuksissamme tulleet siihen ideaan, että Noppapäivät olisi sopivan kepeää aloittaa Qwixxillä. Kyseessä on hyvin paljon Yatzya muistuttava lapuntäyttöpeli, jossa kuitenkin asiat tehdään vähän innovatiivisemmin. Tarkoituksena on saada ruksittua mahdollisimman monta kohtaa neljästä väririvistä. Mitä enemmän rukseja on, sitä suuremmaksi kasvaa riski siihen, ettei jollain vuorollaan pysty ruksimaan yhtäkään kohtaa, mistä seuraa miinuspisteitä. Ok peli, joka sopii välipalaksi, muttei herätä suurempia tuntemuksia.

Se oli niin lähellä!

Seuraavaksi pöytään aseteltiin Risk: Star Wars Edition. Tavoillemme uskollisina olimme pelanneet tätä yhdessä kohtaa väärin jokaisella edellisellä kerralla, mutta nyt säännöt olivat viimein hallussa. Valitsin ohjailtavakseni Imperiumin, jolla ei kukaan ole vielä meidän huushollissa taistelua voittanut. Strategianani oli kukistaa Luke ja siitä saatujen lisäkorttien avulla käydä voittoisaa avaruusmittelöä Kapinallisten aluksia vastaan, mutta epäonnistuin aika pahasti. Miten tämä peli voi olla näin pahasti epätasapainossa? Vai onko se? Hain konsultaatiota BGG:n keskustelufoorumeilta, missä neuvottiin, että Imperiumin kannattaa alusta saakka keskittyä pelilaudan keskiosan tapahtumiin ja unohtaa tyystin Endorit ja Luket. Otin revanssin ja … noh, melkein voitin. Kaitsun kapinallisilla oli lopussa enää viitisen alusta jäljellä, mutta se riitti Kuolontähden tuhoamiseen. Kaitsu pelasi vielä kolmannenkin kerran, ja sai löylytyksen Kapinaliiton puikoissa olleelta kuopukselta, vaikkakin sekin kamppailu muodostui tiukaksi. Vaan eipä vaan näemmä voi voittaa pahiksena. Tästä huolimatta Risk: Star Wars Edition on kerrassaan erinomainen peli, jossa Imperiumin roolissa pelaaminen luo kutkuttavaa haastetta: kyllä minä vielä joskus onnistun...

Troyes meneillään. Nopparuuhkaa keskusaukiolla.

Meka Dragonin voittoisa poseeraus.

Troyes, tuo älykkäiden noppapelien jonkinlainen klassikko, oli seuraavana vuodossa. Meillä oli sitä neljä pelikertaa entuudestaan alla. Troyes on ehkä viime viikkoina ollut se peli, jota eniten tai useimmin on tehnyt mieli saada pöytään, kun mekaniikan nyansseista on pikku hiljaa päässyt kärryille. Tämänkertainen peli oli kuitenkin pettymys, koska koneiston rakentamisen mahdollisuuteni sulivat jo ensimmäisellä kierroksella, ja loppupeli oli aika kitkuttelua. Tämä oli jo toinen samanlainen kokemus tämän pelin parissa. Ensimmäisellä kierroksella paljastuvilla korteilla ja noppatuloksilla voi olla hyvin suuri merkitys, jopa liian suuri. Kun kaksinpelissä on vain neljä kierrosta, tahmeaa alkua on vaikea korjailla. Jäimme miettimään, menisikö tällainen suunnitteluvirhe (?) enää nykyprosesseissa läpi, Troyeshan on julkaistu seitsemän vuotta sitten, mikä lautapeliajanlaskussa on pitkä aika. Tykkään siitä silti.

King of Tokyoon saimme poikkeuksellisesti esikoisen mukaan, taisimme lahjoa hänet jotenkin. KoT oli meillä kovassa käytössä vuosi-pari sitten, sen jälkeen se unohtui hyllyn syvyyksiin, mutta on viime aikoina taas saanut peliaikaa niin kotona kuin kerhossa. Lisäreitä meillä ei vielä ole, vaikka olen kuullut monesta tuutista, että Power Up on ihan pakko-ostos, joka parantaa peliä todella paljon. Jäin pisteidenkeruussa pahasti jälkeen Kaitsusta ja esikoisesta, koska keskityin ostelemaan kortteja. Kun viimein pääsin Tokioon, olivat muut jo lähellä voittoon tarvittavaa 20 pistettä. Eikös sitten esikoinen hannuhanhimaiseen tyyliinsä ratkaissut pelin heittämällä viisi kolmosta ja yhden lämärin. Hauskojen hetkien peli, pitää ottaa pöydälle useammin!

Perjantai 17.11.

Lomapäivästä huolimatta noppailu jatkui vasta iltapäivällä, koska jouduin käväisemään töissä ja jotain muutakin tuli väliin. Pelillinen anti jäi laihaksi, sillä nopat sinkoilivat vain La Granja: No Siestassa. Olimme pelanneet tätä kerran aikaisemmin kahdestaan, ja minä lisäksi pelikerhossa kolminpelinä. Ideana on tuottaa noppien avulla omalle maatilalle erilaisia tuotteita ja myydä näitä eri foorumeilla. Kaksinpeli venähti jälleen liian pitkäksi, vaikka noudatimme Matin ohjetta eli valitsimme hatun aina kun siihen tuli mahdollisuus. Sain rastitettua lapustani joka ikisen ruudun ennen kuin peli loppui, eikä Kaitsukaan jäänyt kauas. Tämä peli on ollut pienoinen pettymys. Se alkuperäinen La Granja on varmasti parempi.

Lohtua kävin hakemassa Varissuolta, jonka K-marketin SmartPostiin tilaamani Brettspiel Adventskalender oli vihdoin saapunut. Myöhemmin iltasella Kaitsu noppaili soolona Descentin äärellä. Hauskaa oli kuulemma ollut. Totesimme, että oma noppapelivalikoimamme ei ole sisällöllisestikään niin monipuolinen kuin olimme kuvitelleet, ja että onneksi viikonlopun aikana pääsisimme muiden omistamien pelien pariin.

Descent. Sankarit kohtaavat elementaalin.

Lauantai 18.11.

"Kunpa Yspahanin kansi olisi yhtä hieno
kuin sen lauta", huokaisi Kaitsu.

Ennen Akin (lautapeli)synttäreille lähtöä vedimme kotona Yspahanin ja Viva Java Coffee Game the Dice Gamen. Niistä oli ensimmäisenä vuorossa Yspahan, jossa noppien optimointi on hieman jalostuneempaa tasoa: niillä valitaan haluttu oman vuoron toiminto, ja noppien määrä tietyssä silmäluvussa kertoo, kuinka suuren potin toiminnosta saa. Lauta on nätti kuin karkki. Pelaajat rakentavat kauppapuoteja ja lähettävät niistä tavaraa karavaaneihin. Omalla pikkulaudalla voi rakennella toimintomoottoriaan. Käypää valuuttaa ovat kulta ja kamelit.

Kaitsu sai moottorinsa toimimaan tehokkaammin ja voitti. Totesimme hieman yllättyneinä, että siihen asti pelatuista peleistä Yspahan ja Risk: Star Wars Edition olivat kirkkaasti edellä muita.

Koittaneeko joskus päivä, jolloin pelaamme
tätä laakista oikein?

Viva Java TDG on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka monet kerrat onnistumme pelaamaan peliä väärillä säännöillä. Nyt meni taas arpomiseksi, että miten tämä menikään. Kaksista tulostetuista englanninkielisistä säännöistä löytyy keskenään ristiriitaisuuksia, ja pelistä on ilmeisesti pari vähän erilaista versiota liikkeellä. Yksien sääntöjen mukaan olemme pelanneet aina väärin, ja toisten mukaan ehkä vain vähän väärin. Viva Java TDG:ssä paahdetaan erilaisia kahvipapukombinaatioita ja kehitellään noppatuloksen parantamista mahdollistavia tekniikoita. Qwixxin ja La Granja: No Siestan tapaan Viva Java TDG on lapuntäyttöpeli, ja mukava sellainen. Tämä voisi hyvinkin toimia kestofillerinä kerhossa, jos saisimme käännettyä säännöt ja pelipahvit suomeksi.

Kolmen johto.

Iltapäivällä polkaisimme siis Akin synttäreille, joidet jatkot pidettiin alakerrassa tutuissa kerhotiloissa, tutun peliporukan kesken. Ainoaksi noppapeliksi valikoitui Camel Up kamera- ja lisänoppalisärillä. Pelin kepeä luonne huomioiden monia siirtoja ja päätöksiä edelsi yllättävän pitkä analyysiparalyysi, kun kunkin kamelin voittotodennäköisyyksiä laskettiin ja lopulta kuitenkin todettiin, että mitä tahansa voi vielä tapahtua. Lisänopat sekoittavat kyllä pakkaa huomattavasti, kun joku tai jotkin kameleista voivat saada ylimääräisen liikkumisvuoron. Kisasta tuli tiukka, ja voittokin lopulta jaettiin kahden pelaajan kesken. Camel Up on sellainen mukiinmenevä peli, jota pelaa ihan mielellään mutta jota ei itse tule ehdotettua pöytään. Sen suurin etu on skaalautuminen isolle pelaajamäärälle. Tässä kategoriassa se ei mitenkään vedä vertoja ihanalle 7 Wondersille, mutta nytpä olikin tarkoitus heitellä noppia.

Sunnuntai 19.11.2017

Ruokani on nollassa, eikä muitakaan resursseja ole
kehuttavasti.

Viimeinen noppapäivä tutustutti meidät vihdoin uusiin peleihin, kun Timo tuli kylään mukanaan putkikassillinen tavaraa. Ensimmäiseksi kaivettiin esiin Roll Through the Ages: The Bronze Age. Komponentit ovat hienot: puiset pelaajalaudat joihin isketään tappeja merkkaamaan resurssien tasoa, ja liuta niin ikään puisia noppia. Pelaajat kehittävät sivilisaatiotaan ja sen myötä rakentavat monumentteja. Noppien optimointi on muun muassa taiteilua työläisten määrän (= noppien määrä) ja näiden ylläpidon edellyttämän ruuantuotannon välillä. Muille pelaajille voi jakaa jäyniä, joilta nämä toisaalta voivat yrittää suojautua kehittämällä sivilisaatiotaan tiettyyn suuntaan. Peli oli ohi hämmentävän nopeasti, sillä olin odottanut pidempää koneistonrakennusvaihetta. Kaitsu tykästyi tähän peliin tosi paljon, ja olihan tämä minustakin oikein ok. Päihittää La Granja: No Siestan, siitä ei ole epäilystäkään.

Blueprints. Kaikki vihreät nopat on draftattu.

Toinen uusi tuttavuus oli Blueprints, jossa draftataan noppia ja rakennetaan niistä oman sermin piilosta taloja pelin alussa saadun suunnitelman mukaan. Eri väriset nopat pisteytetään eri tavalla, esimerkiksi kirkkaista nopista saa niiden osoittaman pistemäärän ja oranssit nopat kerryttävät pisteitä sitä enemmän, mitä useampaan oranssiin noppaan ne ovat yhteydessä. Päällekkäin pinottavien noppien silmälukujen pitää pysyä samana tai kasvaa alhaalta ylöspäin mentäessä. Todennäköisyyslaskenta on iso osa peliä, joskin tietysti myös noppaonni tai -epäonni vaikuttaa. Talojenrakennusteemasta huolimatta Blueprints on hyvin abstrakti ja siinä mielessä Qwixxiin rinnastettava. Valintatilanteessa pelaisin mieluummin tätä.

Hoplomachus: The Lost Cities vakuutti puolison.

Poistuin tässä välissä muihin aktiviteetteihin, ja Kaitsu jäi Timon kanssa pelaamaan Hoplomachus: The Lost Citiesiä. Copy-pastaan tähän Kaitsun mietteet pelipäiväkirjasta.
“Tämä aivan jäätävän upea puoliabstrakti gladiaattoritaistelu osui harvinaiseen sweet spottiin. Pelaajat siirtelevät heksakartalla omaa gladiaattorijengiään, tarkoituksena tappaa vastustajan champion. Ennen kuin champit aktivoituvat, pitää verta valua hiekalle lämppäritaistelijoiden toimesta tai keskikentän ruutuja hallitsemalla. Jokaisella taistelijalla on omat statsinsa ja erikoiskykynsä. Tiimolla oli setti lisävarusteena saatavia metallinoppia, jotka mukana tulevan 80x40cm hiirimattopelilaudan kanssa olivat kyllä komea kokonaisuus. Alun melko tyypillinen heksaruutusotiminen muuttui loppua kohden aivan älyn jännittäväksi shakkiotteluksi, jossa en pystynyt istumaan edes aloillani. Noppatuuri, taktiikka, ulkonäkö, teema ja kuitenkin abstraktin kaksinpelin sujuvuus osuivat tässä paketissa keskenään sellaiseksi sopaksi, että maistui ihan superhyvälle.”

Sain loppujen lopuksi kymmenen hotellivierasta
Grand Austriaani.

Noppapäivien päätteeksi kaksinpelasimme vielä Grand Austria Hotelin, pitihän minunkin saada vähän lihaisampi kokemus sunnuntaille kepeiden noppailujen jälkeen. GAH:ssa pitää tarkkailla useaa asiaa yhtä aikaa, ja keskityin liikaa Emperor-pisteiden keruuseen. Seurauksena oli se, että asiakasvirtani takkusi: kun lopulta olisin saanut sinisen ja punaisen asiakkaan tilauksen toimitettua, ei minulla ollutkaan heille huoneita valmiina. Samassa ajassa Kaitsu oli ohjaillut jatkuvaa asiakasvirtaa hotelliinsa. Meillä oli hyvin erilaiset strategiat, mikä oli mielenkiintoista. Loppupisteytyksessä etenimme tässä pistesalaatissa täsmälleen samaan ruutuun! GAH:n pelaaminen ei ole vielä kertaakaan jättänyt minua kylmäksi, se osaa sekä ärsyttää että innostuttaa - hyvän pelin merkki kai?

Näin oli Noppapäivät taputeltu päätökseensä. Hassua sinänsä, että yksi lemppareistamme, Roll For the Galaxy, jäi kokonaan pelaamatta! Yhteinen päätelmämme päivistä oli, että se meille täydellinen noppapeli on vielä löytämättä ja hankkimatta. Euphoria on lähellä täydellistä, mutta kaksinpelinä se ei toimi. Manhattan Project the Energy Empiren noppatoiminto on kiva, mutta se on vain sivuroolissa. Voisiko Troyes nousta takaisin paikkaan auringossa, jos sille kehittelisi pari house rulea alkua tasapainottamaan? En tiedä - pienen noppatytön etsintä jatkuu.