Kevään 2021 Hot-10

by Annika Saarto 11 huhtikuuta 0 kommenttia BGA hot-10 lautapeli

Vaikka pörriäiset loistavat vielä poissaolollaan, Todellisuuspaossa kevät on saapunut rintoihin. Pelaaminen tapahtuu 90-prosenttisesti netissä ja siksi keväänkin kuumimmissa peleissä on joukossa useampi BoardGameArenan tuttavuus. Moni niistä on päätynyt sentään myös omaan hyllyyn ja fyysiseen pöytään. Saanko esitellä, kevään 2021 kuumottavimmat ja eniten peliaikaa meillä saaneet ludo-ihmeet!

Ensimmäinen laatta valitaan aina päällimmäisestä kerroksesta.

10. Dragon Castle (2017, Hjalmar Hach, Luca Ricci, Lorenzo Silva)

Annika: Liskolinna sijoittuu jonnekin sinne fillerin ja pääaterian välimaastoon. Yhteisestä komeasta laattapinosta kukin noukkii vuorollaan tiettyjen sääntöjen rajoissa yksi tai kaksi laattaa ja asettaa ne omalle laudalleen. Laatat käännetään, kun samanvärisiä laattojen on muodostelmassa tarpeeksi, ja muodostelman päälle voi väristä riippuen laittaa yhdestä kahteen “shrinea”. Mitä korkeampi laattapini shrinen alla, sen enemmän pisteitä. Laattojen kuvitus on mahjongimaista ja tyylikästä, mikä on minulle yksi suurimmista syistä, miksi palaan Castle Dragonin ääreen aina uudelleen.

Draftosauruksen laudan eri puolilla on hiemat erilaiset aitaukset. Tässä kesäpuoli.

9. Draftosaurus (2019, Antoine Bauza, Corentin Lebrat, Ludovic Maublanc, Théo Rivière)

Kaitsu: Kirjastovarausta odotellessa meillä on Draftosaurusta pelattu BGA:ssa. Pelikertoja on kertynyt runsaasti ja yleensä ainakin erää vedetään putkeen. Antoine Bauzan pieni ja kevyt dinonvärväyspeli osuu hyvään koloon. Puisia värikkäitä dinoja dräftäillään yhteensä tusinan verran omaan dinopuistoon.
Noppa rajoittaa mahdollisia aitauksia, joihin dinon voi vuorollaan laittaa. Eri aitaukset antavat eri tavoin pisteitä. Johonkin aitaukseen laitetaan vain yhtä lajia, toisessa kaikkien on oltava erilaisia ja kolmannessa saa olla vain yksi, joka antaa pisteitä sen mukaan paljon tuota lajia on naapuripelaajan puistossa!

Kaksipuolisissa pelaajalaudoissa on mukavasti vaihtelua pisteytykseen. Haaste pisteiden maksimointiin on aina sopivan kinkkinen nopan ja toisten pelaajien pakottaessa suunnitemien muutoksiin kalkkiviivoilla. Peli on helppo oppia ja nopea pelata. Draftosaurus haastaakin Sushi Gon helppojen värväyspelien kärkipaikoilla.

Yhdessä Unlock-boksissa on aina kolme tarinaa ratkottavaksi.

8. Unlock: Epic Adventures (2019)

Annika: No nyt upposi Unlock kerrankin oikein kunnolla! On sarja ennenkin ollut suosikkimme pakohuonepeleistä, mutta Unlock: Epic Adventures jotenkin nosti sen ihan uudelle tasolle. BGG-reittausten perusteella uusimmat kolme Unlockia ovat omaa luokkaansa (ne kaksi muuta ovat Timeless Adventures vuodelta 2019 ja Mythic Adventures vuodelta 2020). Ainakin Epicin tasonnousu johtuu loogisesta juonesta boksin jokaisessa tarinassa sekä tavasta, jolla Mission #07 -tarinassa hyödynnetään appia. Ensimmäinen tarinoista (The Seventh Screening) jätti kylmäksi, mutta kaksi jälkimmäistä (The Dragon's Seven Tests ja Mission #07) olivat vallan mainiot. Unlockin etuna ylipäätään on edelleen se, ettei pelikomponentteja tuhota, vaan pelin voi antaa pelattavaksi uusille pelaajille.

Cribbagen pistelasku ja pistelaskuri ovat molemmat aika erikoisia.

7. Cribbage (1630)

Kaitsu: Brittiläinen klassikkokorttipeli 1600-luvulta nousi parrasvaloihin toista vuotta sitten, kun Shut Up & Sit Down esitteli sen Card Games That Don’t Suck -sarjassaan. Harvinaisen häsmäisillä säännöillä siunattu Cribbage on ainakin kaksinpelinä kerrassaan kiehtova. Tässä ei tila riitä sääntöjen selittämiseen, mutta kurkatkaa Korttipelioppaasta.

Korttien valinta kierroksen alussa on jo aivojumppa itsessään, sen jälkeen kortteja pelataan vuorotellen riviin koittaen napata pisteitä tasan 15 tai 31 yhteistuloksen saavuttamisesta, pareista, suorista jne. Viimeisessä vaiheessa oma käsi vielä pisteytetään erikseen pakasta nostetun lähtökortin kanssa. Ja sitten on vielä joka toinen vuoro omalle kohdalle osuva cribin, eli alussa molempien pelaajien poistamista korteista koostuvan käden pisteytys. Ensimmäisenä 121 pisteeseen hassulla puisella pistelaudalla ehtinyt voittaa. Cribbagessa on ihanasti opittavia outoja nyansseja, se on kuin perinteisten korttipelien Cones of Dunshire - pöhkö outolintu, johon on koottu kummia sääntöjä. Pelaan Cribbagea erän päivittäin Korttikuningas-blogin Timon kanssa BGA:ssa, ja se on yksi päivän odotetuimmista pikkuaskareista.

Skorpionikansan pelimerkit.

6. Battle for Rokugan (2017, Molly Glover ja Tom Jolly)

Annika: Rokugan on listan peleistä ainut, jota emme ole tänä keväänä pelanneet. Mielihaluja siihen olisi sitäkin enemmän! Se on minulle tuulahdus rässimäisemmästä genrestä, vaikkei kai tarkkaan ottaen sen lajin edustaja olekaan. Joka tapauksessa, Rokuganissa käydään taisteluita, juonitaan, vallataan alueita ja liikutaan fantasiamaisemissa. Ei pitäisi olla “my cup of tea”, mutta kun vaan on. Kierroksen toiminnot suunnitellaan salaa sermin suojissa ja paljastetaan laudalla yhtäaikaa. Ehdinkö vallata skorpionikansan pääkaupungin ennen kuin Jani vetäytyessään polttaa maat poroksi? Pitää vielä kehua, että lauta on erinomaisen tyylikäs.

Nidavellir BoardGameArenassa.

5. Nidavellir (2020, Serge Laget)

Kaitsu: Pelaajat kiertelevät pubeissa värväämässä sokealla huutokaupalla kääpiöitä lohikäärmeen nujertamiseksi. Kahjosta lähtökohdastaan huolimatta Nidavellir (tai Nuudelivelli, kuten se meillä lausutaan) on puhdasta pistejahtia. Viiden eri hahmoluokan (eli maan/värin) käpsiä kerätään omaan “taulukkoon”. Vihreät metsästäjät esimerkiksi antavat lukumääränsä toisen potenssin verran pisteitä, joten niitä himottaa kerätä paljon. Mutta toisaalta jos keräät settejä, joissa on yksi per väri, saat aina palkattua sankarikääpiön, jolla on jokin mahtava lisäpisteitä antava kyky. Rahaakin pitäisi tehdä, kun se on pisteitä ja huutokauppavaluuttaa. Mutta rahan lisäämiseen pitää pelata 0-kolikko, jolla saa viimeisenä valita baarista kääpiön. Nidavellir on herkullista tasapainoilua välittömän ja potentiaalisen tulevan isomman hyödyn välillä. Teema pelissä on täysin päälleliimattu, ja peli on lopulta hyvin abstrakti optimointihaaste. Jos Draftosaurusta vertasin ylempänä Sushi Gohon, on Nidavellir puolestaan 7 Wondersin kompleksisuustasoon turvotettu Coloretto.

Kädestä pelataan käsikortteja, joilla voi edetä maastossa tai ostaa lisää kortteja pakkaan.

4. Quest for El Dorado (2017, Reiner Knizia)

Kaitsu: Reiner Knizian suunnittelemassa pakanrakentelupelissä kisataan siitä, kenen aarteenetsijä ensimmäisenä ehtii viidakon halki El Doradoon. Alun hitaita liikkumis- ja ostokortteja päivitellään kisan aikana ostamalla pakkaan tehokkaampia kortteja (jotka kuvaavat macheteja, veneitä, lentokoneita ja seikkailijaa auttavia henkilöitä). Viime vuoden Pelaajien valinta -palkinnon perhepelien sarjassa pokannut El Dorado on erittäin sutjakka peli niin harrastaja- kuin perhekäyttöön. Niinä harvoina kertoina kun meillä on näin pandemia-aikoina käynyt kasuaalipelaava vieras, on tämä ollut pöydän vakiovieraita. Tarkoilla korttivalinnoilla saa tuunattua itselleen kulloiseenkin modulaarisesti luotuun karttahaasteeseen sopivan strategian - ja se tuntuu palkitsevalta kun sen ansiosta kiitää viimeisen joen yli El Doradoon ennen kilpakumppaneita. Uudessa painoksessa, joka on myös suomeksi ilmestynyt, on aivan upea Vincent Dutraitin kuvitus.

Las Vegasissa käydään uhkapeliä kuudella kasinolaatalla.

3. Las Vegas (2012, Rüdiger Dorn)

Annika: Yllätyshitti! Ensinnäkin, koska hankin sen hetken mielijohteesta, kun tilaisuus tuli. Toisekseen, koska tykästyimme siihen ihan odottamattoman paljon. Las Vegasissa pelaajat sijoittavat noppiaan kuuteen eri kasinoon. Kukin kasino sallii vain tiettyjä silmälukuja: ykköskasino ykkösiä, kakkoskasino kakkosia ja niin edelleen. Nopat heitetään joka kierroksen alussa uudelleen, ja joka vuorollaan pelaaja valitsee yhden silmäluvun, jonka arvoiset nopat siirtää kasinoon. Lopussa katsotaan, kenellä on eniten noppia missäkin kasinossa. Jos niitä on yhtä paljon, nopat kumoavat toisensa. Las Vegas on toiminut loistavana fillerinä ja sen äärellä on aina hauskaa ja jännää.

Alhambran lisäreissä on muun muassa moduuli, jossa ostoksista saa vaihtorahaa.

2. Alhambra (2003, Dirk Henn; Alhambra Big Box 2009)

Kaitsu: Harvinaisesti Alhambra selvisi tänne edeltävältä Talven 2021 - hottislistallamme. Moderneihin klassikoihin kuuluva peli on saanut meillä uuden elämän BoardGameArenassa olevan peruspelin myötä. Kotiinkin hankittiin Big Box -versio, jonka pienistä lisäosista on mukava napata aina jokunen mukaan. Oman Alhambran rakentelu on kilpailua muiden pelaajien kanssa sopivasta laatoista. Voittoon tarvitaan enemmistöjä eri laattatyypeistä, mutta onnistuakseen tässä ajoitus ja erimaalaisille työntekijöille maksettavien valuuttatyyppien optimointi ovat tärkeitä. Alhambraa on pelattu meillä kuukausitolkulla vähintään yhden pelin viikkotahdilla. Se kertoo pelin vetovoimasta vielä 18 vuotta sen ilmestymisen jälkeen.

"Luxor on kyllä koukuttava", totesi Kaitsukin viimeksi tänään.

1. Luxor (2018 painos, Rüdiger Dorn)

Annika: Alkuun kuriositeetti: minulla tuppasivat aina menemään sekaisin The Quest for El Dorado, The Lost Expedition ja Luxor. Ensimmäiset kaksi ilmestyivät vuonna 2017 ja Luxor vuonna 2018. Viime ja tämän vuoden aikana olen viimein tutustunut koko kolmikkoon, eikä sekaantumista enää tapahdu. Luxor oli viimeinen johon tartuin, kun se BGA:an ilmestyi. Parin pelikerran jälkeen olin jo aivan ihastuksissani ja hankin pelin meille hyllyyn - missä se ei kovin kauaa ole yhtäjaksoisesti pysynyt, kun aina tekee mieli pelata sitä lisää. Pelaajat ovat seikkailijoita (vai sanotaanko rehellisesti rosvoja), jotka kahmivat pyramidin kätköistä erilaisia aarteita samalla kun etenevät pyramidin salatuimpaan paikkaan, hautakammioon. Meeplejä liikutellaan käsikorteilla, jotka kertovat, kuinka monta askelmaa eteenpäin voi ottaa. En mene pisteytykseen sen tarkemmin, mutta sen sanon, että se on poikkeuksellisen tasapainoinen. Lisäksi Luxorissa on catch up -mekaniikka, joka varmistaa, että perässähiihtelijöilläkin (ei ehkä paras kielikuva…) on mielekkäitä toimintovaihtoehtoja tarjolla.

Luxor-innostus sai meidät tutkailemaan herra Dornin tuotantoa laajemminkin. Emme olleet tajunneet, kuinka hyvää kamaa hän on lautapeliharrastajien iloksi suoltanut. Istanbul, Karuba, Las Vegas… Kauan eläköön Rüdiger!