Hombres, rakentakaamme Alhambra!

by Annika Saarto 30 marraskuuta 2 kommenttia Arvostelu lautapeli

Kun Nasridien dynastian ensimmäinen kuningas Mohammed I katseli tuoreena hallitsijana linnoitustaan Espanjan Granadassa vuonna 1238, hän ei nähnyt 800-luvulle juontuvaa Alcabaza-rakennusta vaan sen, mitä siitä vielä tulisi. Alhambra! Linnoituksesta oli tuleva moninkertaisesti vahvempi, ja sitä tulisi kiertämään vankka muuri. Loisteliaat sisäpihat antaisivat lopullisen säväyksen palatsille.


Alhambra on tänä päivänä maailman ainoa säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi. Vuonna 2003 julkaistu klassikkopeli ammentaa siitä sekä teemansa että nimensä. Pelin suunnittelija Dirk Henn on lisäosiin ja uudelleenteemoituksiin mieltynyt mies; Alhambraakin on laajennettu kahdeksalla lisärillä sekä korttipeli- ja noppaversioilla. Hennin peleistä on korkeimmalle BGG:ssä reitattu Shogun (2006), joka on Wallensteinin (2002) reimplementaatio. Miehen uusin “täysin uusi peli” on Neptun parin vuoden takaa.

Alhambra valittiin Suomessa vuonna 2005 vuoden peliksi, ja korkkasi ilmestymisvuonnaan Saksassa Spiel des Jahres -tittelin. Se kulkee jossain määrin kolme vuotta aikaisemmin ilmestyneen Carcassonnen jäljillä: pelissä asetellaan laattoja ja pyritään optimaaliseen kuvioon. Kovin paljon muuta yhteistä ei kuitenkaan ole. Minulle Alhambra taannoin räjäytti pankin, kun Carcassonnen ja Menolipun tähdittämän välivaiheen jälkeen vihdoin siirryin vankempaan kamaan. Alhambran mekaniikat ovat monipuolisemmat kuin Carcassonnessa (tai Menolipussa), ja linnoituksen rakentelussa saa harjoittaa strategista suunnittelua ja resurssienhallintaa. Pelin ikäsuositus on 8+, kesto 45-60 minuuttia ja pelaajamäärä 2-6.

Kolme Alhambra-kompleksia rakenteilla.

Rakenna monipuolinen Alhambra-kompleksi jota ympäröi mahdollisimman pitkä muuri

Pelaajista kukin rakentaa omaa Alhambra-kompleksiaan, joka koostuu erivärisistä laatoista. Värit kuvaavat kuutta erilaista rakennustyyppejä, joilla on erilainen arvo. Rakentaminen aloitetaan aloituslaatasta. Rakennustyyppien lukumäärän lisäksi pisteitä kertyy muurista, joka kiertää Alhambraa. Eri laatoilla on 0-3 muurisivua, ja nämä on sijoitettava siten, että muurisivu on toista muurisivua vasten. Muualla kuin ulkolaidoilla olevat muurinpätkät eivät tuo pisteitä, eikä sellaista tilannetta saa syntyä, että sisämuuri estää jonkin laatan yhteyden aloituslaattaan. Ulkomuurin pisteytys tehdään pisimmästä yhtämittaisesta muurista.

Laattojen hankinta on oleellinen osa pelin kulkua. Markkinalaudalla on tarjolla neljä laattaa, ja niiden hinta on merkitty itse laattoihin. Pinkit laatat ovat kalleimpia ja siniset edullisimpia. Toisaalta pinkkien “ylivallasta” muihin pelaajiin nähden saa pisteytyksissä enemmän pojoja kuin sinisistä. Laattamarkkinoilla on neljä käypää valuuttaa: vihreä, sininen, oranssi ja keltainen. Ruutu, jossa laatta on, kertoo mitä valuuttaa on käytettävä. Jos onnistuu maksamaan tasarahalla, saa tehdä toisenkin hankinnan. Vaihtoehtoisia hankintoja on aina kaksi: laatan osto tai valuuttakortin nosto neljän ylöspäin käännetyn kortin joukosta. Jos siis ostaa tasarahalla laatan, voi toisena hankintana ostaa toisenkin tai nostaa rahaa. Markkinalauta täytetään vasta seuraavan pelaajan vuoron alkaessa.

Vihreällä valuutalla saisi tasarahalla vihreän rakennuksen,
jolloin voisi vielä ostaa pienellä ylihinnalla keltaisella
valuutalla sinisen rakennuksen.

Hankittu laatta on saman tien sijoitettava Alhambraan tai säilöttävä pelaajan henkilökohtaiselle reservaattilaudalle. Alhambra-kompleksin laattojen on oltava toisiinsa yhteydessä vähintään yhdeltä sivulta ja, kuten edellä jo mainittiin, niiltä on oltava pääsy aloituslaatalle. Laatan siirtäminen reservaattilaudalta Alhambraan (tai päinvastoin) kuluttaa koko vuoron. Laattojen kierrätys reservaattilaudan kautta takaisin Alhambraan mahdollistaa laattojen uudelleen sijoittelun, joskin hitaasti.

Pisteytys tehdään kolmessa vaiheessa rahakorttipakasta nousevien pisteytyskorttien triggeröimänä. Eriväriset laatat lasketaan, samoin pisimmän yhtenäisen ulkomuurin pituus. Korkeimman pistemäärän saavuttanut voittaa.

Oikeat käsityöläiset eivät hutiloi

Alhambra on erittäin mukava, jopa nokkela peli. Arvelin, että se olisi saattanut menettää viehätystään pitkällä hyllyjaksolla, jonka aikana pelasin arviolta kahtasataa uudempaa peliä. Mutta ei, Alhambra miellyttää minua kovasti edelleen. Laattojen asettelu on tarkkaa puuhaa, ja aina jää optimoinnin varaa. Reservaattilautaa en ole oppinut vielä kunnolla käyttämään, tai ehkäpä se on tietoinen päätös, koska reservaattiin jääneitä laattoja ei huomioida pisteytyksessä. Tasarahaoston palkitseminen tuplahankinnalla tuo peliin lisämaustetta, kun pitää miettiä, ostaako jokin tietty (himoittavan värinen) laatta saman tien ylihinnalla vai napatako rahaa, jolla voisi ehkä ostaa sekä kyseisen laatan että jonkin toisen laatan seuraavalla vuorolla.

Alhambra-näkemykseni kahden pisteytysvaiheen jälkeen. Muuri on niin tiivis, että viimeisessä rakentamisvaiheessa tulee olemaan vaikeuksia. Reservaattilautaa ehkä tarvitaan.

Oman linnoituksen rakentaminen ja lopputuloksena syntyneen kompleksin ihaileminen hivelee kai jonkinlaista käsityöläis-wannaben piirrettäni. Oli sitten kyseessä Alhambra, Carcassonne tai Habitats, jokin minua laattojen asettelussa kiehtoo. Ikävä piirre Alhambrassa tosin on se, että lähes aina joku pelaajista tulee vahingossa rakentaneeksi sellaisen sisämuurin, joka estää sen ulkopuolella olevien laattojen yhteyden aloituslaattaan. Siinä sitä sitten pohditaan, hylätäänkö koko pelaaja pisteytyksestä vai annetaanko sakkopisteitä. Pelitunnelma joka tapauksessa kärsii. Muutamassa pelissä olemme myös asetelleet laattoja väärinpäin pöydälle; tarkkuutta siis vaaditaan, jotta pelin säännöt tulevat noudatetuiksi!

Alhambra kestää aikaa ja toistoja. Voisin vaikka heti levittää sen pöydälle pelattavaksi. Teema tukee peliä “puolihyvin”, ja laatat ovat ihan nättejä. Taidan piakkoin suunnata lisäosakaupoille; ainakin Power of the Sultan ja The Falconers ovat hankittavissa ihan koto-Suomesta.

Kaitsun kilpaileva näkemys Alhambrasta.