Syksyn tullen Todellisuuspaon talouteen ja tuttavapiiriin on karissut useita uusia pelejä ja lisäreitä, joista osaa ollaan pelattu kovinkin ahkerasti. Jotkut odottavat vielä sitä ensimmäistäkin peluutusta.
Tuttuun tapaan koostimme hottislistan niistä kymmenestä pelistä, joita on eniten syyhytellyt saada pöytään tai jotka ovat sinne päässeet erityisen tiuhaan. Onneksi on syysloma!
10. Bohnanza
Pavun mentävä aukko sivistyksessämme kuroutui umpeen Lautapelaamaan-tapahtumassa. Nappasimme huutokaupasta Uwe Rosenbergin klassistakin klassisemman Bohnanzan, ja ensimmäiset erät lätkittiin jo Kaapelitehtaalla. Myöhemmin papumittelöä on käyty myös kotona. Jotkut sanovat että Bohnanza on paras neljällä pelaajalla, toisten mielestä hauskuus vain kasvaa pelaajamäärän myötä. Pelin henki on pikkuhiljaa avautunut, mutta flowta en ole vielä saavuttanut. Keskityn todennäköisesti liikaa isojen settien keräämiseen, kun pitäisi laittaa peltoja paremmin kiertoon pienillä korttimäärillä ja käydä kauppaa. Rosenbergin muihin peleihin en löydä muuta yhteyttä kuin maatalousteeman.
9. Cubirds
Vuoden 2018 julkaisu Cubirds päätyi meille söpön kantensa takia. Se näyttää ehkä lastenpeliltä, mutta peli on yllättävän hyvä ja täyttää kelpo fillerin kriteerit. Nämä palikkapulut olivat meillä kovassa huudossa alkusyksystä, ja ne kaivettiin esiin myös lautapelikerhossa useaan otteeseen. Pelissä kerätään settejä, ja voiton vie se, joka ensimmäisenä onnistuu keräämään tietynlaiset lintuparvet eteensä. Pidän Cubirdsissa sen dynaamisuudesta, joka toisaalta voi kääntyä itseään vastaan: tilanne "lintumarkkinoilla" elää jatkuvasti, ja edellinen pelaaja saattaa viedä juuri ne kortit joita itse haluaa. Kortit ovat kuitenkin sen verran hauskan näköisiä, ettei huonoa tuuriaan (tai taitoaan) viitsi pitkään sadatella.
8. Descent: Journeys in the Dark
Kaksi roolipelitaustaista iskää, kaksi kuusivuotiasta poikaa. Näillä eväillä lähdettiin hiljattain liikkeelle modernien luolaholvauspelien klassikon, Descentin, kanssa. Pelissä edetään pahvilaatoista muodostuvassa maastossa tai luolastossa tehtävä kerrallaan figuja liikutellen ja monstereiden kanssa taistellen. Peli on pitkälti kuin D&D:n taistelua, mutta jokainen tehtävä on pohjimmiltaan puzzle, jossa pitää keksiä optimaalisin tapa edetä kohti tavoitetta. Aika on nimittäin aina kortilla. Descent on ollut meillä aiemminkin pöydällä Road to Legend -appin hoitaessa pelinjohdolliset tehtävät. Nyt kuitenkin Kaitsu päätti kokeilla Overlordin tehtäviä ja käyntiin on saatu melko mukavasti peruspelin mukana tuleva kampanja, jossa hahmot myös kehittyvät pelin edetessä.
7. Who did it?
"Kuka haluaa pelata kakkapeliä?" Aikuiset yleensä vastaavat tähän kulmiaan kysyvästi kohottaen, kun taas lapset innostuvat heti. Lopulta kuitenkin kaikki tykästyvät Who Did It -peliin, jossa selvitetään mysteeriä siitä, kenen lemmikiltä on päässyt vahinko lattialle. Jokaisella pelaajalla on samanlainen setti lemmikkejä. Yhtä eläinlajia kerrallaan syytetään tekosesta, ja silloin se, joka ensimmäisenä ehtii pelata kyseisen lemmikin kädestään, saa julistaa sen syyttömäksi. Seuraavaksi hänen tulee syyttää jotakuta toista eläintä. Jos kaikki sen lajin kortit on jo pelattu, huonomuistisen pelaajan lemmikki on sittenkin syyllinen. Pelissä tarvitaan siis sekä nopeutta että muistia. Kakkapelin äärellä on yksinkertaisesti hauskaa!
6. Caverna: Cave vs Cave
Kas, Rosenbergia taas. Meille tuli Lautapelaamaan-tapahtuman ketjuvaihdosta iso läjä pelejä, ja Caverna: Cave vs Cave on vielä pelaamattomista se, jota eniten odotan pääseväni kokeilemaan. Kyseessä on kaksinpeliversio Cavernasta, joka taas on muunnelma Agricolasta. Jälkimmäistä olemme pelanneet, Cavernaa emme. Aavistuksemme on, että luolateema sopii meille paremmin, ja Cave vs Cave lienee sopivan mittainen intro siihen.
5. Concordia: Aegyptus et Creta
"Lisävarustetuin pelimme" Concordia ei ole mikään uusi tuttavuus. Se ampaisi varsinkin Kaitsun top-listoilla korkealle heti kesällä 2017, kun sen Helsingistä heräteostoksena kotiin kannoin, ja on myös pysynyt siellä. Concordia on ajankohtainen, koska olemme äskettäin hankkineet siihen kaksi lisäriä: kahdeksan ylimääräistä Forum-laattaa sekä kartan, jonka toisella puolella on Egypti ja toisella puolella Kreeta. Concordian kartat ovat jumalaisen kauniita, mikä jo lähes itsessään on syy käydä kauppaa Välimerellä. Jotkin kartoista, kuten Korsika ja Kreeta, sopivat kaksinpeliin muita karttoja paremmin.
4. Battle for Rokugan
Olen pelannut Battle for Rokugania kaksi kertaa, enkä tiedä, mitä ajatella itsestäni. Olin luullut, etteivät fantasia- ja sotateemat pure minuun, mutta näemmä erehdyin. Olen nimittäin aivan hullaantunut tähän Legend of the Five Rings -maailmaan sijoittuvaan peliin, jossa raidataan Lohikäärmemaata, hierotaan rauhaa Yksisarvismaassa ja juonitellaan ja soditaan vaikkapa merentakaisilla alueilla. Kierrosten toiminnot merkitään tokeneilla, jotka asetellaan kartalle alassuin ja paljastetaan sen jälkeen yhtäaikaa. Metapeli on vahvassa roolissa, ja liian hyvin pärjäävä pelaaja voi joutua yleisen hiillostuksen kohteeksi. Kartta on mielettömän hieno, mikä on, Concordia-tekstiä soveltaen, jo lähes itsessään syy käydä sotaa fantasia-Japanissa.
3. Welcome to...
Kupongintäyttöpeli Welcome to... olisi jo puhki kulunut, ellemme olisi muovittaneet sen kortteja ja laminoineet muutamaa kuponkia kestokäyttöisiksi. Se on nimittäin saanut todella paljon pelikertoja niin kotona kuin lautapelikerhossa. Jokin tässä kiehtoo, ehkä se, että kokee rakentavansa jotain eikä vain täyttävänsä teemattomia ruutuja kuten niin monessa saman genren pelissä. Nopat on korvattu korteilla, mikä on ihan jännä piriste. Peli on ilmestynyt tänä vuonna, mutta siihen on jo tulossa lisäosana vaihtoehtoinen kuponki, jossa kadut ovat erimittaisia ja pisteytystä on hieman muutettu.
2. Brass
Mikä on yksi tämän vuoden hypetetyimmistä peleistä? Se ilmestyi alunperin jo vuonna 2007, mutta sai Kickstarterin kautta nyt uudet kuorrutteet. No Brass tietty. Pääsin herkuttelemaan Brass: Birminghamin äärelle viime viikolla lautapelikerhossa. Omaksuttavaa oli kahmalokaupalla ja pieni pää pyörällä, mutta lähempänä pelin loppua sain jo muutaman haalean ahaa-elämyksen, muun muassa hiilen ja teräksen tuottamisen ajoittamisesta mahdollisimman strategisesti. Tätä täytyy ehdottomasti pelata lisää! Kotona pöytäämistä odottaa Brassin vanha versio, eli kuorruttamaton Lancashire. Sen kimppuun on nyt helpompi käydä ensimmäistä kertaa.
1. After the Virus
Mitäpä olisi lautapelielämä ilman hidden gemejä. Pelejä, jotka ostaa kun huokealla saa eikä BGG-reittauskaan ole huonon huono. After the Virus on Todellisuuspaon vuoden 2018 virallinen piilojalokivi. Yhteistyöpeli zombiteemalla on erittäin kaukana siellä viihtyvyysalueeni toisessa päässä, mutta tämäpä yllätti totaalisesti. Eipä siinä kyllä varsinaista co-oppia ole. Toista pelaajaa voi auttaa, mutta mieluummin sen jättäisi tekemättä, koska omassakin pakanrakennuksessa on haasteita yllin kyllin. Ihmeen hauskaa ja koukuttavaa on lätkiä pasianssia puolison kanssa saman pöydän ympärillä ja tuskastella ääneen, kuinka mahdoton tehtävä apocalypse-zombien peittoaminen on.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti