On tullut kärkikympin vuoro. Listalle on noussut kaksi aivan uutta tulokasta ja muutama peli on myös noussut alemmilta sijoituksilta tähän kovimpaan sakkiin.
Alkuun annan kaksi kunniamainantaa. The Voyages of Marco Polo oli viime vuonna sijalla 23. Sain sen hiljattain kokoelmiimme ja nyt kun sitä on tullut taas pelattua, niin olisihan se paikkansa ansainnut listalla. Toinen meille uusi peli on Lunkisti-Terolta hiljattain saamamme Trains. Se on käytännössä Dominion pelilaudalla ja junateemalla ryyditettynä. Trains on mahtava peli ja olisi taatusti myös noussut listalle jos olisi ehtinyt ajoissa karsintoihin.
Upean näköisessä työläistenasettelupelissä varustetaan ensin kilvan laivoja Plymouthin kaupungin rondelissa. Sitten purjehditaan Karibialle kiusaamaan espanjalaisten linnakkeita ja sotalaivoja tai ryöstellään inkojen ja atsteekkien aarteita. Välillä voidaan käydä jopa maustekauppaa.
Francis Drake on huikean hyvä, paljon valinnanvapauksia antava peli. Se on teemastaan huolimatta ehtaa kuivaa eurotyyliä, hyvällä tavalla. Optimointi on keskeisessä roolissa, mutta mukana on ripaus tuuria taisteluiden muodossa. Taistelut kylläkin käydään yksinkertaisesti katsomalla kenellä on isommat sotavoimat, mutta vihollisen voima on salattu yhteenottoon asti - paitsi jos Plymouthissa onnistui hankkimaan tiedustelutietoa linnakkeesta tai laivasta, jonka kanssa aikoi taistella.
9. Port Royal (2014) (2016 sija 9.)
9. Port Royal (2014) (2016 sija 9.)
Alexander Pfisterin tuotannosta tämä pieni onnenkoitosta ja kaupunginrakentelua yhdistävä korttipeli on edelleen suosikkini. Ilman lisäosiakin Port Royal on jaksanut kiinnostaa vuodesta toiseen. Vuorollaan voi nostella pakasta kortteja niin kauas kunnes joko kippaa nostettuaan liian monta samanväristä laivaa tai tajuaa lopettaa ja ottaa ne rahat tai ostokset mitkä on saanut siihen mennessä ansaituiksi.
Port Royal on kokeilemistani lajityyppinsä peleistä selvästi paras ja sopii yhtä hyvin niin aikuisten kuin lasten kanssa pelattavaksi. Pienen kokonsa ansiosta se on usein nähty vieras pöydässä myös kodin ulkopuolella.
Sherlock Holmes Consultive Detective on noussut kärkikympin puolelle, koska olen tänä vuonna pelannut sarjan toista peliä Jack the Ripper & West End Adventures. Ulkoisesti peli on entistä komeampi.
Varsinkin neliosainen Jack the Ripper -kampanja oli niin vaikea, että 16 tunnin pelaamisen jälkeen ratkaisua lukiessani huomasin olleeni koko ajan väärillä jäljillä. Oikeaa syyllistä en ollut edes nähnyt! West Endin tehtävät sopivat paremmin kaltaiselleni amatöörille. Useimmiten ratkon tapauksia yksikseni, mutta SHCD ei silti ole listan paras soolopeli.
7. Descent: Journeys in the Dark (Second Edition) (2012) (uusi listalla)
Uutena listalle nousi luolakomppauspelien moderni klassikko, Descent. Overlordin tehtävät kontolleen ottanut appi oli lopulta se tekijä, joka sai tämän pelin hankkimaan. Nyt sitä voi nimittäin pelata aivan mainiosti soolona tai yhteistyöpelinä.
Vanhalle roolipelaajalle tällaiset fantsumätöt maistuvat pitkälti teeman ansiosta, ja on paljon mahdollista, että Descent valuu listalla heti kun saan kokeiltua Gloomhavenia tai muita modernimpia kampanjapohjaisia luolakomppauksia. Nyt Descentistä riittää vielä kuitenkin mielekästä pelattavaa kymmeniksi tunneiksi.
6. 7 Wonders (2010) (2016 sija 4.)
Yhä vain jaksaa 7 Wonders olla suosikkieni joukossa. Kotona sitä ei juuri tule pelattua, mutta pelikerhossa se on vakiotavaraa siinä vaiheessa kun porukkaa riittää enää noin puoleentoista pöytään ja aikaa on alle tunti. Noille spekseille, 6-7 pelaajalle, ei juuri parempaa vaihtoehtoa löydy.
Meillä 7 Wonders on muutenkin saanut taas jatkoaikaa, kun ostimme siihen Cities-lisäosan. 7 Wonderissa yhdistyy pari suosikkijuttuani, eli kortindraftäys ja simultaneous action selection. Sivilisaation rakentaminen on sekin teemana aina kova juttu.
5. Crisis (2016) (2016. sija 18.)
Tämä kreikkalaisten tekemä työläistenasettelupeli oli sijoittunut hyvin jo viime vuoden listassa. Nyt se on puskenut määrätietoisesti koko vuoden ylöspäin. Axian valtion talous on kriisissä ja pelaajat ovat riskisijoittajia, jotka ostavat konkurssikypsiä yrityksiä. Jotta sijoitus kannattaisi, pitää huolehtia siitä että koko Axia ei mene bankrottiin. Pitää siis työllistää paikallisia ja saada valtion vienti vetämään uudelleen.
Peli yhdistää taitavasti verisen kilpailun resursseista, koulutetusta työvoimasta ja parhaista yrityksistä tietynlaiseen semiyhteistyöhön, jolla pidetään valtio pinnalla. Täysin itsekeskeisellä pelitavalla kun voi ajaa maan vararikkoon, jolloin todennäköisesti kaikki häviävät. Tosin hyvällä valmistelulla silloinkin voi ovela pelaaja voittaa. Crisis on täyttä herkkuä alusta loppuun. Yksinpelikin on mahdollista, mutta moninpeli on paljon mielekkäämpi pelitapa semiyhteistyöaspektin vuoksi.
4. Star Realms (2014) (2016 sija 14.)
Toinen nousua tehnyt peli on tämä pieni scifiteemainen pakanrakentelu. Star Realmsin korkea sijoitus on itsellenikin yllätys, varsinkin kun lähinnä olen pelannut tätä netissä.
Star Realmsissa pelaajien yhteiseltä marketilta ostettavissa olevissa korteissa on jatkuvaa vaihtelua. Tässä se eroaa selvästi Dominionista, jossa alussa valitut tai arvotut kymmenen pakkaa ovat aina tarjolla. Star Realmissa on enemmän reagoimista, eikä strategiaansa voi lukita ennen pelin alkua.
Vaikka tuurilla on suuri merkitys, on Star Realms silti yksi hauskimmista ja jännittävimmistä kaksinkamppailupeleistä hyllyssämme.
Star Realmsissa pelaajien yhteiseltä marketilta ostettavissa olevissa korteissa on jatkuvaa vaihtelua. Tässä se eroaa selvästi Dominionista, jossa alussa valitut tai arvotut kymmenen pakkaa ovat aina tarjolla. Star Realmissa on enemmän reagoimista, eikä strategiaansa voi lukita ennen pelin alkua.
Vaikka tuurilla on suuri merkitys, on Star Realms silti yksi hauskimmista ja jännittävimmistä kaksinkamppailupeleistä hyllyssämme.
Syväveden lordien nousu listalla ei puolestaan ollut yllätys. Tiesin sen olevan kärkikolmikossa. Hyllyyn ostetun lisäosan ja digiversion ansiosta LoW on saanut lukuisia pelikertoja. Parhaimmillaan Lords of Waterdeep on silti isossa kaveriporukassa nautittuna. Dungeons & Dragonsin maailmaan sijoitettu työläistenasettelupeli yhdistää jälleen suosikkiasioitani, jopa siihen pisteeseen että listasijoituksen ja pelillisten ansioiden vertailussa mennään jo lähes guilty pleasure -osastolle. Peruspeli on hyvin yksinkertainen, mitä nyt pelaajien pykäämät rakennukset ja intrigue-kortit nyt vähän tuovat syvyyttä lisää. Scoundrels of Skullport -lisäosan kaksi lisälautaa ja korruptiomekaniikka kuitenkin nostavat pelin sisällöltään jo sellaiseksi, että pelikertoja on kertynyt kolmisenkymmentä. LoWista on myös mainio appi täppäreille sekä Windows-versio.
Pienellä pakanrakentamisosiolla voi sitten omaa pelitapaansa vahvistaa ostamalla oikeanlaisia toimintoja. Salsa-lisäosan foorumilaatat tekivät pelistä vielä entistä paremman. Meillä on myös lisäkarttapaketti hankittuna, jotta joka pelikerralle saadaan vähän vaihtelua. Concordia antaa ison pelin tunnun pienessä ajassa ja helpoin säännöin. Varsinkin pisteytyksessä onnistuminen vaatiikin sitten jo hieman silmää.
Viticulturen ykköspaikka tulee puhtaasti siitä, kuinka saumattomasti europelin mekaniikat ja vahva teema yhdistyvät. Viinitilan pyörittäminen ja vuodenkierto mallinnetaan Viticulturessa hienosti köynnösten ostosta asti aina valmiiden pullojen myyntiin asiakkaille. Kesä- ja talvivieraskortit tuovat peliin sen verran tuurielementtiä, että ensikertalainen voi nousta voittoon kokeneemman viljelijän ohitse.
Viticulture osuu sellaiseen sweetspottiin, että oksat pois. Siinä on isosti peliä ja teemaa, mutta kaikki tukee toisiaan niin vahvasti, että pelin opettaa helposti myös kasuaalipelaajalle. Eikä yhtään haittaa jos pelin ohessa nauttii lasillisen viiniä - ainakaan jos kortit on suojattu.
Siinä oli kympin kärkeni tälle vuodelle. Kerro omia kaikkien aikojen suosikkipelejäsi kommenteissa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti