Läpi aktiivisen lautapeliharrastukseni minulla on ollut heikkous luontoaiheisia pelejä kohtaan. Oli sitten teemana eläintarha, luonnonpuisto tai yrtit, kiinnostun välittömästi. Ehkä tämä on tapa saada yhdistettyä lautapelaamiseen ripaus keräilyharrastusta, joka ei ole pitkään aikaan kohdistunut mihinkään muuhun (koko Enid Blytonin pehmeäkantinen Viisikko-sarjakin on saatu täyteen aikapäiviä sitten).
Jokin aika sitten varsinkin kukkia ja mehiläisiä käsittelevät pelit olivat välitön pakkohankinta tai -bäkkäys. Muutaman pettymyksen jälkeen ne ovat saaneet jäädä. Sen sijaan olen saanut kerätyksi aikamoisen läjän lintuaiheisia korttipelejä, niitä on nyt yhteensä kuusi, joista neljä viimeisintä on hankittu tänä vuonna. Jokin aihepiirissä selvästi kiehtoo, vaikken mikään lintuharrastaja olekaan. Käydäänpä saalis läpi yksi kerrallaan, vanhimmasta hankinnasta tuoreimpaan.
The Bird Told Me to Do It (Carl Chudyk, 2016)
Amerikkalaissuunnittelija Carl Chudyk tunnetaan hieman kaoottisista peleistään, ja The Bird Told Me to Do It vie kaoottisuuden ihan omaan sfääriinsä. Pelissä rakennetaan korteilla puun oksistoa, ja jokaisessa oksakortissa nököttää 1-4 saman väristä lintusta. Pelin kaoottisuus syntyy korteissa olevista toiminnoista ja niiden kombotuksesta. Nimittäin aina kun oksan kärkeen lisää uuden kortin, vuorossa oleva pelaaja lähtee lukemaan korttiketjua puun rungosta saakka ja tekee kaikkien korttien toiminnot, jotkut jopa tuplana tai triplana. Perimmäisenä tarkoituksena on saada itselleen mahdollisimman paljon lintukortteja omaan pistepakkaansa sekä eniten sen värisiä kortteja, joita puussakin on eniten. Tilanteet vaihtuvat vauhdikkaasti, ja johtoasemasta voi aivan helposti pudota hännille. Tämä on varmaan pääsyy sille, miksi niin monet suorastaan vihaavat tätä peliä. Me sen sijaan tykkäämme sen hulvattomuudesta. Visuaalisesti The Bird Told Me to Do It on yksinkertainen mutta iloinen eikä yritäkään kuvata mitään oikeita lintulajeja. Bäkkäsin sen Kickstarterista vuonna 2016. Kuuden lintukorttipelimme joukosta sijoitan sen toiseksi parhaaksi.
Penguin Brawl: Heroes of Pentarctica (Anthony Harris, 2018)
Mikä lie ollut syy siihen, että bäkkäsin viime vuonna täysin tuntemattoman (ensikertalaisen) suunnittelijan projektin nimeltä Penguin Brawl: Heros of Pentarctica. En keksi muuta kuin lintuteeman ja early bird -hinnan. En tiennyt ihan tarkkaan, mitä odottaa, mutta pingviinikortit vaikuttivat hauskoilta. Ja sittenhän se sisältö selvisi kun peli viimein, viivästyneen toimituksen jälkeen saatiin pöytään. Kaitsu sanoo, että Penguin Brawlista saa Magic the Gathering -viboja, muttei yllä lähellekään samaa tasoa kuin esikuvansa. Pelaajat pelaavat eteensä pingviinisotureita, joilla on tietty isku- ja puolustusvoima. Näitä taitoja voi buustata, samoin käyttää erilaisia taktiikkakortteja. Voittaja on se, joka saa vähennettyä vastustajien pisteet nollaan, eli jos onnistuu riittävän monta kertaa läpäisemään heidän puolustuksensa. Pisteitä voi myös joskus varastaa. Kestoa pelillä on aivan liikaa, pahimmillaan se vain jatkuu ja jatkuu kunnes pelaajat sopivat, että alkupisteiden määrää vähennetään. Säännöt on kirjoitettu epäselvästi. Parasta Penguin Brawlissa ovat inhimillistetyt pingviinisoturikortit, kuten Scarlet Penpernel (“A foe is like precious odours. Best when crushed!), Annie Macaroni (“Howdy boys! Which one of you wants a bullet?”) ja P.3.N.G.U.I.N (“01001110 - 01000101 - 01010010 - 01000100”). Kuuden lintupelin joukossa Penguin Brawlin paikka on armotta viimeisenä.
Cuckooo! (József Dorsonczky, 2017)
Bongasin Cuckooo!:n vanhasta SpielBox-lehdestä, jonka Lunkisti-Tero oli meille lahjoittanut. Peli oli ilmestynyt vuoden Spiel Essenin aikoihin, ja messuja käsittelevässä artikkelissa se arvosteltiin positiiviseen sävyyn. Dice Towerin Tomppa antoi käkipelistä tuomioksi “weird but approved”, mikä kuvastaa omiakin tuntemuksiani. Cuckooo! on vähän kuin Uno ja Ventti yhdessä. Yhteiseen poistipinoon pelataan kortteja, jotka mätsäävät päällimmäisen kortin kanssa joko värin tai numeron puolesta. Nämä kortit on kuvitettu varpusiksi. Lisäksi pelissä on pöllö- ja harakkakortteja sekä käkilaattoja. Vaihtoehtona poistopinoon pelaamiselle on kerätä varpusia eteensä, mutta niitä mahtuu sinne enintään kaksi. Näiden varpusten joukkoon liittyy yksi pöllö, jonka saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Joskus joutuu ottamaan myös käkilaatan. Kaikilla korteilla ja laatoilla on numeroarvot, jotka lasketaan lopuksi yhteen. Sen jälkeen käännetään esiin harakkakortti, jonka numeroarvo kertoo, millaiseen summaan on vähintään päästävä, jotta saa palkinnon. Kaikki yli 21:n summan saaneet pelaajat jäävät ilman palkintoa. Kuvitus on humoristista ja värikästä, eikä itse pelikään pöllömpi ole. Siinä on aika lailla riskinottoa. Cuckooo! on todennäköisesti parhaimmillaan monta kertaa putkeen pelattuna, koska säännöt on jostain syystä hankala omaksua. Sijoitus listalla on viides.
Cubirds (Stefan Alexander, 2018)
Listan ykkössijan ottaa Cubirds, palikannäköisten lintujen setinkeruuseen perustuva kortteilu. Kortit ovat ilo silmälle, ja itse pelikin tempaa mukaansa. Erilaisia lintuja on yhteensä kahdeksan: harakka, pelikaani, pöllö, sorsa, flamingo, papukaija, pikkulintu ja kahlaaja. Näistä pikkulintukortteja on eniten ja flamingoja vähiten. Tarkoituksena on käteensä sellainen määrä samoja lintuja kuin mitä kyseisen linnun kortissa kerrotaan. Setit pöydätään, ja näin omalle pelialueelle saa parvia. Hauskinta Cubirdsissa on tapa, jolla lintuja napsitaan yhteisiltä “markkinoilta”. Pöydällä on aina neljä linturiviä, ja kussakin rivissä vähintään neljä korttia. Linnut voi saartaa käteensä laittamalla rivin toiseen päähän kädestään sellaisen kortin, jolle löytyy lajikaveri rivin toisesta päästä. Väliin jääneet linnut saa nostaa käteensä. Tällä systeemillä lintujen kiertoajan nopeus pöydältä käteen ja kädestä tai pakasta pöydälle on taattu, eikä omaa vuoroaankaan koskaan joudu liian pitkään odottelemaan. Kanssakisaajien parvien kertymistä kannattaa tarkkailla, koska peli on kerrasta poikki heti kun joku saavuttaa jommankumman kahdesta voittoehdosta. Jäynää voi ja kannattaa harrastaa. Cubirdsia ei näytä olevan saatavilla missään kotimaisessa lautapelialan kaupassa, mikä on sääli. Tilasimme omamme Ranskasta, ja otimme samalla kertaa kaksi. Lähipiiriläinen nappasi toisen kappaleen itselleen heti kertakokeilun jälkeen.
Piepmatz (Ben Pinchback ja Matt Riddle 2018)
Lokakuinen synttärilahjapelini Piepmatz aka Little Songbirds on lintupeleistämme kolmanneksi paras. Luin loppukesästä blogia, jossa neljä amerikkalaista lautapelaajaa kävi läpi mielestään parhaita GenConin pelejä, ja Piepmatz taisi olla ainut, joka oli mukana jokaisen listalla. Kuvitukseltaan “piippimätsi” on selvästi arvokkaampi kuin muut lintugenren pelit. Linnut ovat kuin suoraan vanhoista kansakoulun opetustauluista. Edes professionaalinen lintuharrastaja, työkaverini, ei löytänyt niistä moitittavaa. (Sitä hän kyllä ihmetteli, miksi orava on kesäturkissa, kun pelissä kuitenkin talviruokitaan lintusia). Pelin kulku ja tavoitteet eivät avaudu kovin loogisesti teemasta käsin, mutta jotain löyhää teeman ja mekaniikan liittoa silti löytyy. Setuppina on lintulautakortti, yksi lintukortti sen molemmin puolin sekä yläpuolella neljän kortin rivi, joka on vedetty eri pakasta kuin linnut. Pelaajat saavat käteensä lintukortteja. Lintuja on kuutta eri lajia, kussakin numerot 1-6 molemmille sukupuolille. Pelissä on tarkoitus mätsätä saman lajin samannumeroiset uros ja naaras eli saada napatuksi mahdollisimman monesta lajista mahdollisimman monta tällaista paria. Pisteitä saa myös saman lajin sarjoista. Lintulaudan äärellä olevan linnun voi pelästyttää itselleen asettamalla sen viereen suurempinumeroisen kortin, ja sellaisen kortin, että vieressä olevien korttien summa on suurempi kuin laudan äärellä olevan kortin arvo. Samalla saa ottaa - tai joutuu ottamaan - laudan yläpuolella olevan kortin, mikä voi olla joko hyvä asia (siemenet -> pisteet) tai huono asia (orava tai varis -> rangaistus). Säännöissä on enemmänkin yksityiskohtia, joihin en tässä mene. Kaiken kaikkiaan sisältöä on niin paljon, että Piepmatz tuntuu huomattavasti taktisemmalta ja lihaisammalta kuin muut tässä esitellyt lintupelit.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti