Arviossa keskiraskas europeli Castell

by Kai Saarto 30 syyskuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Castellissa rakennetaan katalonialaisen perinteen mukaisia ihmistorneja, mutta kyseessä ei ole mikään Huojuvan tornin tapainen näppäryyspeli. Nyt puhutaan keskiraskaasta europelistä. Castellin laatikon kannessa oleva teksti FORÇA, EQUILIBRI, VALOR, I SENY ei ole pelin tekijöiden nimilista, vaan tarkoittaa voimaa, tasapainoa, rohkeutta ja maalaisjärkeä.


Aihepiiri herätti meillä heti kiinnostuksen peliä kohtaan, sillä oudoista kansallisurheilulajeista harvemmin nähdään harrastajatason lautapelejä (Reiner Knizialta on tosin tullut Castellers vuonna 2008). Se, että pelin julkaisi harvemmin huteja lyövä Renegade Games, vain lisäsi löylyä tutustumishaluihimme.

Peli on eräänlainen yhdistelmä The Voyages of Marco Polon kaltaista kartalla liikkumista ja toimien optimointia yhdistettynä Azulin tyyppiseen laattojenasettelupähkäilyyn. Annikalle tuli mielleyhtymiä Crisikseen ja Manhattan Projectiin: oman vuoron aikana paitsi liikutaan yhteisellä laudalla, myös “optimoidaan omia ukkeleita” laudan ulkopuolella. Castell on kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen ja paljon pohdintaa aiheuttava peli. Teema ja mekaniikat toimivat yllättävän hyvin yhteen. Pelin ikäsuositus on 14+, kesto 60-90 minuuttia ja pelaajamäärä 2-4.

Iso peliboksi mahtuu miltei mukana tulevaan kassiin, taisi mennä valmistajalla sentit ja tuumat sekaisin kun pussin kokoa mietittiin. 150 laattaa hädin tuskin peittävät jättipussin pohjan.

Värvää, treenaa, esiinny

Peli pyörii kastellaarien värväyksen, joukkueen kouluttamisen ja festivaaleilla esiintymisen ympärillä. Suuri pelilauta kuvaa Kataloniaa melko abstraktisti. Eri kaupungeissa ja kylissä on tarjolla opetusta sekä erikokoisia jäseniä kastellaanijoukkueeseen. Isoja kilpailuja korkeimmasta tornista järjestetään ympäri Kataloniaa laudalle arvotun kalenterin mukaisesti. Näiden lisäksi on pienempiä paikallisia näytöksiä, joista saa niistäkin pisteitä jos onnistuu rakentamaan halutunlaisen ihmistornin.

Perussäännöt tornien rakentamisessa ovat seuraavat: tornin leveys ei voi olla kolmea ihmistä enempää, yhden kerroksen ihmisten on oltava täsmälleen saman kokoisia numeroarvoltaan ja ylemmällä tasolla on oltava aina sekä vähemmän että pienempikokoisia ihmisiä kuin alemmalla. Näillä säännöillä ei kovin vaikuttavaa ihmistornia saisi aikaiseksi (3+2+1), joten sääntöjen luova rikkominen on keskeinen osa menestymistä.

Pelissä on viisi eri taitoa, jota oma kastellaaritiimi voi kehittää etsimällä opettajia eri puolilta maakuntaa. Näillä taidoilla tornit alkavat muuttua vaikuttavammiksi. Tärkeimpiin kuuluu tasapaino, jonka ensimmäisellä taitotaso mahdollistaa kaksi yhtä leveää ihmiskerrosta päällekkäin. Voimakkuudella voi kannatella samankokoisia tyyppejä ja sekoituskyvyllä voivat vähän erikokoisetkin olla samassa kerroksessa. Taitojen opetuspaikat vaihtuvat vuoroittain laudalla olevan spinnerimäisen härpäkkeen mukaan, se ei sentään pyöri satunnaisesti vai siitä voi rondellimaisesti laskea ennakkoon missä opetusta saa ensi vuorolla tai sitä seuraavalla.

Pelaajalauta. Täällä pidetään kirjaa opituista taidoista ja voitetuista kilpailuista.

Pelin juoni seuraa festivaalikalenteria, jossa isoimmat potit ovat jaossa loppupäässä

Ennakkosuunnittelu on keskeisessä roolissa. Pohdittavaa riittää, koska vuorollaan voi tehdä vain rajallisen määrän toimintoja ja koska tilanne laudalla muuttuu koko ajan. Suunnitelmat b ja c on hyvä pitää mielessä jatkuvasti. Peli etenee kalenterin mukaan festivaalista toiseen. Omalla vuorollaan joutuu tarkkaan laskemaan, ehtiikö Barcelonan festivaaleille ajoissa, jos matkalla pitäisi ehtiä poimimaan Villanovasta kakkosenkokoinen pikkutyyppi ja Vallsista tarvittava Leveys-taidon päivitys. Matkanteko on hidasta, marcopoloisen hidasta, vuorolla voi normaalisti liikkua pelilaudalla vain yhden askelman verran. Kuluttamalla pelin alussa hyvin nirsosti jaettuja spesiaalitokeneita voi liikkua toistamiseen, mikä onkin välillä elintärkeää suunnitelman onnistumiselle.

Laudan yläreunassa on pisteradan alla menestyksen kannalta kovin tärkeä kisakalenteri. Se kertoo missä kisataan ja minkä kokoisia ihmislaattoja osallistumiseen vaaditaan.

Festivaaleilla tiimit kisaavat siitä, kenellä on korkein ihmistorni, mutta päästäkseen skaboihin mukaan pitää paitsi ehtiä paikalle ajoissa, myös rakentaa torni tietynkokoisista ihmisistä, mitä enemmän näitä on sitä parempi. Osallistujamäärästä riippuen jaetaan eriarvoisia mitaleita, joista saa pisteitä. Kahdella pelaajalla koko pelin aikana ei tule välttämättä osuttua samoihin festivaaleihin, mutta neljällä pelaajalla voi jonkinlaista kisaa jo tulla torninkin rakentamisessa. Muuten kisa käydään lähinnä laudalla siitä, kuka ehtii nappaamaan jonkin tärkeän jäsenen omaan tiiminsä muita ennen. Festivaalikalenterin loppupäässä edellytetään vaativampia torneja kuin pelin alkukierroksilla, mutta niistä myös palkitaan paremmin.

Paikallisesityksen torni on valmis. Vaadittuun tulokseen tarvitaan ihmisten lisäksi oikeat taidot.

Loppupisteytys(salaatti) voi aiheuttaa yllätyksiä

Pelin suunnitellut Aaron Vanderbeek taitaa olla Stefan Feldinsä opiskellut, sillä Castellin pistesalaatti on moniaineksinen ja runsas. Pelin päättyessä pistenappuloita on siirretty vain parhaimman festivaali-scoren verran. Nyt siihen lisätään saaliit neljästä muusta osiosta. Ellei joku ole aivan ylivoimaisessa johdossa, pelaajien järjestys voi muuttua olennaisesti vielä viimeisessä pisteytysosiossa. Ensikertalaiselle saattaa olla hankalaa muistaa, mistä kaikesta pisteitä pelin aikana ropisee. Tästä johtuen varsinaista pistestrategiaa ei ehkä ensimmäisellä yrittämällä edes pysty luomaan. Toisaalta pisteitä tulee niin monesta tuutista, että voi olla, että piste-erot joka tapauksessa jäävät pieniksi. Paljon on merkitystä sillä, kuinka optimoi viimeiset siirtonsa - se viimeinen piste osiosta X saattaa ratkaista voiton.

BoardGamegeekin foorumeilla on tuotu esiin, että kaksinpelissä on vuorojärjestykseen liittyvä epätasapaino, jonka johdosta parittomien kierrosten aloittaja voittaa lähes aina. Hän nimittäin pääsee useammin ensimmäisenä valitsemaan, mitkä uudet laudalle arvotut kastellaarit haluaa joukkueeseensa. Sääntöjä on ehdotettu kaksinpelissä muokattavan joko siten, että aloittavan pelaajan pesti kestää kaksi kierrosta putkeen, tai siten, että kierroksen aloittaa se, joka on edellisessä festivaalissa saanut vähemmän pisteitä.

Vallsissa on tarjolla tällaisia kastellaareja.

Iloisen tyylikäs kuvitus ja lautapelimaailman suurin laattapussi

Vanderbeekin videopelisuunnittelutausta ehkä selittää sen, että hänen ensimmäinen tuotoksensa lautapelipuolella on näin viimeistelty ja onnistunut. Oman nettisivustonsa mukaan Vanderbeek työstää tällä hetkellä useita uusia lautapelejä, ja odotamme kiinnostuksella, mitä on tulossa. Castellin on kuvittanut Ossi Hiekkala, jonka työn jälki on syystä kerännyt kehuja. Pinkki sävytys sekä kannessa että laudalla tuo mieleen miehen toisen kuvituksen, Honshūn. Graafisella puolella joidenkin värien valintaa olisi voinut miettiä vähän tarkemmin, ne kun ovat turhan lähellä toisiaan. Lisäksi rondellin ja local festival -ruutujen paikkakuntavärit eivät täysin täsmää, joten on oltava valppaana, ettei virheitä pelaamisessa tule. Komponentit ovat kaikkinensa sitä korkeaa laatua, jota Renegade Gamesilta on totuttu saamaan. Kastellaarilaatat ovat selkeitä, ja niiden kokoerot takaavat sen, että numeroarvot eivät mene sekaisin. Lauta on iso ja tyylikäs. Hieman hilpeyttä aiheuttaa samettinen laattapussi, jota voisi kai ennemmin kutsua kassiksi, niin suuri se on (sopii myös hatuksi, olemme kokeilleet). Insertistä voi olla ainakin kahta mieltä. Mukavaa sinänsä, että sellainen on suunniteltu. Mutta kuka jaksaa joka pelikerran jälkeen sortata puolitoistasataa kastellaarilaattaa kokojärjestykseen ja änkeä ne omiin kouruihinsa? Se hehtaarin kokoinen samettikassi sopii tarkoitukseen ihan yhtä hyvin.

Viimeiset viisaat lauseet? Castell sopii niille, jotka arvostavat epäsuoraa pelaajien välistä vuorovaikutusta sekä teeman ja mekaniikkojen vahvaa liittoa. Liekö sitten syynä juurikin tuo runsas vuorovaikutus, että tämä ei ole meillä aivan kärkikastissa. Pelikokemukset Castellin parissa ovat kuitenkin olleet antoisia, ja peli on ainutlaatuinen.