Lyhytesittelyssä kahdeksan pakanrakennuspeliä

by Annika Saarto 11 helmikuuta 0 kommenttia lautapeli

Muistan ensimmäisen kerran, kun pääsin rakentamaan pakkaa. Kaveri toi pelattavaksi Dale of Merchantsin, eikä minulla ollut lähes koko pelin ajan hajuakaan, mistä on kyse. Koin ahaa-elämykset vasta seuraavana päivänä kotona. Ahaa! On tärkeää miettiä, mitä kortteja hankkii ja miten ne toimivat muiden pakassa olevien korttien kanssa! Ei pidä hankkia summan mutikassa mitä tahansa!

Pian tuon jälkeen ostimme Dominionin ja koukutuimme pakanrakennusgenreen, Kaitsulla tosin oli jo valmiiksi kokemusta Star Realmista. Puhtaat pakanrakennuspelit määritellään sellaisiksi, joissa tärkein osa peliä on hankkia omaan pakkaansa sellaiset kortit, jotka mahdollisimman optimaalisesti vievät kohti voittoehdon täyttymistä. Pakan trimmaamiseen kuuluu myös huonojen tai tehottomien korttien poistaminen. Jokaisella pelaajalla on oma pakkansa, joka kiertää nostopakasta käteen, pöydälle, poistopakkaan ja sieltä jälleen nostopakaksi.

Esittelen nyt kahdeksan omassa hyllyssämme olevaa pakanrakennuspeliä. Päätin keskittyä mahdollisimman puhtaisiin pakkojen tuunauksiin. Ulkopuolelle jäivät näin ollen sellaiset pelit kuin esimerkiksi Lewis & Clark ja Concordia, joissa on hyvin paljon muutakin kuin pakanrakennusta. Esittelyn viimeinen peli pääsi kepeänä kortteiluna pujahtamaan joukkoon vaikkei olekaan yhtä puhdasta deckbuildingiä kuin muut seitsemän.

Laitoin pelit siihen järjestykseen, missä ne on meille hankittu. Omaa suosikkia, ainakaan ehdotonta sellaista, on vaikea nimetä, eikä se varmasti ole tässä edes tarpeen. Kiinnostavampaa on vertailla pelien keskeisiä elementtejä.

Star Realms

Darwin Kastle ja Rob Dougherty, 2014

Star Realms on avaruustaistelu, jossa hankitaan tähtilaivastoa ja rakennetaan tukikohtia. Kalustoa on neljää eri tyyppiä: punaiset, keltaiset, siniset ja vihreät. Päätaktiikoita ovat hyökkäykset kilpailijan kalustoa vastaan, oman kaluston suojaaminen ja "hiilaaminen". Avaruusmarkkinoilla on tarjolla viisi kalustokorttia, minkä lisäksi on aina tarjolla ostettavaksi kakkosen arvoinen rahakortti. Star Realms on kaksinpeli, mutta jos aloituspakkoja hankkii lisää, sitä voi pelata useammallakin. Kesto on noin 20 minuuttia.

Aloituspakka ja käsikortit

Tiivis ja tuhti paketti kortteja.

Alkupakassa on kahdeksan rahakortin lisäksi kaksi taistelualusta, joilla voi tehdä vauriota vastustajaan. Käsikortteja on normaalisti viisi, mutta joillakin toimintokorteilla niitä voi saada lisää. Varsinaisia roskakortteja ei pelin aikana ole, mutta alkukortit ovat heikompia kuin myynnissä olevat kortit.

Voittaminen
Voittaja on se, joka saa vastustajan vaikutusvallan eli ns. elämäpisteet nolliin. Ideana ei siis ole kerätä pisteitä vaan tuhota vastustaja.


Erityistä

Kalustoa on neljää eri tyyppiä, joista saa hieman erilaisia etuja.

Samanväriset kortit antavat toisilleen ally-abilityjä, minkä vuoksi kannattaa panostaa vain muutamiin väreihin. Tukikohtakortit jäävät pöydälle, jossa ne suojaavat pelaajaa ja antavat jotain etua tämän jokaisella vuorolla (kestobonukset). Tukikohta siirtyy poistopakkaan vasta kun siihen on tehty riittävä määrä vauriota. Vuonna 2016 ilmestynyt Hero Realms on pitkälti toisinto Star Realmsista. Olennainen ero on teeman lisäksi se, että Hero Realmissa pelaajille jaetaan erilaiset aloituspakat ja erikoiskyvyt.

Ajatukset pelistä
Star Realms on nopea ja koukuttava, ja siihen on julkaistu kiitettävän paljon lisäreitä. Digiversio on Kaitsun ja monen muun mielestä erinomainen. Tapahtumakortit ja henkilöhahmot ovat ehkä vähän turhia. Olemme jättäneet ne yleensä pois. Setup on nopeampi kuin esimerkiksi Dominionissa.

<><><><>

Dominion

Donald X. Vaccarino, 2008

Pelaajat ovat feodaaliyhteiskunnan monarkkeja, jotka haluavat saada itselleen mahdollisimman paljon vaikutusvaltaa ja sitä kautta tiluksia. Peliin arvotaan kymmenen eri korttipakkaa peruspakan 25 erilaisesta pakasta. Nämä ovat kaikkien ostettavissa, samoin erisuuruiset rahakortit (kupari, hopea, kulta) ja kolme eriarvoista tiluskorttia (pistekorttia). Nämä ovat pakanrakennuksen raaka-aineita aloituskorttien ohella. Hyökkäyskortit tuovat peliin suoraa interaktiota pelaajien välille, mutta niitä ei ole jokaisessa pelissä. Keskimääräinen peliaika on 30 minuuttia, mutta se venyy, jos korttien kombottamista tapahtuu paljon. Pelaajamäärä on 2-4.

Aloituspakka ja käsikortit
Aloituspakka koostuu kolmesta pieniarvoisimmasta tiluskortista ja seitsemästä kuparirahasta. Käsikortteja on normaalisti viisi. Pistekortit ovat pelin kuluessa roskaa, jotka laimentavat pakan tehoa.

Voittaminen

Hyökkäyskortit sabotoivat suoraan muiden peliä.
Vihreät tuovat pisteitä.

Peli päättyy, kun joko kaikki arvokkaimmat tiluskortit (pistekortit) on ostettu tai kun kaksi toimintokorttipakkaa on ostettu tyhjäksi. Voittaja on se, jolla on enimmän arvosta tiluskortteja. Joskus pelissä on mukana muitakin pistekortteja, joilla voi ansaita pisteitä. Nämä pistekortit ostetaan pelin kuluessa omasta pakastaan.

Erityistä
Lisäreitä on tehty useita, ja mahdollisten korttipakkakombinaatioiden määrä on huikea. Ne ovatkin pelin suola. Pelaaja voi pelata vuorollaan vain yhden toimintokortin ja tehdä vain yhden korttioston, joskin toimintokortteja kombottamalla toimintoja ja ostoja voi saada lisää.

Ajatukset pelistä
Vaihtelevuus pelien välillä on todella suuri, koska ostopakkoja on monta ja ne kaikki arvotaan. Dominion on pakanrakennuspelien pioneeri ja yhä genren ylintä aatelia. Peliä on moitittu siitä, että rahakoneistollakin voi voittaa, hankkimatta juuri lainkaan toimintokortteja. Miinusta tulee myös siitä, ettei Dominion ole kovin temaattinen, vaikka kortit onkin nimetty osuvasti.

Olemme toistaiseksi hankkineet Domppaan vain Elonkorjuu-lisäosan.

<><><><>

Dale of Merchants 1 & 2

Sami Laakso, 2015 ja 2016

Kuvitus on kaunista.

Ollaan myyjien laaksossa, animafolkin myyntikisoissa. Tarjolla on erilaisia tekniikoita ja myyntiartikkeleita. Se, joka hoitaa treidauksen parhaiten, saa ensimmäisenä kuntoon oman myyntikojunsa ja julistetaan voittajaksi. Markkinoilla tarjolla olevat kortit käyvät joko toimintoina, rahana tai myyntikojun komponenttina. Pelin ykkös- ja kakkososassa on yhteensä kymmenen eriväristä ja eri eläinlajia edustavaa pakkaa, ja lisäksi on ilmestynyt yksi promopakka. Peliin valitaan tai arvotaan kolme erilaista pakkaa. Ostettavia kortteja on pelin aikana esillä viisi, ja niillä on eri arvot kahdesta viiteen. Jotkin kortit tuovat suoraa interaktiota pelaajien välille. Myyntikojuun pinoiksi pelatut kortit poistuvat pakasta, eikä niitä enää voi käyttää. Keskimääräinen peliaika on 30 minuuttia, mikä pitänee paikkansa lähinnä kaksinpelissä. Pelaajia voi olla 2-4.

Aloituspakka ja käsikortit
Pelaajien aloituspakka koostuu kymmenestä kortista: peliin arvottujen kolmen pakan 1-arvoisista korteista sekä seitsemästä roskakortista. Roskakorttien ostoarvo on 1, mutta niitä ei voi käyttää toimintona tai osana myyntipöytää. Käsikortteja on viisi.

Voittaminen
Peli päättyy välittömästi, kun joku pelaajista rakentaa myyntikojunsa valmiiksi eli saa sinne kahdeksannen tavarapinon. Hän voittaa pelin. Kauppakoju koostuu kahdeksasta arvoltaan kasvavasta pinosta kortteja. Ensimmäisen pinon kokonaisarvon on oltava täsmälleen 1, seuraavan 2 ja niin edelleen.

Erityistä
Vain käytetyt käsikortit poistuvat poistopakkaan. Loput jäävät käteen seuraavalle vuorolle, ja käsikorttien määrä täydennetään nostopakasta viiteen. Joillakin korteista voi pelata passiivisen toiminnon, eli riittää kun ne vilauttaa kädestään. Myyntikojuun pinoksi laitettavien korttien täytyy löytyä käsikorteista samalla kertaa ja niiden täytyy olla saman väriset. Tämä hankaloittaa olennaisesti pinojen kokoamista, ja jotkin hyvät toimintokortit täytyy jättää käteen odottamaan samanvärisiä sopivia kortteja, joiden kanssa niistä voi muodostaa pinon.

Ajatukset pelistä
Peli on kertakaikkisen söpö. Eläinlajien kyvyt ovat oivaltavia ja kuvitus hienoa. Iso plussa siitä, että voittoehto on niin erilainen kuin muissa genren peleissä. Passiivitoimintoja ja tekniikkoja pelatessa menee välillä sormi suuhun, eikä ole varma, että ne tulevat oikein pelatuiksi. Yli kolmella pelaajalla peli venyy armotta liian pitkäksi. Boksi on turhan nafti: sleevattuina kansi ei mene enää kiinni, ja tuhtia kuminauhaa tarvitaan.

Alkupakan muodostavat kolme ykkösen arvoista, eri eläimiä edustavaa korttia sekä seitsemän roskakorttia,
joilla sentään voi tehdä ostoksia.

<><><><>

Valley of Kings

Tom Cleaver, 2014

Valley of Kingsissä palataan faaraoiden aikaan. Pelaajat ovat ylimyksiä, jotka valmistautuvat viimeiselle matkalleen kuoleman laaksoon. Tavoitteena on kerätä omaan hautaan kaikkein arvokkaimmat artifaktit. Kortit on jaettu kolmeen kategoriaan (I-III), ja mitä pidemmälle peli etenee, sen tehokkaampia kortteja tulee myyntipöydälle. Kestoksi ilmoitetaan 45 minuuttia, mutta kahdelta pelaajalta menee vain puolituntinen. Peli sopii 2-4 pelaajalle. Lisäreitä on ilmestynyt kaksi: Afterlife ja Last Rites.

Kortit mahtuvat muovitettuinakin inserttiin. Big thumb!

Aloituspakka ja käsikortit
Pelaajille jaetaan alussa kymmenen I-tason korttia, jotka sekoitetaan, ja käsikortteja nostetaan viisi. Varsinaisia roskakortteja ei ole, ja myös I-tason korteissa on melko hyviä toimintoja.


Voittaminen
Jokaisessa vuorossa voi haudata yhden kortin (tai useammankin, jos sattuu olemaan kädessä sopiva toimintokortti). Pelin päättyessä voittaa se, jolla on haudassaan kortteja suurimmasta arvosta. Parhaat pisteet saa seteistä. Käteen, pöydälle, nostopakkaan ja poistopakkaan jääneet kortit ovat pelin lopussa arvottomia. Peli päättyy, kun kaikki kortit on ostettu.

Erityistä
Ostettavat kortit asetetaan pöydälle pyramidin muotoon: kolme alariviin, kaksi keskelle ja yksi ylös. Vain alimman rivin kortit ovat hankittavissa. Kun kortti on ostettu, se poistetaan pyramidista ja sen jälkeen pyramidi romahtaa: poistetun kortin tilalle tippuu ylemmästä rivistä uusi kortti, ja ylimpään kerrokseen nostetaan kortti pakasta. Jos ostaa alarivin keskimmäisen kortin, voi itse päättää, putoaako sen tilalle vasemman vai oikean puoleinen kortti kakkosrivistä. Tämä antaa pieniä taktikoinnin mahdollisuuksia. Kortit, jotka ovat arvokkaimpia toimintoina ja rahoina, täytyy nekin raaskia haudata jossain vaiheessa peliä. Valinta siitä, missä vaiheessa tämän tekee, on usein kinkkinen.


Ajatukset pelistä

Ostokorttien asettelu pyramidin muotoon on Valley of Kingsin
erikoisuus, josta tulee mieleen 7 Wonders Duel.

Valley of Kings käynnistyy hitaasti. Tahti kiihtyy kuitenkin loppua kohden niin nopeasti, että korttien hautaamisen kanssa tulee kiire. Tietyillä komboilla pystyy lopussa ahnehtimaan lähes puolet pyramidista, ja peli voi siten päättyä yhtäkkiä. Valley of Kings ei ainakaan toistaiseksi ole noussut meillä parhaiden pakanrakennuspelin joukkoon, mutta sitä pelaa ihan mielellään. Se ehkä scorettaisi paremmin, jos teema olisi uniikimpi.

<><><><>

Paperback

Tim Fowers, 2014
 

Ostetuilla kirjainkorteilla on toimintoja, joilla voi modifioida
joko omaa tai kanssakilpailijan peliä.

Paperbackissa kirjoitetaan teemallisesti novelleja, ja parhaan maineen saavuttanut kynätaituri voittaa. Käsikorteissa on yksittäisiä kirjaimia tai tavuja, ja niistä luodaan englanninkielisiä sanoja. Korteilla on myös ostoarvo, joka riippuu siitä, kuinka hankala käytettävä kyseinen kortti on sananmuodostuksessa. Kirjain- ja tavukortit randomoidaan arvonsa mukaan ostopöydälle. Kalleimpia ovat erityiset Fame-kortit, joista ropisee paljon voittopisteitä ja joita voi käyttää minä tahansa kirjaimena. Peliä voi pelata erilaisilla varianteilla; esimerkiksi hyökkäyskortit tuovat interaktiota pelaajien välille, ja alussa voi myös jakaa kullekin pelaajalle erityiskyvyn. Paperback sopii 2-5 pelaajalle ja sen pitäisi kestää kolme varttia. Sen parissa voi kuitenkin hurahtaa paljon pidempi aika! Pelistä on äskettäin ilmestynyt Hardback-versio, ja Unabridged-lisäosa tuli ulos vuonna 2017.

Aloituspakka ja käsikortit

Aloituspakassa on kymmenen korttia: yhden arvoiset T, R, S, L ja N sekä viisi kahden arvoista fame-korttia, joita voi käyttää minä tahansa kirjaimena. Roskakortteja ei ole.

Voittaminen

Fame-kortit ovat hulvattomia ja tuovat pisteitä.

Pelin päättymiseen on kaksi kriteeriä, ja riittää että toinen täyttyy: kaksi Fame-ostopakkaa tyhjenee tai joku pelaajista onnistuu muodostamaan kymmenen kirjaimen pituisen sanan. Jälkimmäistä ehtoa emme ole saaneet lähellekään täyttymään. Voittaja on se, jolla on enimmän arvosta fame-kortteja eli mainetta.

Erityistä
Teema tietysti on jo ainutlaatuinen pakanrakennuspeliksi, ja sillä Paperback erottautuu muista genren julkaisuista. Korttien ostoarvon ja toimintojen aktivointi edellyttää, että kortit saa pelattua kädestään pöydälle osaksi sanaa. Tämä tekee ostamisesta ja toimintojen tekemisestä astetta haastavampaa. Kortteja voi käyttää samalla vuorolla sekä ostamiseen että toimintoon. Vaikka fame-kortit käyvät mistä vain kirjaimesta, niitä ei kannata liikaa käyttää, koska niissä ei ole toimintoja, ei myöskään helpoimmissa kirjaimissa.

Ajatukset pelistä
Paperbackissa on paljon hyviä yksityiskohtia, ja sääntövariantit tuovat peliin runsaasti muuntelevuutta (hurmaavin pieni yksityiskohta on ostettavien Fame-korttien kuvitus). Englannin kielikö sitten on ongelma, kun tämä on meillä ollut ylipitkä ja vähän junnaava kokemus – natiiveilla on laajempi sanavarasto. Olemme käyttäneet sääntöä, jonka mukaan samaa sanaa ei saa käyttää kuin kerran. Kokeilematta on vielä, miten peli luonnistuisi suomeksi, jos kortteja modifioisi vastaamaan suomen kielen yleisimpiä kirjaimia ja tavuja. Boksi on liian tiukka, ja ohjelehtinen meni heti ruttuun. Sliivatut kortit mahtuvat jotenkuten.

Paperbackin boksi on selkämykseltään kuin kirja ja maastoutunee hyllyssä hyvin oikeiden kirjojen sekaan.

<><><><>

Flip City

Chih-Fan Chen, 2014

Pieni boksi ja 86 korttia.

Flip Cityssä rakennetaan omaa kaupunkia pöydälle, mutta kaupungit pysyvät pystyssä vain yhden vuoron ajan. Mitä pidemmän sarjan kortteja pystyy pöytäämään, sen enemmän yleensä kerää rahaa ostosteluun ja bonuksiin. Kaupungin rakentaminen on onnenkoetusta: jos pöydätyissä korteissa on liikaa surunaamasymboleja, kaupunki romahtaa ja vuoro päättyy tuloksetta. Naamojen lisäksi korteissa on rahaa ja/tai voittopisteitä sekä toimintoja. Vastustajan pakkaan pystyy vaikuttamaan jonkin verran. Jokaiseen peliin tulevat samat pakat, joita yhteensä kuusi. Näistä viisi on myös ostopakkoina pelin aikana. Kortit ovat kaksipuoleiset. Peli sopii 2-4 pelaajalle ja kestää kolmisen varttia. Kaksi lisäriä, Reuse (2016) ja Wilderness (2017), eivät huhujen mukaan ole kovin kummoisia. Siksipä emme ole niitä hankkineet.

Aloituspakka ja käsikortit
Aloituspakka koostuu neljästä omakotialueesta, kerrostalosta sekä lähikaupasta, sairaalasta, tehtaasta ja keskuspuistosta. Omakotialue on pelin huonoin kortti, joka on aina pakko pelata pöytään, jos se on pakan päällimmäisenä ollessaan. Se antaa yhden rahan lisäksi vihatun surunaaman ja on siinä mielessä roskakortti, josta yleensä haluaa päästä eroon. Käsikortteja ei ole, vaan pelaaja näkee aina vain nostopakkansa päällimmäisen kortin. Nostopakan kortit pidetään pelattava puoli ylöspäin.

Voittaminen
Pelin voittaa kun saa pöydättyä vuoronsa aikana joko 8 voittopistettä tai 18 korttia.

Erityistä

Kortteja pöydätään nostopinosta yksi kerrallaan.

Flip Cityssä on erityisen paljon omalaatuisuuksia, kun sitä vertaa muihin pakanrakennuspeleihin: yllämainitut käsikortittomuus, surunaamat ja korttien kaksipuoleisuus. Nostopakan päällimmäisenä olevassa kortissa saattaa olla määräys pöydätä se, tai pöydätty kortti saattaa edellyttää, että pelaa vielä seuraavankin nostokortin. Surunaamariskin hallinta on pelissä kaiken a ja o. Korttien kääntöpuolet ovat tehokkaampia kuin ykköspuoli, ja ostovuoronsa voi käyttää kääntämiseen.

Ajatukset pelistä
Flippericiti on meillä deckbuildereiden kärkeä. Se on kätevästi taskukokoinen, hyvin erilainen kokemus, sopiva yhdistelmä onnenkoetusta ja riskinhallintaa. Tähän ei helposti kyllästy. Lisäksi setuppi on nopea. Pelaaminen vaatii harjaantumista sujuakseen virheittä. Ensinnäkin kortit tulee kaksipuolisuutensa vuoksi sekoittaa pöydän alla, jotta ei vahingossakaan näe korttejaan. Korttitoimintojen suorittaminen on tarkkaa puuhaa, koska toiminto saattaa kohdistua pöydättyihin kortteihin tai poistopinoon, ja joskus siihen sisältyy kortin kääntäminen.

<><><><>

Trains

Hisashi Hayashi, 2012

Trainsin ideana on rakentaa junaverkostoa Japaniin. Peliä nimitetään usein ”Dominioniksi laudalla”. Korteissa on nimittäin hyvin samantyyppisiä toimintoja, ne on vain teemoitettu eri tavalla. Junaverkoston rakentuminen konkretisoituu Japanin karttaa kuvaavalla laudalla, jossa on erilaisia maastotyyppejä ja kaupunkeja. Tärkeimpiä toimintoja ovat ratakiskojen vetäminen ja asemien rakentaminen, ja kaikki muut toiminnot ovat koneistoa, jolla pyritään edistämään näitä. Interaktio on melko suurta, koska väkisinkin mieli tekee kartalla samoille apajille. Ostopakkoja on kuusitoista, ja näistä puolet tulee joka peliin, puolet randomoidaan. Peliin on julkaistu sekä lisäkarttoja että itsenäinen sisarpeli Rising sun (2014), jonka pakat pystyy myös yhdistämään peruspelin pakkoihin. Pakkavalikoima on tämän jälkeen todella suuri. Peli kestää kolmisen varttia, hieman pelaajamäärästäkin riippuen. Pelaajamäärä on 2-4.

Jaappania ristiin rastiin. Korteilla pelataan
laudalle rataa ja asemia.

Aloituspakka ja käsikortit
Alkupakassa on kymmenen korttia: seitsemän käy rahana, kahdella voi rakentaa radanpätkän ja yhdellä pystyttää aseman kaupunkiin. Käsikortteja on oletusarvoisesti viisi. Pelin aikana ostettavat pistekortit ovat pakassa roskaa, jotka vähentävät koneiston tehoa. Lisäksi roskakortteja saa joka kerta kun saastuttaa ympäristöä eli rakentaa jotain, oli se sitten radanpätkä tai rakennus. Näillä jätekorteilla ei ole pistearvoa.

Voittaminen
Lopetusehtoja on kolme, ja riittää että yksi niistä toteutuu: joku pelaajista on käyttänyt kaikki radankappaleensa, kaikki asemanappulat ovat huvenneet tai kolme ostopakkaa on ostettu tyhjiksi. Pelin voittaa se, jolla on enimmän arvosta pistekortteja. Pisteitä on saattanut kerryttää jo pelin aikana tiettyjen korttien ja pelin alussa arvottavien bonusreittien avulla.

Erityistä

Jätekortit laimentavat pakan tehoa. Punaiset kortit
antavat yleensä muita etuja kuin rahaa.

Edellä mainitut jätekortit ovat oivaltavia ja Trainsin erikoisuus. Originellia on myös tapa, jolla niitä voi karsia pakastaan. Skippaamalla vuoronsa voi poistaa pelistä pois kaikki käsikorteissa sillä hetkellä olevat jätekortit. Pelilauta erottaa Trainsin useimmista muista puhtaista pakanrakennuspeleistä.

Ajatukset pelistä
Trainsin suurin vahvuus on vahva teema, jota kortit ja pelilauta tukevat. Dominion on tähän verrattuna varsin abstrakti peli, toisaalta se antaa enemmän tilaa mielikuvitukselle. Runsas pakkavalikoima varmistaa muuntelevuuden, ja Trainsia on todellinen ilo pelata. … Niin, kunhan ensin on selviytynyt melko työläästä setupista.

<><><><>

Blood Bowl: Team Manager the Card Game

Jason Little, 2011

Yleiskuvaus
Tavoitteena on saada valmentajan roolissa omalle jenkkifutiksen joukkueelle mahdollisimman paljon faneja yhden kauden aikana. Kortit ovat pelaajia, joita lähetetään kahden joukkueen välisiin otteluihin. Otteluiden voittajille heruu joko suoria fanipisteitä tai muita bonuksia (kykyjä), joista pakanrakennusmielessä olennaisia ovat tähtipelaajakortit. Viimeisellä kierroksella kamppaillaan super bowlista, johon kaikki joukkueet ottavat osaa. Perustoimintoja ovat pallon kuljetus, taklaaminen, huijaaminen ja sprintti, lisäksi on erityisiä korttikohtaisia toimintoja. Pelin kesto on 90 minuuttia ja pelaajamäärä 2-4.

Aloituspakka ja käsikortit
Aloituspakkaan kuuluu kaksitoista korttia, joista nostetaan jokaisen kierroksen alussa käteen kuusi. Roskakortteja ei ole. Arvoltaan pienin kortti on helppo taklattava eikä se tuo kovin paljon lisävahvuutta otteluun, mutta toisaalta se voi uhrautua ottamaan vastaan arvokkaampaan pelaajaan kohdistuneita taklauksia.

Voittaminen
Peli kestää viisi kierrosta, ja jokaisella kierroksella pelataan kuusi käsikorttia. Fanien määrä ratkaisee voiton. Faneja saa otteluvoitoista ja -osallistumista ja joskus myös huijaamisesta (siitähän yleisö tykkää). Ottelupalkintona saaduista pikkukorteista osa voi antaa pelin lopussa fanipisteitä.

Erityistä

Teema tekee Blood Bowl: Team Manager TCG:stä erityisen, ja se toteutuu hyvin. Esimerkiksi pallon kuljetus ja siihen liittyvät erikoistoiminnot ovat hyvä yksityiskohta. Pelissä on mukana aimo annos ameriträssiä, ja pelaajien välinen interaktio on suorastaan itse tarkoitus. Palkinnoksi saadut tähtipelaajakortit laitetaan nostopinkan päälle, eli ne tulevat automaattisesti mukaan seuraavalle kierrokselle.

Osa Skaven-joukkueen pelaajasta pystyy kuljettamaan
palloa erikoispitkiä matkoja.

Ajatukset pelistä Siinä missä useimmat pakanrakennuspelit ovat pitkälti samantyyppisiä kokemuksia niin kahdella kuin useammalla pelaajalla, Blood Bowl: Team Manager on ehdottomasti parempi (monipuolisempi) kolmella tai neljällä. Pakanrakennuksen osuus on niin pieni, ettei BBTM ole mielestäni tyylipuhdas deckbuilderi: pelin viiden kierroksen aikana uusia kortteja saa vain 0-3 kullakin, eikä viimeisellä kierroksella ansaituilla korteilla ole enää merkitystä pakanrakennuksen kantilta. Kääpiöiden joukkue vaikuttaa alakyntiseltä, mutta voi olla, että sen erikoiskykyjen hyödyntäminen strategisessa mielessä vaatii lisää pelikertoja. Sääntökirja ei ole selkeimmästä päästä. Oikein mielellään tätä silti pelaa!