Love Letterin eri versioita makutestissä

by Kai Saarto 04 syyskuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Kirjoitin aiemmin arvion originaalista Love Letteristä, joten tämä teksti lähinnä täydentää sitä muutaman eri version osalta. Testiin pääsi Akin hankkima Love Letter: Batman sekä Annikan Poromagiasta tilaama, vähän tuntemattomampi Love Letter: Legend of the Five Rings.

Batman korostaa etsiväntyötä

Batman myi itsensä AEG:lle. Kansa itki.

Ensikuulemalta LL: Batman kuulosti huonolta vitsiltä. “Tähänkö on tultu, Batmanin lisenssillä myydään nyt ihan kaikkea”. Hetken päästä alkoi näkyä arvioita siitä, että Batman-versio olisi paras Love Letter. Nyt, muutaman pelin jälkeen olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Teema toimii älyttömän hyvin, sillä DC:n moninaisista supersankari- ja pahisvalikoimasta löytyy originaalin pelin eri korteille hyvät vastineet.

Vartijan tilalla on Batman. “Maailman parhaalle etsivälle” ja pelin nimihahmolle sopii hienosti tämä rooli. Batmanin pelaamalla voi siis koittaa arvata tai päätellä vastapelaajan käsikortin. Erikoissääntönä oikein arvaamalla saa yhden ylimääräisen voittopisteen (lepakkomerkki). Koko erän voittamisesta saa vain yhden pisteen, eli Batmanin onnistuneesta käytöstä palkitaan suorastaan ruhtinaallisesti.

Prinsessan tilalle 8-kortiksi on nostettu itseoikeutetusti bättiksen nemesis, Jokeri. Kaksinaama vaihtaa pelaajien kortit päittäin, Kissanainen hipsii katsomaan vastustajan kortin. Monen kortin kohdalla tuntuu jopa siltä, että ne toimivat teeman puolesta paremmin yhteen toimintonsa kanssa kuin alkuperäisessä.

LL: Batman on varsin näppärä kokonaisuus, tätä lätkii mielellään ja peli on supersankareista kiinnostuneille (ylä)koululaisille hyvä lahjaidea.

Moni DC-hahmo sopii korttinsa toiminnon kanssa hienosti yhteen. 

Rakkautta kirsikankukkien aikaan

Legend of the Five Rings (lyh. L5R) on AEG:n omistuksessa pitkään ollut pseudo-japanilainen fantasiamaailma. Maailmaan sijoittuu mainio pöytäroolipeli sekä varsin menestynyt keräilykorttipeli. Nyt L5R:n omistus on siirtynyt Fantasy Flightille, joka on tuomassa korttipeliä uudestaan markkinoille Living Card Game -formaatilla. Fanitan L5R:ää lujaa, joten kun kuulin että vaimo oli onnistunut löytämään Love Letter -variantin, olin kieli pitkällä odottamassa.

Vähän valitettavasti kyseessä on puhtaasti kosmeettinen muutos peruspeliin. Versiolle ei löydy edes omaa sivua BoardGameGeekistä. Hahmot ovat Rokuganin keisarihovin juonittelijoita. Perusversiossa oltiin hovijuonittelijoita Tempestin länsimaisessa fantasiamaailmassa, eli teema ei muutu kuin muutaman kirsikankukan verran itämaisemmaksi.

Toivoin ennakkoon, että hahmot olisivat olleet minulle rooli- ja korttipeleistä tuttuja. Scorpion Clan Coupin ajan Kachiko olisi ollut mainio Prinsessa, mutta ilmeisesti fantsumaailman tarina on edennyt tuntemistani hahmoista jo vuosikausia sitten ihan uusiin kuvioihin. Odotin jotain lämmintä sykähdystä retrosydämeeni, mutta ei se sieltä tullut. 

Kolikot eivät kuulu pakettiin, niillä korvasimme mielikuvituksettomat puukuutiot.

Ei LL:L5R nyt tietenkään pelinä voi paljon huonompi olla kuin muut versiot. Taide on ihan katselunkestävää ja paketissa tuli lopultakin kangaspussi, jota en saanut suomalaisen enkä saksalaisen peruspelin mukana. Kulkee siis vähän kätsymmin mukana. Normikokoiset kortit ovat myös näppärämmät kuin originaalin Dixit-kokoiset. 

Miinuspuolena kivojen puusydämien tai päheiden lepakkomerkkien sijaan L5R:ssä on pienet punaiset puukuutiot voittomerkkeinä. Sellaiset ovat ihan jees jossain pickup and deliver -junapeleissä tai Välimerellä kauppaa käydessä, mutta Love Letterin teemaan ne eivät tuo kyllä mitään. Korvasimme ne japanilaisilla onnenkolikolikoilla, niillä reikäisillä. Ei ehkä kovin romanttista, mutta eikös ne avioliitot olleet siellä muutenkin järjestettyjä.

Mikä on paras?

Erot versioiden välillä ovat tietysti pieniä, koska sama peli tämä kuitenkin on. On makuasia valitseeko pseudo-Japanin vai pseudo-Euroopan hovin pelialustakseen. Originaalissa on isot kortit ja kivat tokenit, L5R-versiossa on kirjailtu kangaspussi ja se kulkee kokonsa puolesta paremmin mukana. Originaalista löytyy kyllä vähän etsimällä myös tuo pussillinen versio, normikokoisilla korteilla.

Kolmesta pelaamastani versiosta Batman oli batarangin verran muita parempi. Teema on alkuperäisessäkin lemmenkirjeessä niin päälleliimattu, että toiminnallisempi supersankarointi tuntuu miltei järkevämmältä. Pow! Pam! Peli etenee rivakasti ja kortit toimivat teemallisesti hyvin. Pidän siitä, että Batmanilla voi kerätä lisäpisteitä, sillä se vähentää vähän pelin suurta tuuripitoisuutta kun päättely saa hiukan isomman merkityksen. Jos pitää supersankareista ja pelin kuvitus iskee, niin tämä on hyvä valinta.

The Hobbit, Adventure Time, sekä myös Archer-animaatio ovat saaneet LL-käsittelyn, eli vaihtoehtoja löytyy vielä lisääkin.