Agricola Family Game

by Kai Saarto 18 kesäkuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Uwe Rosenberg on tehnyt lukuisia kehuttuja ja palkittuja pelejä, joista tunnetuin taitaa olla kuitenkin maanviljelypeli Agricola (2007). Tuo moderni klassikko on jostain syystä jäänyt meiltä kokematta, vaikka työläistenasettelupelit ovat meillä kotona kovin suosittuja.

Keväällä suomeksikin ilmestynyt Agricola Family Game on virtaviivaistettu versio alkuperäisestä, sitä voi pelata 1-4 pelaajaa, eikä se ole yhtään hullumpi tuttavuus.

Noin kolmenkympin hintalappuunsa nähden perhekola sisältää yllättävän suuren määrän  hienoja puisia komponentteja: lampaita, villisikoja, lehmiä, olkinippuja, viljaa, talleja ja niin edelleen. Maanviljelijä-meepletkin ovat rouhean kokoisia ja tulevat hauskoissa väreissä. Pelilaatikossa on lisäksi paljon pahvitavaraa: maatilan päärakennuksen huonelaattoja, eri kokoisia aidattuja laitumia (Caverna-tyyliin), peltoja, meeplejen ruokintaan tarvittavia ruoka-annoksia sekä maataloudessa hyödyllisiä apuvälinelaattoja (tuulimylly, puusepänverstas jne.).

Pelilauta koostuu kahdesta osasta, joista pienempi määräytyy pelaajamäärän mukaan. Varsin näppärä keksintö! Alkuperäiseen Agricolaan verrattuna yksi merkittävä ero on ammatti- ja parannuskorttien puuttuminen. Pois on jätetty myös resursseista ja kivet sekä maatalouspuolelta vihannekset. Tämä yleinen virtaviivaistaminen tekee perheversiosta originaalia selkeästi nopeamman pelattavan. Pelin kesto on varsin tarkkaan kolme varttia täydellä neljällä pelaajalla.

Yleensä en pidä Klemens Franzin kuvituksesta tippaakaan. Pitää kuitenkin myöntää, että  miehen piiperrys toimii laudalla ja pelilaatoissa erinomaisen selvästi. Kaikkinensa Agricola Family Game näyttää varsin hyvältä ja herättää pelihaluja.

Agricola Perhepeli aloitussetupissaan. Mökin ukko ja akka pääsevät pian tositoimiin.

Kehitys kehittyy

Aivan alussa kullakin pelaajalla pieni torppa, jossa asuvat ukko ja akka. Toimintoruutuja on hyvin rajallisesti: voi käydä kalassa, metsässä hakkaamassa puuta, tehdä savitiiliä, käydä kalassa tai hankkia lampaan tai pari. Lisäksi voi raivata peltoa ja kylvää sinne viljaa. Kerätyillä resursseilla voi laajentaa ja parantaa tilaansa.

Komponenteille kannattaa
hankkia oma boksinsa. Se nopeuttaa
alkuun pääsyä.

Peli kestää kiinteät 14 vuoroa joista pidetään lukua laudalla liikkuvalla nappulalla. Vuorojen edetessä avautuu uusia toimintoruutuja. Se varmaankin simuloi maatalouden kehitysaskelia. Villisiat ja lehmät monipuolistavat karjataloutta, tuulimylly tehostaa ruoan tuotantoa, mökkiin saa modernimman ilmeen ja lisää huoneita. Iloisten perhetapahtumien kautta myös käytettävien työläisten määrä kasvaa.

Pelaajien välinen kanssakäyminen rajoittuu useimpien työläistenasettelupelien tapaan siihen, että kisataan siitä kuka saa minkäkin toimintoruudun käyttöönsä milläkin vuorolla. Esimerkiksi lisätyöläisen saanti mahdollisimman nopeasti on tärkeä etappi, joten tulevien vuorojen suunnittelu ennakkoon on pelin suola. Yhdestä toimintoruudusta voi käydä hakemassa itselleen vuoron aloittavan pelaajan merkin. Se on yllättävän tärkeä omistaa, kun omassa pelissä tulee elintärkeä vuoro.

Tiettyjen pelivuorojen lopussa on elonkorjuun aika. Silloin pellot tuottavat viljaa, eläimet poikivat ja maatilan väki tulee ruokkia. Jos safka loppuu kesken, pitää lähteä kerjuulle. Siitä saa tuntuvasti miinuspisteitä, joten kannattaa olla skarppina. Ei työläisten ruokinta sentään mitään rakettitiedettä ole, sillä eläimiä voi pistää lihoiksi jos vilja tai kalansaalis ei riitä. Ruoanjalostusta tehostavilla apuvälineillä saa ruokittua isomman määrän väkeä.

Ihan pelkkä hengissä selviäminen ei kuitenkaan riitä pelin voittoon, vaan pisteytystä pitää miettiä koko pelin ajan. Pisteiden saantia on yksinkertaistettu originaalista pelistä rankalla kädellä. Miltei jokaisesta tilansa laatasta ja eläimestä saa pelin lopussa yhden pisteen. Jokaisesta työläisestä saa kolme pistettä. Tietyt rakennukset antavat lisäpisteitä ylijäävistä resursseista. Pistelasku on melko helposti suoritettu päässälaskuna, mutta jonkinlainen vihkonen olisi silti ollut kiva olemassa.

Herra ja rouva Karjapää ja heidän kaksi lastaan ovat keskittyneet villisikojen ja lampaiden hoitoon. Tallit mahdollistavat suuren eläinmäärän samalla niitylle. Laten ja Puten voi pistää myös tarvittaessa lihoiksi, sillä tilalle on rakennettu tavallista tehokkaampi keittiö, jossa lampaasta saa kaksi ruoka-annosta ja possusta jopa kolme. Erikoisrakennus antaa pelin lopussa lisäpisteitä olkikimpuista. Olki myös muuttuu siellä kolme ihmistä täyttäväksi tuhtipuuroksi

Ohjekirja aiheuttaa naamapalmun

Agricola Family Game voisi olla lähes täydellinen kevytversio Agricolasta perhekäyttöön, mutta se lyö itseään viikatteella jalkaan yhdellä osa-alueella. Ohjekirja on nimittäin aika surkea tekele. Kohderyhmälle 12-sivuinen lehdykkä voi ensinnäkin olla vähän uhkaavan kokoinen jo itsessään, lisäksi se on aika sekava. Yhtään ei auta, että pohjoismaisissa säännöissä on asiavirheitä.

Ensinnäkin komponenttiluettelo oli ainakin omassa kappaleessani vähän sinnepäin. Ruoka-annoksia laatikossa oli merkittyä vähemmän, joitain puutokeneita taas oli pari ekstraa. Kumpikaan ei haittaa kuitenkaan pelattavuutta.

Sarjakuva-Uwe esiintyy ohjeissa antamassa vinkkejä tai olennaisia sääntöjä joka sivulle ripotelluissa puhekuplissa. Se tekee ohjeista oikeastaan vain sekavat. Jos ei ole alkuperäistä Agricolaa pelannut, niin näitä sääntöjä on suorastaan hankala ymmärtää ennen kuin saanut pari peliä alle.

Heti pelin valmisteluvaiheen sääntöihin on päässyt paha painovirhe. Jokaisen kierroksen alussa täytetään pelilaudalle lisää hyödykkeitä farmarimeeplejen kerättäväksi. Pohjoismaisessa versiossa ohjeistetaan täyttämään ainoastaan keltaisella nuolella varustetut ruudut. Oikeasti myös vihreiden ja sinisten nuolten osoittamat ruudut pitää täyttää. Jos ohjeita lukee kuin piru raamattua, niin ruoka-annoksia ja eläimiä ei saada pelissä laudalle lainkaan. Hupsista.

Pelissä on myös ilmeisesti yksinpelimoodi. Se mainitaan laatikon kyljessä ja sille on oma pelilaudan palansa kuten muillekin pelaajamäärille. Yksinpeliä ei ole kuitenkaan mainittu sanallakaan ohjekirjassa. Eli sitä on siis tarkoitus pelata kuin 2-4 pelaajan peliä ilman mitään erityissääntöjä? Työläistenasettelupeli ilman minkäänlaista kilpailua toimintoruuduille pääsemistä on kuin pelaisi pingistä yksinään. Voihan niin tehdä, mutta ei siinä mitään järkeä ole. Soolopelaajien ei kannata tästä riemastua, niin ei tule pettymyksiä. Yksinpeliä voi käyttää sääntöjen opetteluun, mutta ei siitä muuhun ole.

Onko tämä lintu vai kala?

Agricola Family Game kärsii ehkä hiukan identiteettikriisistä - nimestä lähtien. Board Game Geekistä peli löytyy nimellä Agricola Family Edition, pohjolan rannoilla pelilaatikoissa lukee Family Game ja ohjekirjaan taas on painettu “Agricola Perheversio”.

Agricola seuraa Carcassonnen ja Catanin jäljissä laajassa brändäyksessä ja siitä alkaa olla nyt versioita kuin Star Trekistä. Alkuperäisessä vuoden 2007 pelissä oli sisäänrakennettu perheversio, eli kortit pois jättämällä peli nopeutui ja yksinkertaistui jonkin verran.  Vuonna 2016 ilmestyi suomenkielinen painos originaalin Agricolan uusitusta painoksesta. Siitä oli jätetty pois viidennen pelaajan komponentit ja vähennetty ammattikorttien määrää. Samalla siitä jätettiin kokonaan perheversion säännöt pois. Uudempi Agricola on siis sellainen harrastajaversio, joka riittää aika pitkälle. HC-pelaajille on tulossa kaiketi tänä vuonna deluxe-versio, jossa on kaikkea enemmän. Lisäksi vuonna 2012 ilmestyi karjatalouteen keskittyvä kaksinpeliversio Agricola: All Creatures Big and Small. Kun tähän vielä lisää sen kuuluisan Turun piispan, niin vähemmästäkin alkavat mennä Agricolat sekaisin.

Summa summarum: kyllä tälle Agricola Family/Perhe Edition/Versio/Gamelle on ihan oma paikkansa. Se on fiksu ja fiksun hintainen vaihtoehto Stone Agelle helppojen työläistenasettelupelin joukossa. Suomenkielisyys on tietysti iso plussa, mutta se ohjekirja aiheuttaa harmaita hiuksia.
Jos pelin kohderyhmän isä/-äiti osaa mennä etsimään BGG:stä apuja esimerkiksi englanninkielisen ohjekirjan muodossa, niin Agricola Family Gamesta saa todella hyvän pelin, joka myös opettaa worker placementin alkeet ja auttaa hahmottamaan alkuperäisen Agricolan selvästi helpommin.

Peliä voi suositella pienellä varauksella. Toivottavasti ohjekirja saadaan tuleviin painoksiin kuntoon, sillä tämä on aivan erinomainen perhepeli, jota harrastajakin pelaa ihan mielellään. Ammatti- ja parannuskorttien puuttuminen aiheuttavat tietysti sen, että pelikerroilla ei ole samaan tapaan vaihtelua kuin täysversiossa. Satunnaispelailussa se ei haittaa. Kun pisteitä voi kerätä maanviljelyyn, karjatalouteen tai tilan rakennuskannan kehittämiseen keskittymällä, on siinä riittävästi mielekkäitä strategisia päätöksiä tehtäväksi.

• Englanninkielinen ohjekirja: https://www.mayfairgames.com/files/supportfiles/mfg3514_rules_en.pdf

Arvio julkaisiin alunperin Lautapelioppaassa.










-- Missä olet, Manetho? 
-- Gertrud, shh, täällä tallissa, olkikasassa sinua odottamassa. Kiirehdi ja pidä huolta, ettei isäntä huomaa. Laskelmieni mukaan lammasaidan laajentaminen pitää hänet kiireisenä. En kykene enää odottamaan - rakkautemme on saava täyttymyksensä NYT.