Kyseessä on ikivanha tarina: Laastarityttö rakastaa Superlihapoikaa ja Superlihapoika laastarityttöä. Kukaan ei pidä tohtori Sikiöstä ja siksi tohtori Sikiö vihaa sinua ja eritoten Superlihapoikaa. Siksipä tohtori lyö lihapoikaa turpiin ja kidnappaa laastaritytön. Superlihapojan on pelastettava rakkaansa!
 |
| Toivottavasti Superlihapojan vakuutukset ovat kunnossa. |
Erittäin retrohenkinen
indie-tasoloikka Super Meat Boy ilmestyi jo vuonna 2010. Nappasin sen
lopulta Steamistä ja nyt pelattuani ymmärrän miksi siitä on
tullut pienoinen ilmiö. SMB on kuin 8-bittisten ruuduilta karannut. Vaikutteita se on napannut alkuperäisestä
Super Mario Brosista (huomaa samat etukirjaimet). Siinähän Donkey
Kong kaappaa Prinsessan ja Marion on päästävä joka kentässä
Prinsessan luokse, vain jotta DK kaappaisi tämän uudestaan ja uusi
kenttä voisi alkaa. Lihapoika jatkaa samaa perinnettä, tosin
mariomainen söpöily on saanut väistyä makaaberin verellä
läträämisen tieltä.
Lihapoika pystyy hyppimällä nousemaan
pystysuoraa seinää ja kun joka puolella on sirkkeleitä ja muita
pirullisia ansoja, on prins... anteeksi... laastaritytön,
saavuttaminen lukuisten yritysten takana.
Lihapoika erittää verta aina
liikkuessaan ja kun kentät ovat lisäksi täynnä pyöriviä
sirkkeleitä lentää pikselihurmetta ruudulla jatkuvasti, sillä
Lihapoika kuolee paljon, usein ja jatkuvasti. Vanha veri jää
ruutuun, joten 50 kuoleman jälkeen yrittäminen näkyy myös kentän
ulkonäössä. Kun kentän pääsee läpi voi katsoa uusinnan, joka
näyttää kaikki läpäisy-yritykset yhtä aikaa! Lopputulos on
hervoton.
Pelattavuus on hiottu mahdollisimman
simppeliksi, tarvitaan vain kahta suuntanäppäintä sekä hyppy ja
turbojuoksunappia. Lihapojassa on ruudulla sopivasti painon tuntua,
joten ohjaus tuntuu luonnolliselta. Soundtrack on yllättävän hyvä
(sen voi muuten ladata Rock Band 3:een soitetettavaksi).
SMB:n kenttiin
on kätketty myös salaisuuksia, kuten muista indiepeleistä (Braidin
poika, sekä Commander Video Bit.Trip-peleistä) pelattavaksi
saatavia hahmoja, joilla on omat erikoisliikkeensä. Lisähahmoja saa
myös keräämällä kentistä löytyviä laastareita. Kentät ovat
yksinkertaisuudessaan välillä nerokkaita ja peliin on viljelty
viittauksia muihin peleihin ja populaarikulttuuriin.
Yksinkertaisista aineksista on syntynyt
retrotasoloikka, joka vaikeutuu jatkuvasti.
Steamissä pelin normaalihinta on 13.99€. Hankin sen itse
höyrykaupan kesäalesta muutamalla eurolla ja tähän hintaan nähden
peli tarjoaakin paljon vastinetta rahalle. Kenttiä on 300, joten
pelattava ei lopu hetkeen. Editorilla voi myös tehdä omia kenttiä
tai pelailla muiden tuotoksia.
Muikea ja hauska peli, jota pelailee
mieluusti aina silloin tällöin välipalana muutaman minuutin
kerrallaan. En kuitenkaan voi väittää jääneeni koukkuun.
Kai Saarto
Pisteet: 80/100
Super Meat Boy
Kehittäjä: Team Meat
Testattu: PC
Saatavilla: PC, MAC, Linux, Xbox Live
Arcade
