Kevään 2017 Hot-10

by Annika Saarto 09 huhtikuuta 3 kommenttia hot-10 lautapeli listaus

Mustarastaat jo laulaa luikauttelevat aamuisin Turun Pääskyvuoren residenssimme ympäristössä, mistä vedämme sen johtopäätöksen, että kevät on pitkällä ja on aika koostaa kevään 2017 hottislistamme vastaten kysymykseen: ”Mitä meidän tekee eniten mieli pelata juuri nyt?” Listasimme kumpikin omat suosikkimme pistejärjestykseen ja koostimme yhteisen top-kympin.

Mukana karsinnassa olivat ne pelit, joita meidän ylipäätään on mahdollista pelata. Viime listauksemme tammikuulta löytyy täältä. Hajontaa oli ehkä aavistuksen enemmän kuin viime kerralla. Vain neljä peliä valikoitui kummankin listalle, jos otetaan mukaan sijat 11-12. Näistä neljästä yksi, tuore Kickstarter-julkaisu Fugitive, ei kuitenkaan mahtunut kympin kärkeen.

Sija 10. Evolution: Climate

Kaitsu: Ai että, kun voi olla peli kaunis. Katselin Annikan ja kumppaneiden peruspelin etenemistä pelikerhossa, joten tämä Climate-versio vaikuttaa aika kiinnostavalta. Nyt se on sitten hankittu kokoelmaan ja enää tarvitsisi päästä pelaamaan.

Sijat 8-9. Kepler-3042 ja Egizia

Kaitsu: Talven hottislistamme ykköspeli Kepler-3042 on tipahtanut alaspäin, mutta sentään on vielä skaboissa mukana. Kepleriä on takana useita pelikertoja ja oma avaruudenvalloitus alkaa olla aika optimoitua. Silti, aina huomaa että uudella taktiikalla pärjää hyvin. Peli on yllättävän hyvässä balanssissa. Taatusti joka kerta ne maksimipisteet jäävät myös saamatta, kun vuorot loppuvat juuri ennen sitä viimeistä terraformausta.

Annika: Mistä lie Egizia tupsahtanut mieleeni, ehkä sen sijaintipaikka hyllyssämme on sellainen, että laatikko pistää usein silmään. Ja nyt tuo laatikko tuntuu kutsuvan minua peluuseen. Emme ole pelanneet Egiziaa pidempään hetkeen, vaan viimeaikaiset työläistenasettelumme ovat tapahtuneet Lords of the Waterdeepin, Mint Worksin ja Agricola Family Editionin maastoissa. Egizian keltapainotteiset sävyt luovat hienosti tunnelman muinaisista faaraoiden ajoista, joihin Niili tuo sinisen ja rehevän vihreän sävyjä. Väkisinkin vertaan Egiziaa viime aikoina paljon peliaikaa saaneeseen Glen Moreen, koska peleissä on samoja piirteitä; kolmivaiheisuuden lisäksi se, että jotkin laudalle tulevista toiminta- tai optiokorteista (Glen Moressa laatoista) ovat aivan törkyhyviä ja voivat siten loppuvaiheessa heilauttaa kilpailutilannetta olennaisesti. Olemme rakentaneet Niilinvarren ihmeitä vasta kahdesti, ja minulla oli molemmilla kerroilla strategiana haudat. Minulla on paha tapa fakkiutua tiettyyn, kerran toimivaksi osoittautuneeseen strategiaan, ja Egizia on niin laadukas peli, että se ansaitsisi monipuolisempaa pelaamista.

Sijat 6-7. Dracula ja Viticulture

Kaitsu: Fury of the Dracula oli häpeähyllyn pitkäaikaisimpia ja kaikkein hävettävimpiä pelaamattomia nimikkeitä. Olin katsellut videoita ja tankannut sääntöjä vaikka kuinka moneen kertaan, mutta puuttuit se viimeinen tahdon käyttö pelin pöytään saamiseksi.  Nyt kun Sampo kävi kuuntelemassa Lasten Yliopiston vampyyriluennon, innostuimme nostamaan pelin pöytään. Ensin katsottiin Wil Wheatonin ja kumppaneiden pelaamista Tabletopissa, ja sitten itse perässä. Annika-Dracula eteni Keski-Ranskasta rauhassa Le Havreen, josta merelle lähtiessään sai vampyyrinmetsästäjät kiinnostumaan alueesta. Tiesulkujen ja useiden pikkuvampyyrien kohtaamisten jälkeen vanha torahammas saatiin lopulta hengiltä Irlannissa. Nyt on kova hinku testata rooleja toisinpäin.

Annika: Minulla on selvästi worker placement –vajetta! Viticulture taisi olla listallamme myös viime kerralla. Eipä sitä silti ole tullut pelattua. Viticulture on Egizian pari siinä mielessä, että teema on niissä paljon vahvempi kuin ylempänä mainituissa Mint Worksissa ja Lords of the Waterdeepissä. On ihan noloa pelata niin harvoin peliä, jonka arvottaa BGG:ssä ihan kärkeen, mutta hei, on jo ollut juttua siitä että lautapelifanaattiset sukulaiset tulisivat tätä meille pelaamaan. Ei muuta kuin viimeinkin päivää sopimaan!

Sijat 4-5. Star Realms ja Puerto Rico

Kaitsu: Star Realms on ollut pitkään tietokoneversiona yksi vakiopelejäni, silloin kun olen saanut jonkin pikaisen pelihetken järjestettyä. Nyt sain pelikerhon Timolta haasteen ja ehdimme jo harjoituserän ja yhden virallisen kamppailun käydä naamatusten. Star Realms on vain niin järkyn hyvin toimiva pakanrakennuspeli, että en ole sille vielä voittajaa löytänyt. Se ei ole paisunut vieläkään mahdottoman kokoiseksi ja on muutenkin edullinen hankinta. Rajallinen korttimäärä mahdollistaa myös sen, että taktiikoita voi pohdiskella vielä ihan järjellisillä aikaresursseilla.

Annika: Miten minusta tuntuu että alan toistaa itseäni. Myös Puerto Rico oli viime listallani, mutta edistystä ei ole tapahtunut. Pelikerhossa on aina ollut tarjolla muita (tuoreempia?) pelejä, ja kaksin tätä ei voi pelata. Haluaisin jo viimein saada paikattua Puerto Ricon mentävän aukon sivistyksessäni – kuka rientäisi apuun? Supermieskö?

Sijat 2-3. Sherlock Holmes Consultive Detective:  Jack the Ripper & West End Adventures ja 7 Wonders

Kaitsu: Sherlock Holmes Consultive Detective:  Jack the Ripper & West End Adventure  on jatkoa vuoden 1980 SHCD:lle. Sain tämän tuoreen version pelikerhon kaverilta lainaan. Toistaiseksi pelattuna on kaksi, eli puolet, Jack the Ripper -tarinan keisseistä. Ripper-tehtävät ovat selvästi erilaisia tunnelmaltaan kuin alkuperäiset (ja ilmeisesti West End Adventuren). Jack the Ripper -kampanjassa seurataan historiallisia tapahtumia varsin tarkasti. Tapettujen prostituoitujen vammat selostetaan sellaisella pieteetillä, että eväät voi tätä pelatessa unohtaa. Koska jutut perustuvat todellisiin tapahtumiin, ei myöskään murhaajaa selvitetä yhdeltä istumalta (jos ollenkaan). Muutaman tunnin lukukinkerien ja ahkerien muistiinpanojen perusteella ei pystykään vastaamaan kuin melko tylsiin kysymyksiin (oliko uhri tapettu löytöpaikalla vai muualla?), jotain epäiltyjä voidaan myös rankata pois pitämällä tarkkaa kirjaa siitä missä nämä ovat olleet tapahtuma-aikoina. Se tosin vaatii aikamoista neroutta pelaajassa, sillä esimerkiksi huonosti toteutettua kuolinsyyntutkintaa pitäisi itse tajuta paikkailla ottamalla huomioon sivulauseissa mainittua säätilaa ja todistajien huonoa muistia. Järkyttävän vaikea peli, mutta niin sen pitääkin olla. Hyvä tarinankerronta ja vaikeat pulmat vetävät minut tämän pelin pariin.

Annika: Laadin maaliskuussa 5x20 –listan vuodelle 2017, eli tavoitteenani on pelata tiettyjä kahtakymmentä peliä tänä vuonna ainakin viisi kertaa. Mukana ei ole pelejä, joiden vaikeusaste BGG:n mukaan on alle kahden. Ensimmäiset kuusi peliä on nyt pelattu ”alta pois”, ja huomaan useiden pelien kohdalla mielenkiintoisen ilmiön: mitä enemmän peleihin pääsee sisälle ja kotiutuu sinne, sitä enemmän niitä tekee mieli pelata aina vain uudelleen. 7 Wonders on yksi näistä peleistä. Se on saanut peliaikaa sekä kotona järjestetyissä peli-illoissa että pelikerhossa, ja aina se vaan vie mukanaan. Pelissä ei ole turhaa odottelua, kun kaikki tekevät toimintonsa samaan aikaan. Voittoisia taktiikkoja on monia, ja aina vaikuttaa myös se, kenen vieressä sattuu istumaan. Kokeilimme myös kaksinpeliversiota 7 Wonders Duel äskettäin, ja sekin oli oikein hyvä.

Sija 1. Roll for the Galaxy

Annika: Noppapeli kärjessä! Mitä ihmettä! Roll for the Galaxy kiri voittoon sillä, että se sai ainoana pelinä meiltä molemmilta suht hyvät pisteet. Rollia on väännetty viime aikoina oikein urakalla. Olemme oppineet hyödyntämään produce ja shipping –toimintoja jo aika taitavasti, ja tuntumani mukaan ne ovatkin ainut voittomahdollisuus, jos pussista sokkona vedettävät planeetta- ja tekniikkalaatat ovat kovin matalapisteisiä. Yleensä kartan noppapelejä, mutta Roll for the Galaxy on täydellinen poikkeus, ja siinä ovat juurikin parasta ne nopat ja niiden sumpliminen. Voin vain aavistella, kuinka hyvä, ja paremmat koneistot mahdollistava, tämä on useammalla kuin kahdella pelaajalla. Alkuperäistä peliä eli nopatonta Race for the Galaxya emme ole vielä kokeilleet (kesto hirvittää).

Kaitsu: Reiska olisi varmasti nopea sekin, jos kaikki vain osaavat sitä pelata. Rollia on helpompi lähestyä, vaikka senkin selittäminen uusille pelaajille on omalla tavallaan haasteellista. Itse pidän Rollissa siitä samasta jouhevuudesta, joka on myös 7 Wondersissa. Vuorot ovat älyttömän nopeita, kun ei tarvitse katsella toisten pelaamista sivusta, vaan voi koko ajan keskittyä omaan peliinsä. Tietysti muiden tilanteen seuraaminen auttaa, mutta kaikki tylsä on poissa. Lisäksi nopat ovat yksi elämän parhaista asioista, niitä ei yleensä voi olla pelissä liikaa.