Koostin listan 30 parhaasta lautapelistä, joita olen pelannut aikavälillä 1.7.2022-30.6.2023.
Lisäkriteerinä oli, että minun on täytynyt pelata peliä yhteensä (ei välttämättä vuoden aikana) vähintään kaksi kertaa - BGA-pelikertoja ei lasketa. Tällä kertaa listalle ei päässyt yhtäkään pienokokoista tai kovin kevyttä filleriä. Perhepelejä sentään useampi.
Sijoilla 1-20 on melko paljon samoja pelejä kuin viime vuonna, mutta sijoitukset ovat saattaneet muuttua paljonkin.
30. Small World (Philippe Keyaerts, 2009)
Small World on aluehallintapeli, josta tekee erityisen mielenkiintoisen kaksi seikkaa. Ensinnäkin, omien kansojen ominaisuudet määräytyvät satunnaisesti kahdesta osasta, mikä tuo vaihtelevuutta jokaiseen peliin. Toiseksi, on tärkeää tehdä oikea-aikainen päätös siitä, missä vaiheessa antaa kansasta hiipua ja tulla muiden napsimaksi, ja tuoda peliin uuden kansan.
29. Mille Fiori (Reiner Knizia, 2021)
Mille Fiori on sen seitsemän löyhästi määritettyä aluehallintaa yhdellä laudalla. Kauniita muovisia pelimerkkejä asetellaan siten, että ne mahdollisimman hyvin kombottavat jo laudalla olevien merkkien kanssa. Kortinvärväys pitää yllä optimistista jännitystä siitä, että omalle kohdalle osuu juuri täydellinen siirto.
 |
| Yhdessä Mille Fiorin nurkassa kerätään pisteitä merenelävistä. |
28. Kingdom Builder (Donald X. Vaccarino, 2009)
Kingdom Builder on, jopas nyt jotakin, jälleen aluehallintaa, joissa pelimerkeillä apustetaan paikkoja yhteiseltä laudalta pelaamalla maastokortti kädestä. Jujuna on se, että laudanvalloitusta pitää aina jatkaa omia alueita laajentaen, jos mahdollista, joten taktisesti on usein fiksua yrittää “rakentaa itseään pussiin”.
27. Village (Inka ja Markus Brand, 2011)
Villagessa eletään muutama sukupolvi keskiaikaisessa kylässä. Keskeistä on asettaa eri-ikäiset työläiset sellaisiin tehtäviin, joilla heistä saa parhaat hyödyt irti ei vain työuran aikana, vaan vielä kuoleman jälkeenkin. Toiminnot valitaan poimimalla toimintopaikoille arvottuja kuutioita, jotka samalla ovat resursseja.
26. Riverboat (Michael Kiesling, 2017)
Kasvikset pellolle, sieltä kypsinä talteen, ja laivalla kaupunkiin. Tuotantoketjun eri vaiheet ovat kuin oma pieni pelinsä, mutta kokonaisuus on silti liitetty taidokkaasti ja yllättävänkin temaattisesti yhteen - Kieslingin peliksi. Työläisten määrää ja kiertoa kannattaa valvoa, jotta heitä on kriittisissä kohdissa tarpeeksi käytössä.
 |
| Riverboatissa on hyvä saada suuria yhtenäisiä yhden satolajin alueita. |
25. It’s A Wonderful World (Frédéric Guérard, 2019)
Uuden uljaan maailman teema ei ulotu kovin syvälle, mutta parhaat kicksit It’s A Wonderful Worldissa saakin tuotantokoneiston asteittaisesta tehostamisesta. Olo lähenee euforiaa, kun harmaiden kuutioiden tuotantovaiheessa saa valmiiksi rakennuksen, joka välittömästi alkaa sylkeä ulos mustia kuutioita.
24. Amul (Remo Conzadori ja Stefano Negro, 2019)
Amul on valtavan hyvin jopa kahdeksalle pelaajalle skaalautuva kortinvärväys, jossa vastustajien pöytäämillä korteilla on lähes yhtä suuri merkitys kuin oman pelialueen kortilla. Hyvä mekanistinen oivallus on korttien symbolointi käsi- ja pöytäkortteihin. Tämä luo haasteen hallita kädessä olevia kortteja siten, että pelin päättyessä kädessä on vain käsisymbolikortteja.
23. Navegador (Mac Gerdts, 2010)
Navegadorissa toiminnot valitaan rondelissa ja ne kaikki ovat ihanan rasittavan tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Pitäisi rakentaa laivoja, jotta pääsisi seikkailemaan merille, jotta löytäisi arvokkaita resursseja, joilla voisi käydä kauppaa ja pystyttää tehtaita, jotta olisi varaa rakentaa laivoja.
22. Battle for Rokugan (Molly Glover ja Tom Jolly, 2017)
Battle for Rokugan on omien etujen ja territorioiden puolustamista sekä jatkuvaa selkkausta vastustajien alueelle historiallisessa fantasia-Japanissa. Pidän pelin kasvavista jännitteistä sekä yllätyksellisyydestä, kun laudalle alassuin asetellut pelimerkit paljastetaan ja asioita alkaa tapahtua.
21. Azul: Queen’s Garden (Michael Kiesling, 2021)
Azul: Queen's Gardenin viehättävyys syntyy sen vaikeudesta. Omalle laudalle aseteltavien laattojen värit ja symbolit tulee optimoida keskenään oikeanlaiseen muodostelmaan. Laatat itsessään ovat myös valuuttaa. Varastolaudalla on vain rajallinen määrä tilaa, mikä tuo eteen kiperiä pulmia: maksanko perhoslaatalla tuon toisen laatan laudalle, vai toisinpäin?
20. Crusaders: Thy Will Be Done (Seth Jaffee, 2018)
Crusaders: Thy Will Be Donessa ristiretkeillään heksoitetulla Euroopan kartalla, mutta päähuomio kiinnittyy ihanaan rondelia ja mancalaa yhdistelevään kiekkoon. Kiekon viipaleet edustavat erilaisia toimintoja, jonka vahvuus määräytyy siitä, minkä verran viipaleen päällä on pelimerkkejä. Toiminnon jälkeen merkit ripotellaan seuraaviin viipaleisiin.
Uuden uljaan maailman teema ei ulotu kovin syvälle, mutta parhaat kicksit It’s A Wonderful Worldissa saakin tuotantokoneiston asteittaisesta tehostamisesta. Olo lähenee euforiaa, kun harmaiden kuutioiden tuotantovaiheessa saa valmiiksi rakennuksen, joka välittömästi alkaa sylkeä ulos mustia kuutioita.
24. Amul (Remo Conzadori ja Stefano Negro, 2019)
Amul on valtavan hyvin jopa kahdeksalle pelaajalle skaalautuva kortinvärväys, jossa vastustajien pöytäämillä korteilla on lähes yhtä suuri merkitys kuin oman pelialueen kortilla. Hyvä mekanistinen oivallus on korttien symbolointi käsi- ja pöytäkortteihin. Tämä luo haasteen hallita kädessä olevia kortteja siten, että pelin päättyessä kädessä on vain käsisymbolikortteja.
23. Navegador (Mac Gerdts, 2010)
Navegadorissa toiminnot valitaan rondelissa ja ne kaikki ovat ihanan rasittavan tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Pitäisi rakentaa laivoja, jotta pääsisi seikkailemaan merille, jotta löytäisi arvokkaita resursseja, joilla voisi käydä kauppaa ja pystyttää tehtaita, jotta olisi varaa rakentaa laivoja.
22. Battle for Rokugan (Molly Glover ja Tom Jolly, 2017)
Battle for Rokugan on omien etujen ja territorioiden puolustamista sekä jatkuvaa selkkausta vastustajien alueelle historiallisessa fantasia-Japanissa. Pidän pelin kasvavista jännitteistä sekä yllätyksellisyydestä, kun laudalle alassuin asetellut pelimerkit paljastetaan ja asioita alkaa tapahtua.
21. Azul: Queen’s Garden (Michael Kiesling, 2021)
Azul: Queen's Gardenin viehättävyys syntyy sen vaikeudesta. Omalle laudalle aseteltavien laattojen värit ja symbolit tulee optimoida keskenään oikeanlaiseen muodostelmaan. Laatat itsessään ovat myös valuuttaa. Varastolaudalla on vain rajallinen määrä tilaa, mikä tuo eteen kiperiä pulmia: maksanko perhoslaatalla tuon toisen laatan laudalle, vai toisinpäin?
20. Crusaders: Thy Will Be Done (Seth Jaffee, 2018)
Crusaders: Thy Will Be Donessa ristiretkeillään heksoitetulla Euroopan kartalla, mutta päähuomio kiinnittyy ihanaan rondelia ja mancalaa yhdistelevään kiekkoon. Kiekon viipaleet edustavat erilaisia toimintoja, jonka vahvuus määräytyy siitä, minkä verran viipaleen päällä on pelimerkkejä. Toiminnon jälkeen merkit ripotellaan seuraaviin viipaleisiin.
 |
| Ristiretkeilijät rakentavat Crisadersissa pelaajalaudaltaan rakennuksia Euroopan kartalle. |
19. Orient Express (Carla ja Jeff Horger, 2017)
Orient Express avaa eteen Euroopan ja osan läntistä Aasiaa: tarkoitus on rakentaa junaratoja, kolme radanpätkää kerrallaan vuoroa kohden. Aivopähkinä syntyy siitä, miten saa käytettyä rajallista raiteenpätkien varantoa mahdollisimman tehokkaasti. Kansalliset junaradat poistetaan saman tien niiden valmistuttua, kun taas ylikansalliset jäävät niille sijoilleen, nopeuttaen uusien yhteyksien rakentamista mutta jemmaten samalla radankappaleita.
18. The Castles of Burgundy (Stefan Feld, 2011)
The Castles of Burgundy kykenee toteuttamaan kahdella nopalla hämmästyttävän paljon. Laattojen ostaminen ja asettaminen, tuotteiden myynti ja “noppaluvunmitigointityöläisten” hankkiminen ovat yksinkertaisia toimintoja, mutta mikä toiminto valita milloinkin, se on se kutkuttava pulma. Aluepisteytysten heikkeminen sitä mukaa kuin kierrokset etenevät luo sopivaa painetta.
17. Lost Ruins of Arnak (Elwen ja Mín, 2020)
Lost Ruins of Arnakin upea kuvitus yhdistettynä kahteen mieluisaan mekaniikkaan - työläisenasetteluun ja pakanrakennukseen - toimii paremmin kuin hyvin. Parhaat hetket syntyvät loppupelistä, kun asioita ketjuttamalla onnistuu pitkittämään omaa vuoroaan ja saamaan paljon aikaiseksi.
16. Tzolk’in: The Mayan Calendar (Simone Luciani ja Daniele Tascini, 2012)
Tzolk'in: The Mayan Calendar on peli, jonka arvoitusta en koe onnistuneeni vielä aukaisemaan, toisin sanoen koneistoni tuntuu aina jäävän vähän puutteelliseksi. Ehkä näin on suunnittelija tarkoittanutkin: pisteet ovat tiukassa ja hajallaan. Keskiössä ovat viisi isoa ratasta, joilla etenemällä työläiset ovat väliaikaisesti pois vahvuudesta mutta saavat sitä hulppeammat resurssit tai toiminnot, mitä pidemmälle ovat ehtineet.
15. Calimala (Fabio Lopiano, 2017)
Calimalan ytimessä on kekseliäs toiminnonvalintaruudukko, jossa pelimerkki asetataan kahden eri toimintoruudun väliin ja tehdään nämä molemmat toiminnot. Jos samassa kohdin on ennestään muita pelimerkkejä, näidenkin omistajat saavat tehdä kyseiset toiminnot. Peli on hyvin taktinen siinä mielessä, että kierrosten mittaan aktivoituvia pisteytyksiä on tarkkailtava herkeämättä.
14. Ultimate Railroads (Helmut Ohley ja Leonhard Orgler, 2021)
Ultimate Railroadsissa rakennetaan työläisenasettelulla junaratoja ja työnnetään eriarvoisia junia näitä ratoja pitkin. Minulle mehukkainta pelissä ovat kombottamiset ja niistä aukeavat supervuorot. Kaikkea ei kannata edes yrittää tehdä ja aina voi kokeilla jotain uutta.
13. Quartermaster General WWII: 2nd Edition (Ian Brody, 2020)
Quartermaster General WWII:n toinen edikka on kuuleman mukaan paranneltu versio siitä ensimmäisestä. Pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen, joista toinen pelaa Akselivaltoja ja toinen liittoutuneita. Kullakin pelaajalla on ohjattavanaan oma maa (tai kaksi tai jopa kolme, pelaajamäärästä riippuen). Maakohtaiset pakat ovat keskenään erilaiset ja menestysreseptinä ovat toimiva yhteistyö, käsikorttien hyvä hallinta ja ripaus tuuria.
12. Lords of Waterdeep (Peter Lee ja Rodney Thompson, 2012)
Lords of Waterdeep ei esittele mitään ainutlaatuista työläisenasettelun saralla, mutta toteuttaa mekaniikan monipuolisesti ja tyylikkäästi. Emme ole enää pitkään aikaan pelanneet ilman Scoundrels of Skullport -lisäosaa.
11. Viscounts of The West Kingdom (S. J. Macdonald ja Shem Phillips, 2020)
Viscounts of The West Kingdom esittelee monenlaista mekaniikkaa, sortumatta silti liikaan ylenpalttisuuteen. Tämä johtuu ehkä siitä, että kaikki toimii niin sujuvasti yhteen: varakreivillä ympyrää ratsastelu, pakanrakennus, rakentaminen, setinkeräily, “linnapumppaus”, kaikki.
16. Tzolk’in: The Mayan Calendar (Simone Luciani ja Daniele Tascini, 2012)
Tzolk'in: The Mayan Calendar on peli, jonka arvoitusta en koe onnistuneeni vielä aukaisemaan, toisin sanoen koneistoni tuntuu aina jäävän vähän puutteelliseksi. Ehkä näin on suunnittelija tarkoittanutkin: pisteet ovat tiukassa ja hajallaan. Keskiössä ovat viisi isoa ratasta, joilla etenemällä työläiset ovat väliaikaisesti pois vahvuudesta mutta saavat sitä hulppeammat resurssit tai toiminnot, mitä pidemmälle ovat ehtineet.
 |
| Tzolk'in on resurssien noukkimisen ja hyödyntämisen optimointia toimintorattailla. |
15. Calimala (Fabio Lopiano, 2017)
Calimalan ytimessä on kekseliäs toiminnonvalintaruudukko, jossa pelimerkki asetataan kahden eri toimintoruudun väliin ja tehdään nämä molemmat toiminnot. Jos samassa kohdin on ennestään muita pelimerkkejä, näidenkin omistajat saavat tehdä kyseiset toiminnot. Peli on hyvin taktinen siinä mielessä, että kierrosten mittaan aktivoituvia pisteytyksiä on tarkkailtava herkeämättä.
14. Ultimate Railroads (Helmut Ohley ja Leonhard Orgler, 2021)
Ultimate Railroadsissa rakennetaan työläisenasettelulla junaratoja ja työnnetään eriarvoisia junia näitä ratoja pitkin. Minulle mehukkainta pelissä ovat kombottamiset ja niistä aukeavat supervuorot. Kaikkea ei kannata edes yrittää tehdä ja aina voi kokeilla jotain uutta.
13. Quartermaster General WWII: 2nd Edition (Ian Brody, 2020)
Quartermaster General WWII:n toinen edikka on kuuleman mukaan paranneltu versio siitä ensimmäisestä. Pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen, joista toinen pelaa Akselivaltoja ja toinen liittoutuneita. Kullakin pelaajalla on ohjattavanaan oma maa (tai kaksi tai jopa kolme, pelaajamäärästä riippuen). Maakohtaiset pakat ovat keskenään erilaiset ja menestysreseptinä ovat toimiva yhteistyö, käsikorttien hyvä hallinta ja ripaus tuuria.
12. Lords of Waterdeep (Peter Lee ja Rodney Thompson, 2012)
Lords of Waterdeep ei esittele mitään ainutlaatuista työläisenasettelun saralla, mutta toteuttaa mekaniikan monipuolisesti ja tyylikkäästi. Emme ole enää pitkään aikaan pelanneet ilman Scoundrels of Skullport -lisäosaa.
11. Viscounts of The West Kingdom (S. J. Macdonald ja Shem Phillips, 2020)
Viscounts of The West Kingdom esittelee monenlaista mekaniikkaa, sortumatta silti liikaan ylenpalttisuuteen. Tämä johtuu ehkä siitä, että kaikki toimii niin sujuvasti yhteen: varakreivillä ympyrää ratsastelu, pakanrakennus, rakentaminen, setinkeräily, “linnapumppaus”, kaikki.
 |
| Viscountsissa voi rekrytoida laudalta uusia työntekijöitä, jotka sujahtavat osaksi pakkaa. |
Space Station Phoenixissä kekseliäintä ovat toiminnonvalintamekanismi ja siihen osin kietoutuvat resurssien vapautus. Toimintopaikkoja ovat pelaajien edessä olevat kortit (alukset). Niiden määrä kuitenkin vähenee pelin kuluessa, kun tärkeää metallia saadakseen on romutettava omia aluksia. Metallilla voi rakentaa siipiä emoalukseensa.
9. Istanbul (Rüdiger Dorn, 2014)
Istanbulin pitää vuodesta toiseen top-listan paremmalla puolella sen nerokas liikkumissysteemi: 16 laastata koostuvalla laudalla liikuteltava työläinen on eräänlaisessa lieassa, sillä hän pääsee vain niin kauas kuin pystyy ripottelemaan apulaisia, ja näitä apulaisia on hyvin rajallinen määrä. En ole törmännyt vastaavanlaiseen keksintöön muissa peleissä - paitsi Dornin omissa peleissä. Tykkään Istanbulissa myös sen kilpa-ajo-ominaisuudesta eli siitä, että ensimmäisenä 5-6 rubiinia kerännyt voittaa. Ei rasittavaa pisteidenlaskua!
8. Coloma (Jonny Pac, 2019)
Colomassa rakennetaan villiä länttä ja taistellaan lainsuojattomia vastaan. Toiminnonvalinta tehdään yhtäaikaisesti pelaajien kesken, ja toisten suunnitelmien arvaamisesta on hyötyä, sillä jos valitsee suosituimman toiminnon, sen saa tehdä vain laimeasti. Pisteytysehdot pitää pitkälti hankkia itse, ilmaiseksi niitä ei tule juuri mistään.
7. Viticulture World: Cooperative Expansion (Jamey Stegmaier, Mihir Shah ja Franceco Testini, 2022)
Ilman tuoretta yhteistyölisäosaansa Viticulture olisi kaikonnut kauas terävimmästä kärjestä. Cooperative Expansion antoi mojovan piristysruiskeen: skenaariot ovat mukavan vaikeita ja työläisten kouluttaminen kausityöntekijöistä ympärivuotisiksi on hyvä lisä peruspeliin. Myös toimintopaikkojen päivittäminen paremmiksi on kiiteltävä uudistus.
6. Ark Nova (Mathias Wigge, 2021)
Ark Nova on järkäle, jota en ole vielä tutkinut läheskään tarpeeksi, mutta onneksi on aikaa. Erilaisia kortteja on tajuton määrä, mutta se on vain osa peliä. Viittä eri toimintotyyppiä edustavien pelaajakohtaisten korttien vahvuus vaihtelee sen mukaan, kuinka tiuhaan niitä käytetään. Aitausten rakentaminen tetrismäisesti omalle pelaajalaudalle on mukava aivopähkinä sekin.
 |
| Oranssit kortit ovat eläimiä ja siniset kortit sponsoreita. Kumpiakin tarvitaan Ark Novan eläintarhassa. |
5. The Magnificent (Eilif Svensson ja Kristian Amundsen Ostby, 2019)
Sirkusteeman ympärille rakentuva Magnificent on noppapeli, jossa - Ark Novan tapaan - on myös tetristelyelementti. Noppia on neljää eri väristä ja tilanteesta riippuu, minkä väristä olisi hinku käyttää milloinkin. Saman väriset nopat buustaavat toisiaan, mutta haittapuolena on se, että suurimmasta värikohtaisesta yhteenlaskettujen noppien silmäluvuista menee maksu. Ja raha on tässä pelissä todella tiukilla.
4. Orléans (Reiner Stockhausen, 2014)
Pussinrakennus on Orléansin sielu. Keskiaikaisia tyyppejä rekrytoidaan pussiin ja niitä (heitä?) vedetään sieltä satunnaisesti kierroksen alussa. Eri toiminnot vaativat aktivoituakseen erilaisia komibaatioita, esimerkiksi merimiehen, farmarin ja ritarin. Tapahtumalaatat, joita paljastetaan yksi jokaisella 16 kierroksesta, tuovat etuja tai haittoja. Myös lisäosa Trade & Intrigue on erinomainen.
3. First Rat (Gabriele Ausiello ja Virginio Gigli, 2022)
First Ratissa pelaajakohtaiset rotat etenevät radalla ylöspäin kohti rakettia, jonka suuntana on juusto-Kuu. Samalla haalitaan resursseja ja rakennetaan osia rakettiin. Jujuna liikkumisessa on se, että rotat liikkuvat aina keskenään samanväriseen kohtaan, kukin itsestään lähimpään. Nopealla kiirehtimisellä saa hyvät paikat rakettiin, mutta voittoa se ei takaa.
2. Faiyum (Friedemann Friese, 2020)
Faiyum skaalautuu hyvin viidellekin pelaajalle - ainakaan minua pelin pitkittyminen ei haittaa, koska nautin tästä pakanrakennuksen ja työläisenasettelun hybridistä niin paljon. Omia työläisiä ei kenelläkään ole, vaan laudalla ja varannossa olevat tyypit ovat yhteisessä käytössä. Peli pakottaa valitsemaan strategian melko varhaisessa vaiheessa, koska poistopinoon jäävät kortit hautautuvat hiljalleen aktiivisemmin käytettyjen korttien alle. Minua kutkuttaa Faiyumissa erityisesti se, että laudan taktiset ja strategiset mahdollisuudet syntyvät ennen kaikkea siitä, mitä rakennuksia itse kukin laudalle pelaa: pelimaailma luodaan yhdessä.
 |
| Faiyumin alkuasetelmassa pelloilla elää krokotiileja, joista saa... hm... tapporahaa. |
1. Paladins of The West Kingdom (S. J. Macdonald ja Shem Phillips, 2019)
Paladins on yksinpelipasianssi, jossa pientä vuorovaikutusta tuovat muutamat yhteiset toimintopaikat sekä rakennuksille varattu lauta. Muutoin pelissä saa keskittyä askareista parhaimpaan: omien eriväristen meeplejen hyödyntämiseen mahdollisimman tehokkaasti, saavuttaakseen “punaista, sinistä ja mustaa” resurssia ja edetäkseen vastaavan värisillä radoilla. Peli antaa pisteitä kitsaasti ja jokainen kierros on optimoitava erikseen, koska työläispoolin koostumusta ei tiedä etukäteen. Kierroskohtaiset Paladins-kortit antavat erityisen edun, mikä sekin on huomioitava kokonaisoptimoinnissa. Koko peli on yhtä optimoinnin huumaa!
 |
| Parhaista parhaimpien perhepotretti. |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti