Aamunkoitto, renessanssi, kulta-aika. Näillä sanoilla on kuvailtu lautapelien uutta nousua kansainvälisessä mediassa muutaman viime vuoden aikana. Digitaalisesta vallankumouksesta huolimatta pelialan suurin kasvu nähdään nimenomaan lautapelien puolella. Ilmeisesti renessanssi on nyt saapumassa myös Pohjolan perukoille.
Englanniksi termi tabletop gaming tarkoittaa kaikenlaisia pöydän äärellä pelattavia kortti-, noppa-, lauta-, rooli- ja figupelejä. Pöytäpelaaminen on ollut kansainvälisesti voimakkaassa kasvussa koko tämän vuosikymmenen.
Lautapelit ovat miljardibisnes
Pohjois-Amerikassa pöytäpelien myynti nousi viime ICv2:n arvioiden mukaan 1,44 miljardiin dollariin. Kasvua edelliseen vuoteen oli viidennes. Rahaa liikkui selvästi eniten keräiltävissä miniatyyri-, kortti- ja noppapeleissä, 750 miljoonaa dollaria. Lauta- ja strategiapelien kohdalla myynti nousi 250 miljoonasta 305 miljoonaan dollariin. Euroopassa ainakin Iso-Britanniassa on raportoitu samanlaisia kasvulukuja.Jos pöytäpeleihin sisällytetään lauta-, kortti-, rooli- ym. pelien lisäksi palapelit, globaali myynti oli vuonna 2016 miltei kymmenen miljardia dollaria. Vastaavasti videopeliteollisuudessa on ylitetty 100 miljardin dollarin raja ja kasvuksi on tälle vuodelle ennustettu 12%. Lautapeliteollisuudessa ja -mediassa puhutaan yleisesti siitä, että harrastus elää nyt kulta-aikaansa.
Saksa on eurooppalaisen lautapelaamisen suurvalta, ja kansainväliset Essenissä järjestettävät lautapelimessut ovat kasvattaneet kävijämääriään jatkuvasti. Viime vuonna nelipäiväinen tapahtuma imi 174 000 kävijää. Myös Iso-Britanniassa, Italiassa ja Ranskassa lautapelikulttuuri on selvästi pidemmällä kuin Suomessa.
Nuoret aikuiset uuden hypetyksen ytimessä
Tuntuu vähän oudolta ajatella, että samalla kun virtuaalitodellisuus alkaa olla kotien viihdelaitteiden saavutettavissa, suurin kasvu nähdään analogisen peliteollisuuden saralla. Merkittävä osa kasvusta selittyy millenniaaleilla eli niin sanotulla y-sukupolvella. Ajanjaksolla 1980-2000 syntyneet ovat viimeinen sukupolvi, joka on kasvanut vielä perinteisten lautapelien parissa. Osa pöytäpelien uudesta noususta selittyy artikkelin mukaan nostalgialla.Lautapelit.fin yrittäjä Toni Niittymäki totesi hiljattain Savon Sanomien haastattelussa, että harrastuksen kasvusta meilläkin vastaavat nuoret aikuiset. Niittymäen mukaan siinä vaiheessa, kun parisuhteet vakiintuvat ja baareissa käynti vähenee, aletaan kaivata mukavaa yhteistä tekemistä puolison ja tuttavapariskuntien kanssa. Lautapelit ovat erinomainen vastaus tähän tarpeeseen.
Henkilökohtaisesti uskon väitteessä olevan perää, mutta yleisemmin harrastuksen kasvuun vaikuttaa lisäksi se, että pelaaminen on yleisesti kasvussa ja laajasti yhteiskunnallisen hyväksynnän saanut viihdemuoto. Vaikka erilaiset nettipelit ja e-urheilu ovat lisänneet suosiotaan, mikään ei vedä vertoja sille, että pelataan kasvotusten tutussa porukassa. Analoginen pelaaminen on myös vastaisku ainaiselle ruudun tuijottamiselle.
Signaaleja suomalaisesta lautapeliheräämisestä
Nyt on viimein nähtävissä merkkejä siitä, että saavutamme Suomessa hiljalleen Keski-Euroopan lautapelikulttuuria. Viime vuonna Tampereella avasi ovensa Suomen ensimmäinen lautapelikahvila, Taverna. Suomalaisista pelisuunnittelijoista Touko Tahkokallio (Eclipse), Sami Laakso (Dale of Merchants 1-2) ja Kalle Malmioja (Honshu) ovat saavuttaneet viime vuosina kansainvälistä menestystä - vain muutamia mainitakseni. Pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoissa on tehty merkittävää pioneerityötä, sillä lautapelejä saa niistä kotiin lainaan. Kotimainen lautapelitutkimus etenee paraikaa väitöskirjaksi, ja kotimaisen pelijulkaisun kulttuurihistoriaa on tallennettu Kansalliskirjastossa.Myös aivan ruohonjuuritasolla voin nähdä kasvua ja lisääntynyttä harrastajien organisoitumista. Esimerkiksi meillä Turun seudulla ovat paikalliset pöytäpeliyhdistysten aktiivit tänä vuonna kokoontuneet joukolla samaan pöytään. Keskustelua on avattu yhteistyön lisäämisestä ja voimien yhdistämisestä, jotta harrastukselle saadaan lisää näkyvyyttä.
Litsan lautapelikerhon puitteissa olemme nähneet heterogeenisuuden kasvua kävijöissä. Vaikka osallistujista valtaosa onkin nuoria aikuisia, myös päiväkoti-ikäisiä istuu viikoittain vanhempiensa kanssa pöydissä ja välillä nähdään myös isovanhempia. Enemmistö pelaajista on miehiä, mutta hyvinä päivinä naispelaajien osuus voi olla jopa kolmannes. Kerhoilloissamme on nykyään myös vähintään yksi englanninkielinen pöytä. Ulkomailta saapuneet opiskelijat ja työn perässä tänne muuttaneet peliharrastajat kyllä löytävät kerhot, jos tietoa kokoontumisista levittää esimerkiksi Meetupin avulla.
Pelit ja netti suomalaisen pelikulttuurin edistäjinä
Kotimaisella lautapeliharrastuksella on monta soihdunkantajaa. Erittäin tärkeässä roolissa ovat suomeksi julkaistavat pelit, sillä niiden kautta ihmiset lopulta harrastuksen pariin tulevat. 2000-luvulla varsinkin Lautapelit.fi ja Competo ovat käännättäneet paljon harrastukselle keskeisiä pelejä suomeksi. Sellaiset modernit klassikot kuin Catan, Carcassonne ja Menolippu ovat tuoneet ja tuovat edelleen uusia ihmisiä joukkoihimme. Pohjois-Amerikassa alan jättiyritys Asmodee on ostanut paljon pienempiä (ja isojakin) toimijoita parin viime vuoden aikana. Nyt tämä jättiläinen on saapunut myös Pohjoismaihin, kun Asmodee osti Enigman. Tämän kaupan vaikutuksista suomalaiseen lautapeliskeneen voi vasta esittää arvauksia, mutta todennäköisesti ne ovat positiivisia, jos ja kun pelien suomeksi julkaiseminen näin lisääntyy.Yritimme kerätä tätä artikkelia varten Annikan kanssa listaa suomalaisista lautapelijulkaisuista viimeisten viiden vuoden ajalta, mutta se osoittautui aika työlääksi hommaksi. Lautapelit.fi -julkaisuja on helppo seurata vuosienkin taakse, mutta muuten projekti oli aikamoista tervanjuontia. Competon sivut ovat olleet pitkään päivittämättä ja nyt ilmeisesti otettu kokonaan alas - arvatenkin uudistuakseen jossain vaiheessa. Enigman sivuiltakaan ei kaikki suomennettuja tuotteita tuntunut löytyvän. Palaamme toivottavasti tähän aiheeseen lähitulevaisuudessa, sillä olisi mielenkiintoista tehdä kevyttä kvantitaativista tutkimusta esimerkiksi suomeksi julkaistujen pelien määrästä.
Suomen lautapeliseura on harrastajien äänitorvi ja yhteisen foorumin luoja. Seura järjestää pelitapahtumia ympäri maata. Eniten tietoa harrastuksesta saa netin kautta. Tärkein kotimainen lautapelitiedon levittäjä on Mikko Saaren ylläpitämä Lautapeliopas.fi -sivusto. Suomen Lautapeliseuran verkkosivuilta löytää myös paljon tietoa tapahtumista ja kerhotoiminnasta, ja sen keskustelupalstalla käydään aktiivista jutustelua. Facebookissa erityisesti yli tuhatjäseninen Lautapelifanaatikot-ryhmä toimii harrastajien keskustelupaikkana.
Pöytäpelaamiseen keskittyvää harrastelehteä ei Suomesta enää löydy. Roolipelaaja-lehti (2006-2009) oli tietääkseni ainoa pöytäpelaamiseen keskittynyt kaupallinen julkaisu 2000-luvulla. Sekin keskittyi nimensä mukaisesti lähinnä roolipeleihin. Vielä 80-90 -luvuilla kotimaisia roolipelilehtiä oli useita: Claymore, Magus, Riimukiwi, Seikkailija ja Sininen Lohikäärme.
Bloggaajien joukkovoima synnytti uuden palkinnon
Tilattavien lehtien syöksykierteen jatkuessa (viime viikolla ilmoitettiin ikonisen Roope-setä -lehden lopettamisesta) on nettijulkaisujen painoarvo vastaavasti noussut. Kotimaisessa lautapeliskenessä Lautapeliopas on se suurin ja kaunein, mutta viime vuosina on ilmaantunut myös blogeja. Todellisuuspaossa aloimme Annikan kanssa kirjoittaa lautapeleistä kaksi vuotta sitten, ja silloin Noppapotti ja Pöydällä olivat jo vakiinnuttaneet asemansa. Pian meidän jälkeemme vuoden 2016 alussa (re-)starttasi Lunkisti, sitten tuli uniikilla tyylillään kirjoittava Puutyöläinen ja seuraavaksi vahvasti temaattisia pelejä käsittelevä Lautapelihelvetti. Tämän vuoden aikana paletti on laajentunut entisestään: Varapelissä kirjoitellaan varsinkin MtG:stä, ja kuin varkain on aloittanut myös Pelikaappimuistio. Hyvän pelikaverimme Timon Korttikuningas-blogi on pesueen viimeisin tulokas.Elokuussa perustimme naamakirjaan Lautapelibloggaajien vertaisryhmän. Tämän pienen salaseuran tarkoituksena on antaa kollegiaalista tukea ja toimia ideoiden vaihtopaikkana. Viikko ryhmän perustamisen jälkeen julkistettiin Leluyhdistyksen Vuoden Peli -finalistit, mikä herätti paitsi meissä bloggaajissa, myös muiden harrastajien kesken paljon keskustelua. Koska Vuoden Peli -kilpailun painopiste on party- ja perhepeleissä, voittajat eivät aina vastaa harrastajien näkemyksiä hyvästä pelistä. Meillä oli pitkä keskustelu aiheesta, kunnes 17.8.2017 kello 19:40 Noppapotti-Miira tokaisi “Ens vuonna järjestetään meidän oma kisa”. Tuntia myöhemmin meillä oli jo kilpailun suuntaviivat selvät ja innostus ilmassa lähes käsin kosketeltavissa. Nyt kahta kuukautta myöhemmin voimme julkistaa ensimmäisen Pelaajien valinta -kilpailun finalistit. Idea oli niin hauska, että emme malttaneet millään odottaa ensi vuoteen. Voittajat julkistetaan 6.11.2017.
Parhaan perhe- ja harrastajapelin lisäksi halusimme muistaa Vuoden peliteko -tunnustuksella niitä henkilöitä ja organisaatioita, jotka ovat vuoden aikana edistäneet suomalaista lautapelikulttuuria. Toivomme, että tämä aineeton tunnustus omalla pienellä tavallaan lisää positiivista sanomaa lautapeleistä ja ohjaa harrastuksen pariin tulevia uusia ihmisiä löytämään heille sopivaa pelattavaa.
Pelaajien valinta on love letter harrastajilta suunnittelijoille ja julkaisijoille
Yhdeksästä bloggaajasta koostuva raati oli lopulta varsin yksimielinen, ja meidän on helppo seistä finalistivalintojemme takana. Vaikka pieni joukkomme ei voi koko suomalaisen harrastajajoukon puolesta puhua - eikä edes kaikkien lautapelibloggareiden puolesta - ainakin voimme sanoa ylpeänä olevamme lautapelaajia.Lähtökohtamme on valita itse ehdokkaat. Julkaisijat eivät siis joudu ilmoittamaan itse peliään mukaan, eivätkä maksamaan osallistumismaksua. Raatilaiset vastaavat itse kaikista kustannuksista alkaen palkinnon nettidomainin hankinnasta. Toimimme siis täysin “rakkaudesta lajiin”. Aktiivisina harrastajina raadin edustajat tulevat jo luonnostaan pelaamaan useita suomeksi julkaistuja pelejä. Vuoden mittaan järjestettävien pelitapahtumien ohessa pystyy mahdollisia puutteita paikkaamaan. Tänä vuonna esimerkiksi me testailimme kokoelmastamme puuttuvia kotimaisia peliuutuuksia Lautapelaamaan-tapahtumassa ja saimme niitä myös ystäviltä lainaan. Kiitos kaikille talkoisiin osallistuneille!
Suomen pienet markkinat vaikuttavat siihen, että harrastajapeleiksi luokiteltavia julkaisuja nähdään kovin vähän. Tämän vuoden finalisteista esimerkiksi Patchwork - Tilkkutäkki on aika kepeä tapaus verrattuna Uwe Rosenbergin toiseen finalistiin listalla, Agricolaan.
Mikä tulee olemaan Pelaajien valinta -palkinnon vaikutus suomalaisessa lautapelikulttuurissa? Sitä ei tässä vaiheessa vielä kukaan osaa sanoa. Ainakin se tuo hyvää mieltä raadin jäsenille ja palkituille. Sekin riittää. Itse näen tämän kuitenkin merkittävänä pelinavauksena meidän lautapelibloggareiden yhteistyöstä. Uskokaa kun sanon, että tässä on aikaansaavaa joukkoa.
#ProLautapelitSiempre #BecauseWeCan
Näin kollegat kirjoittavat Pelaajien valinta -finalisteista ja palkinnosta:
Näin kollegat kirjoittavat Pelaajien valinta -finalisteista ja palkinnosta:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti