 |
| Xenot loikkivat vikkelästi ympäriinsä, mikä aiheuttaa luotihukkaa. |
Toimittajat eivät saaneet Aliens:
Colonial Marinesin arvosteluversiota ennen virallista julkaisupäivää,
mikä ei yleensä lupaa hyvää. Sekalaisin odotuksin käynnistin
pelin. Aliens-leffat ovat erinomaisia, koska ne todella ahdistavat.
Pieni joukko ihmisiä suljetussa tilassa, jossa ylivoimainen
vihollinen jahtaa heitä. Todellista henkiinjäämistaistelua, siis.
Aliens-peleissä tätä tunnelmaa ei ole saavutettu, sillä
avaruusjääkärit ovat niissä pystyneet ampumaan alienit tuhannen
päreiksi turhan helposti. Silti esimerkiksi vuoden 2001 Aliens vs
Predators oli vinkeä varsinkin moninpelinä, jolloin osa pelaajista
ohjasti seiniä kiipeileviä ja lähitaistelussa ylivoimaisia xenoja.
Colonial Marinesissa pestään toisen
sarjan filmin, Aliensin jälkipyykkiä. Käsikirjoittajaksi
palkattiin Battlestar Galacticalla mainetta saaneet Bradley
Thompson ja David Weddle. Avaruusristeilijä USS Sephoran
miehistö saa hätäkutsun USS Sulacolla. Jälkimmäinen alus on
planeetta LV-426:n kiertoradalla, aivan jossain muualla kuin sen
pitäisi olla. Alukselle lähetetään mariinijoukko, jolle selviää
nopeasti että Sulaco on xenomorphien hallussa. Syntyvässä
kärhämässä molemmat alukset saavat kriittisiä vaurioita ja
Sephora tekee pakkolaskun planeetalle, jossa on hylätty siirtokunta
Hadley's Hope. Ihmiset linnoittautuvat raunioihin ja
eloonjäämistaistelu alkaa.
Pelin alku on itse asiassa
jännittävimpiä, joita muistan kokeneeni. Hiippailin Sulacon
käytävillä pieni pistoolin tussari kädessäni aivan kusi sukassa,
joka puolelta kuului epämääräisiä ääniä ja käytävän
hämärillä vilkkui vain hätävaloja. Tuijotin vähän väliä
kädessäni olevaa tutkaa, jolla näkyi epämääräistä liikettä
jatkuvasta jossain lähellä. Kun lopulta löysin seinään sidotun
henkiinjääneen ryntäsin tämän avuksi. Olin laskea alleni kun
samalla seinästä hyökkäsi xeno ja repi naamani irti.
Valitettavasti tästä eteenpäin
mennäänkin lähinnä alamäkeä. Ensinnäkin peli on vanhentunut jo
ilmestyessään. Tekstuurit ovat jostain vuosien takaa, kuten myös
pökkelösti animoidut avaruusjääkärit. Alienit viilettävät
sentään vähän uskottavammin nelivedolla pitkin seiniä ja
kattoja.
Juonellisen kampanjan voi pelata läpi
joko yksin, jaetun ruudun kaksinpelinä tai netin kautta jopa
neljästään. Mahdollisten kavereiden lisäksi mukana kulkee
keinoälyn ohjaamia solttuja. Nämä on skriptattu kuolemattomiksi,
mikä järsii immersiota kuin xeno mariinia. Xenot vastaavasti tippuvat
muutamasta sarjasta, eikä epätoivoista paniikkitulitusta juuri tarvita.
Pelatessa huomaa nopeasti, että
tuotanto on ns. juosten kustu. Se on haluttu pois käsistä
mahdollisimman nopeasti. Mitään rakkaudella hiottuja yksityiskohtia
ei tahdo löytyä. Koko hieno lisenssi on uhrattu keskinkertaisuuden
alttarille. Sinänsä tämä ei ole ihme, sillä Aliens: Colonial
Marines on yksi pelihistorian pisimpään odotetuista peleistä.
Alunperin sen piti ilmestyä Playstation 2:lle jo vuonna 2001, mutta
projektista vedettiin piuhat irti. Vuoden 2006 lopussa Gearbox
Software ilmoitti kehittelevänsä aivan uutta Aliens-peliä oikeudet
samana vuonna ostaneelle Segalle. Sen jälkeen peliä saatiinkin
odottaa hartaasti. Aina välillä Gearbox näyttäisi muutaman
ruutukaappaukset tai lyhyen videon ja vakuuttelisi pelin olevan
tulossa ja korkealla heidän prioriteeteissaan. Gearbox kuitenkin
keskittyi todellisuudessa Borderlandsin kehittämiseen, mikä
aiheutti paljastuessaan sen, että Sega keskeytti koko projektin
väliaikaisesti vuonna 2008. Lopulta peli vain tuupattiin helmikuussa
2013 ulos pelkkänä varjona siitä, mitä se voisi olla. Tällaisenaankin peli johti kunnon draamaan, kun paljastui, että Segan "actual game footagena", esittelemät ruutukaappaukset olivatkin jotain ihan muuta.
Maailman pelilehdistö on muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta lytännyt Aliens: Colonia Marinesin, ja melko ansaitusti.
Yksinpelikampanjan pelaaminen vaati minultakin suorastaan itsensä pakottamista
pädin varteen arvostelua varten. Samoihin aikoihin herkuttelin Gearboxin toisen tuotoksen, Borderlands 2:n parissa aivan
mehuissani. Voi, voi. Kunpa Aliens olisi saanut saman määrän
rakkautta.
Helmikuun jälkeen pelin Season Passin lunastaneet ovat saaneet neljä DLC:tä, joista kolme tarjoaa moninpelisisältöä ja neljäs yksinpelikampanjan. En testannut moninpeliä, enkä lisäreitä. Peruspeli ei kuitenkaan sitten alkuvuoden ole saanut fanien toivomaan jättipätsiä, joka parantaisi tekoälyä tai vanhentunutta ulkonäköä. Tällä hetkellä näyttää siltä koko pelin kehitys on päättynyt, mikä taitaa olla olosuhteisiin nähden ainoastaan armollista. Ei tätä oikein voi suositella kenelläkään. Jos olet kunnon Alien-fani, niin tämä ehkä kannattaa ostaa sitten joskus Prisman halpalaarista tai Steamin joulualesta Reissumies-paketin hinnallta pois kuleksimasta.
Pisteet 65/100
Aliens: Colonial Marines
Testattu: PC
Saatavilla: PC, PS3, Xbox360, viimeisimmän tiedon mukaan WiiU-versio on peruttu.
Ikäraja: 16
