Kesän 2017 Hot-10

by Annika Saarto 15 heinäkuuta 2 kommenttia hot-10 lautapeli listaus

Vuosineljännes on taas mennyt lähes huomaamatta ja on aika päivittää hottislistamme. Listasimme molemmat tusinan tämän hetken pelihaluja herättävintä suosikkiamme järjestykseen ja koostimme niistä yhteisen Hot-10:n.

10. Shinobi Clans

Saimme tämän suht tuntemattoman korttipelin viime jouluna Akilta lahjaksi. Ongelmana on ollut se, että pelaajia tarvitaan vähintään kolme, eli Shinobi Clans on jäänyt meillä lähes koskemattomaksi vaikka pelihaluja on ollut. Kahdella oikealla pelaajalla ja yhdellä randomilla kokemus jäi auttamattoman rammaksi, mutta mekaniikka jäi kutkuttamaan.

Kortteja draftataan ja niissä olevia sotureita asetellaan nurinpäin eri missioihin, joko puolustukselliseen tai hyökkäävään rooliin. Kullakin pelaajalla on omat salainen tavoitemissionsa, mutta kortteja ripotellaan muihinkin missioihin hämäämään ja sabotoimaan.

Shinobissa valitaan joka vuoro salaa yksi hahmokortti salamamurhattavaksi ja toinen suojeltavaksi.

Kaitsu pelasi tätä muutama viikko sitten pelikerhossa kolminpelinä ja oli kovasti tyytyväinen. Kyseessä voisi olla jopa jonkinlainen semihelmi. Annikalta kolminpelikokemus vielä puuttuu ja nälkä kasvaa. Myös siksi että kuvitus on todella hienoa.

Pelin on suunnitellut Jürgen Mayer ja se kestää boksin mukaan tunnin, mutta todellisuudessa puoli tuntia on lähempänä totuutta.

9. Le Havre

Uwe Rosenbergin tuotanto ei ole meillä noussut missään vaiheessa kirkkaimpaan hittikategoriaan. Herran pelit tuntuvat olevan mekaniikoiltaan oikein päteviä, mutta maanviljely ei jaksa ihan kamalasti hotsittaa.

Le Havren aihepiirinä on erilaisten tuotteiden ostaminen ja myyminen sataman kautta, sekä teollisuuden rakentaminen. Se on meille teemana heti kiinnostavampi. Le Havressakin vilja ja lehmät lisääntyvät ja työläisiä ruokitaan kuin Agricolassa ikään, mutta muuten tunnelma on teollisempi.

Le Havre on aavistuksen tuhti vaihtoehtoisten valintojen suuren määrän ansiosta. 

Pelin komponentit ovat pahvilaattoja ja kortteja. Klemens Franzin kuvitus toimii ihan kelvollisesti, Puisia komponentteja on Uwen peliksi poikkeuksellisen vähän.

Le Havressa on kutkuttavinta suuri vaihtelevuus. Erikoisrakennuskorteilla ei kahta samanlaista peliä tarvitse ikinä pelata, sen verran paljon niitä on. Meidän uudemmassa painoksessa on myös lisäri mukana, jossa niitä tulee vielä toinen pakka. Sopivien rakennuskombojen metsästys ja pistemoottorin rakentaminen on erittäin mielenkiintoista hommaa. Le Havren hienoutta emme ole ehtineet kuin vähän raapaisemaan pinnalta, ja halu päästä pelaamaan sitä lisää onkin aika korkealla.

8. Brew Crafters

Listan seuraava peli on kuin Uwen pelisuunnittelukoulun lopputyö. Ben Rossettin kynäilemässä Brew Craftersissa pyöritetään omaa pienpanimoa kovin agricolamaisesti. Joka peliin arvotaan palkattavia asiantuntijakortteja ja olutreseptejä niin isosta kasasta, että kahta samanlaista setuppia ei tule ikinä näkemään jos kortit vain muistaa sekoittaa.

Teemassa ja komponenteissa löytyy.

Teema, ulkonäkö ja mekaniikat iskivät kaikki heti ihan kympillä. Brew Crafters rynnii ovenkarmit kaulassa Kaitsun henkilökohtaiseen top-kymppiin ja raahaa Viticulturen baskerista ulos ottamaan mittaa siitä kuka onkaan ludoteekin kovin ja teemallisin (alkoholinhuuruinen) työläistenasettelu.

7. Thebes

Peter Prinzin Thebes (tai Jenseits von Theben) on yksi monista viimeaikaisista hankinnoistamme, facebook-kirppikseltä löydetty. Tämä oli iskenyt silmään jo alkuvuodesta, kun Annika tutkaili Egypti-aiheisia pelejä (niitä on ihan liikaa).

Pelin BGG-foorumilla yksi jos toinen purkaa turhautumistaan siitä, että Thebes on niin tuurivetoinen. Tässä pelissä saattavat siis tunteet nousta vaarallisesti pintaan ainakin häviäjällä. Toisaalta, tuurielementti ehkä sopii juuri tähän peliin, jossa pelaajat ovat kaivauksia suorittavia arkeologeja.

Arkeologisilla kaivauksilla nostetaan pahvilaattoja sokkona pussista. Suurin osa on pelkkää hiekkaa ja aarteita on vain rajoitetusti. Niinhän se kai tosielämässäkin on, että lapio voi osua aarteeseen ensiyrittämällä tai masentavammassa tapauksessa vasta kahdennellakymmenennellä kerralla. Pelissä myös esitellään löytöjä konferensseissa, mikä sekin simuloi kivasti tutkijan arkea.

Arkeologia kiinnostaa meitä molempia, joten iso peukutus teemalle. Palaamme sitten kertomaan, kummalta meni hermot…

6. Windup War

Vetolelusota Windup War saapui Kickstarter-rahoitteisena tuotoksena aiemmin tässä kuussa. Pelissä ohjelmoidaan leluarmeijaa hyökkäämään vastustajien armeijoiden kimppuun, puolustautumaan tai tekemään muutamaa muuta toimintoa. Mitä paremmin ennakoi toisten armeijoiden liikkeet, sen paremmin pystyy pitämään omat joukkonsa taistelukykyisinä ja keräämään pisteitä. Erityisenä jujuna on se, että jokaisella on käytössään kolme pataljoonaa (tai komppaniaa, tai joukkuetta, mitä näitä nyt on?) ja kaikilla ohjelmointikorteilla ei voi johtaa jokaista. Jo ohjelmointia tehdessään on siis tehtävä valistunut arvaus siitä, milloin komppania A saa täydellisesti turpiinsa ja korvautuu komppanialla B.

Söpöt ja simppelit kortit ovat ainoat Windup Warin komponentit.

Pikkuruiset kortit ovat yltiösöpöt ja ne pari kertaa kun olemme Windup Waria pelanneet, meillä on ollut oikein hauskaa. Mutta tätä pitäisi päästä pelaamaan vähintään viidellä. Ehkä saamme tällaisen määrän kokoon joko lautapelikerhossa tai kesälomamatkalla sukulaisten kanssa.

5. Concordia

Mac Gerdtsin suunnittelema Concordia oli meillä täsmähankinta. Pohjatyön perusteella se sopi Kaitsun pelaajaprofiiliin liki täydellisesti, eikä peli pettymystä tuottanutkaan. Omat uudisasukkaat kipittävät jalan ja laivoilla ympäri lukuisia peliin saatavia karttoja perustamassa antiikin ajan siirtokuntia (tai olisivatkohan ne sivukonttoreita). Nämä puumökit tuottavat maakuntiin pystytettyinä tiettyjä resursseja, joilla sitten rakennetaan pistemoottoria ja infraa.

Kartat on toteutettu aika yksinkertaisella taiteella, mutta värikäs kuvitus vetää puoleensa.

Pelimekaniikka tässä on kuitenkin se, mikä Kaitsua eniten ihastuttaa. Concordian sydämessä on mikrokokoinen pakanrakennuspeli. Omalla vuorolla pelataan yksinkertaisesti yksi käsikortti ja tehdään siinä kuvailtu toiminto. Se voi olla liikkumista ja rakentamista, tuottamista, kaupantekoa tai vaikka uusien tehokkaampien korttien ostamista. Hyvin yksinkertaisesta mekaniikasta on saatu irti paljon, sillä käsikorttien oikea ajoittaminen suhteessa kanssapelaajien toimiin on aika herkullista. Pistelasku tehdään vasta pelin lopussa, mikä pitää jännitystä yllä aivan viime hetkille.

Concordia on raskaudeltaan 7 Wondersin luokkaa, mutta se on ison kartan myötä selvästi visuaalisempi peli. Uuden Gallia / Corsica -karttapaketin ansiosta myös kaksinpeli Korsikalla on miellyttävän tiukkaa vääntöä.

4. Century: Spice Road

Alhaalla oma karavaani mausteineen.
Ylhäällä pistekortti, johon tarvittavia
 tuotteita yritetään saada kokoon.

Century: Spice Road on tämän hetken hoteimpia pelejä myös BGG:n mukaan. Emerson Matsuuchin elengantti maustekauppapeli tähtää selvästi samoille apajille kuin parin vuoden takainen hittipeli Splendor. Ensitunnelmiemme perusteella C:SR etenee harmonisemmin ja nopeammin. Jostain syystä myös teemaa tuntuisi olevan hyppysellisen enemmän läsnä kuin todella abstraktin oloisessa Splendorissa.

Tässä on Concordian tapaan aavistus pakanrakennusta mausteena (pun not intended). Mausteita tuotetaan ja vaihdetaan tavoitteena saada niitä oikea kombo pistekorttien ostamiseksi.

Piste- ja tuontantokorttien pakat ovat sen verran suuret, että yhdessä pelissä niitä ei ehdi nähdä kuin murto-osan. Ehkä täydellä viidellä pelaajalla pääsisi jo puoliväliin pakkoja, mutta toistaiseksi olemma ehtineet vain kokea kaksinpelin.

Peli on aika kivan näköinen suurine tarot-kokoisine kortteineen ja metallirahoineen. Sen oppii ja pelaa ja nopeasti, sillä vuorot etenevät mukavan rivakasti. Tällaiselle perhekaliiberin fiksulle pelille on aina kysyntää ja juuri nyt maustekauppa maistuu erittäin hyvältä.

3. Evolution Climate

Alkuvuoden hankinta Evolution Climate on toistaiseksi saanut seurakseen vain meidät kaksi. Annikalla on kokemusta peruspelistä neljällä pelaajalla, ja olihan se aivan eri juttu. Hottislistalla on siis Evolution Climate nimenomaan 3-4 pelaajalla. Climate-lisuri on hyvä, koska se pakottaa suuntaamaan lajiensa piirteitä - vaikkakin vastustaja voi olla ilkeä ja kääntää ilmaston kohti hyytävää kylmyyttä juuri silloin kun on niin sanotusti lukinnut omat lajinsa kuumaan ilmastoon sopeutuneiksi.

Evolutionin vesiväritaide on tosi nättiä ja pehmentää muuten hyvin tylyä survival of the fittest -teemaa.

Kahdella pelaajalla tuntui, että ilmastonmuutokseen vaikuttavia kortteja tuli liian epätasaisesti; emme tiedä paranisiko tämä useammalla pelaajalla. Joka tapauksessa lihansyöjädynamiikka on jännittävämpi silloin kun pelaajia on enemmän kuin kaksi, koska saalisvaihtoehtoja on todennäköisesti enemmän.

Loppuunmyytyä Flight-lisuria vielä tähän haikailemme. Lautapelit.fi on luvannut seurata tilannetta; toistaiseksi Flightia on ollut mahdoton saada lisää varastoon.

2. Tiny Epic Galaxies

Mikä on kuin Roll For the Galaxy mutta mahtuu kymmenen kertaa pienempään boksiin? Kas sehän on uusi suosikkimme Tiny Epic Galaxies. Saimme tämän viime viikolla Juha P.:ltä lainaan ja ehdimme pelata vaivaisen yhden kerran ennen palautusta. Annika sai toisen pelikerran lautapelikerhossa ja Kaitsu kokeili kerran soolopeliä.

Keltaisen peli on tässä vielä aika lähtöasetelmissaan.

Kuten niin usein tapahtuu, kävi ilmi, että olimme keskenämme pelanneet muutaman kohdan väärin. Tarkennetuilla säännöillä peli on tiukempi ja siten jopa vielä parempi. Noppia on pelin aikana käytössä 4-7 (vertaa Roll For the Galaxyn yli sata, joista toki vain osa on käytössä), ja niitä asetellaan noppatuloksen mukaan eri toimintoihin. Pyrkimyksenä on valloittaa planeettoja ja saada sitä kautta pisteitä.

Äärimmäisen kiintoisana ominaisuutena on niin sanottu “kulturointi”, joka tarkoittaa sitä, että kanssakilpailijansa toimintoja voi kopioida jos itsellä on “culturea jemmassa”. Peli kestää maksimissaan puoli tuntia, jos ei sorru analyysihalvaukseen, ja siihen on saatu tiivistettyä kaikki olennainen. Jos muut Tiny Epicit ovat lähellekään yhtä hyviä, tahdomme kokeilla niitä kaikkia!

1. Shipyard

Lähinnä upean kansikuvansa perusteella hankittu Shipyard nousi tämän listan ykköseksi. Tämä raskaammanpuoleinen telakkapeli on Vladimír Suchýn (mm. Last Will) suunnittelema.

Setuppiin kuluu pitkä tovi, sillä erilaista pahvilaattaa löytyy joka lähtöön. Omia nappuloita siirretään jopa viidellä rondelilla keräten kaikenlaista telakkatoimintaan tarvittavaa: laivan palasia, miehistöä, varusteita, telakkahenkilökuntaa. Valmiit laivat koeajetaan ja pisteytetetään.

Shipyardin pelilaudat ovat täynnä rondeleita ja muita "liikkuvia" osia.

Laivojen rakentaminen sopivista laatoista on hauskaa puuhaa, peli raaputtaa jotain luomisen tarvetta ihan onnistuneesti. Aika mielenkiintoisesti on toteutettu myös pelaajien salaiset päämäärät. Pelin alussa niitä saa neljä, ja pelin kierrosten kuluessa ne hiljalleen karsiutuvat yhteen. Pelattavaa riittää vuosiksi, sen verran paljon pelissä on liikkuvia osia. Shipyard tuntuu mukavan uniikilta.

Vertailua vuoden takaiseen

Viime kesänä tehtyyn vastaavaan listaamme verrattuna (kesän 2016 Hot-10) vähän raskaammat pelit ovat lisääntyneet. Teimme tuolloin kumpikin oman kymppilistamme. Codenames, Sauve Moutons ja Saboteur ovat lähes kokonaan poistuneet kierrosta. Harmillisesti Yunnan on edelleen kokeilematta. Fuggi fuggi on saanut listan teon jälkeen vain jokusen satunnaisen pelikerran, mutta muuten nuo viimekesäiset hotit maistuvat edelleen mainiosti.