Pelaajien valinta -raati kokoontui syyskuiseen Helsinkiin testaamaan viimeisen vuoden sisään julkaistuja suomalaisia tai suomennettuja lautapelejä.
Pelaajien Valinta -lautapelipalkinto perustettiin vuonna 2017, ja olemme olleet Kaitsun kanssa mukana raadissa alusta saakka. Me raatilaiset ovat suomalaisia lautapelibloggaajia ja -vloggaajia, ja meitä on yhteensä reilut kymmenen. Lukumäärä on sillä tavalla sopiva, että mahdumme saman katon alle, muutaman pöydän ääreen testaamaan potentiaalisia finalistipelejä. Tämä PelaajienValintaCon järjestetään tyypillisesti raadin puheenjohtajan luona hieman ennen kuin finalisteista äänestetään, eli elo-syyskuussa.
Tämän vuoden puheenjohtaja on Lunkisti-blogin Tero Hyötyläinen, joten viime viikonloppuna pidetyn PV-Conin tapahtumapaikkana oli Helsinki. Lähes kaikki raatilaiset pääsivät paikalle, ja niille puuttuneillekin saadaan järjestettyä pelejä testiin tavalla tai toisella. Omana tavoitteenani oli päästä kokeilemaan kuutta peliä. Jo pelatuille ei juuri liiennyt aikaa: PV-Con on optimointia tiukimmillaan, mutta sehän on europelaajille tuttua ja suloista.´
 |
| Arvoisa raati koolla. Kuva: Maija Hyötyläinen. |
Paikalle olivat porhaltaneet meidän laillamme Koko perhe pelaa -blogin Mirva, Pöydällä-kollektiivin Kristian, Virpi ja Arto, Noppapotin Miira sekä Puutyöläisen Joonas. Koko porukka oli kasassa puoli yhteentoista mennessä ja pienen intron jälkeen pelit saattoivat alkaa.
Istahdin ensin 80 Daysin ääreen ja sain seurakseni Kristianin, Teron ja Joonaksen. Tehtävänä oli matkustaa eri keinoin maailman ympäri, lähtien Lontoosta ja palaten samaan paikkaan täytettyjä tilauksia taskussa. Pelilauta toi hieman mieleen Afrikan tähden vaan ei hätää, kyseessä on aivan erilainen peli, vaikka maailmalla seikkaillaankin. Jokaiselle viidelle kierrokselle on oma pieni lisäsääntönsä, joka saattaa liittyä esimerkiksi meriteitse kulkemiseen. Resurssienhallinta on 80 Daysissa keskeisessä osassa. Maailmanympärimatka vei meiltä ehkä reilun tunnin sääntöselityksineen.
Get on Board: New York & London oli seuraava tuttavuus ja sitä testasimme viisinpelinä. Kyseessä on jonkinlainen pienen ja ison pelin hybridi: kupongintäyttöä, jossa tapahtumapaikkana on ihan kunnon kokoinen yhteinen lauta, johon rakennetaan bussilinjoja. Kahdentoista kierroksen aikana pyritään noukkimaan kyytiin erilaisia asiakkaita ja viemään nämä päämääräänsä ja nimenomaan mieluusti tässä järjestyksessä. Minulle kyllä kävi parikin kertaa niin, että kuskasin tyhjää bussia collegelle vain huomatakseni, että opiskelijamatkustajat puuttuivat. Reittien oikea-aikainen rakentaminen oli kaiken a ja o ja viiden pelaajan laudalla tuli tietysti kovasti ruuhkaa.
 |
| Hässäkkää Lontoossa: Get on Board. |
Kolmantena pelinä pöytään pääsi Reiner Knizian uudelleenlämmitetty korttipeli Poison, joka on alunperin niinkin kaukaa kuin vuodelta 2005. Vähän Räävelien rohtotohtoreiden ja 6Nimmtin tapaan pelaajat yrittävät olla räjäyttämättä keitoksia, jotka tosin tässä pelissä ovat yhteisiä. Jos joutuu lisäämään siniseen, punaiseen tai keltaiseen keitokseen kortin, jolla keitoksen korttien arvojen summa ylittää kolmentoista, on otettava itselleen “räjähtäneet kortit” negatiivisiksi pisteiksi. Joskus padan räjäyttäminen voi olla taktistakin, sillä säännöissä on pari ylimääräistä nyanssia.
Kun kortinlätkinnässä oli päästy vauhtiin, sitä jatkettiin laistotikkipeli Seas of Strifella, joka oli jo ennestään minulle tuttu sekä Texas Showdownina että tänä uudelleenteemoitettuna purjehdusversiona. Tikkupelit eivät tunnetusti ole temaattisia, mutta niin vain onnistuimme heittäytymään myrskyjen syövereihin ja vaarallisille karikkovesille. Kristian kruunattiin sumujen luotsiksi ja vaarallisimmat Krakenit aiheuttivat ansaittua pelkoa. Seas of Strifen suola on se, että voittava maa selviää usein vasta kun kaikki ovat iskeneet korttinsa pöytään.
Viereisessä pöydässä Get on Boardimme aikana pelattu Pyramido oli jo saanut silmäni laajenemaan, kun Tero kantoi kaksin käsin pöytään deluxe-version neopreenisiä pelaajamattoja. Komponentit olivat muutenkin erinomaiset. Laatanasettelut, joissa laattoja pinotaan kerroksittain, ovat viime vuosina olleet in ja pop, ja Pyramido sujahtaa tähän samaan lokeroon. Neljän kierroksen aikana rakennetaan muinaisen Egyptin pyramidia kerros kerrokselta. Pyramidin rakenne aiheuttaa sen, että rakennettava alue jo joka kierroksella pienempi, mikä aiheuttaa sopivaa tuskaa.
 |
| Ei se laatta minkä itse tarvitsen, vaan mitä ei saa jättää tarjolle muille... Pyramido pöydässä. |
Päivän nopein matsi oli Triqueta, jossa pyritään keräämään kolmen sarjoja erilaisista eläinlajeista. Läheinen sukulainen on Coloretto, jonka kortit on Triquetassa korvattu puumerkeillä ja upealla kuvituksella. Pelaajat asettelevat näitä merkkejä kolmeen eri riviin tai ennen uuden merkin ottamista päättävät kahmia itselleen jonkin riveistä. Enemmän kuin kolme samaa merkkiä aiheuttaa sen, ettei pelaaja saa kyseisestä eläimestä yhtäkään pistettä. Tämä tietysti kiihdyttää juonittelua tarjolle asetettavien merkkien ryhmittelyssä sitä enemmän, mitä pidemmälle peli etenee.
Kellon näyttäessä noin viittä päätimme Miiran ja Kaitsun kanssa pöydätä vielä yhden pelin: Akropoliin, josta Kaitsulla ja minulla on jo paljonkin kokemusta, mutta Miiralla ei sitä yhtäkään kertaa. Kolmoisheksat liukenivat pöydältä nopeasti, kun rakentelimme kaupunkejamme. Liilat heksat keskelle, punaiset reunoille, keltaiset yksittäin, siniset yhtenäiseksi alueeksi ja vihreät “miten vaan”. Laattojen asettelu toistensa päälle on jujuna myös tässä ja avain pisteonneen.
 |
| Akropoliini on ehtinyt jo kaksikerroksiseksi. |
Loppusummana oli siis seitsemän peliä, joista viisi itselleni uusia. Ainoastaan Balloon Pop jäi täsmälistalla olleista testaamatta. Sen saimme onneksi mukaamme Turkuun ja pallopoksuttelu päässee pöytään vielä tänään Litsan pelikerhossa. Pelihän valittiin juuri Vuoden Perhepeliksi 2023. Mainittakoon, että harrastajasarjan Vuoden peli -voittaja Arnak: kadonneet rauniot palkittiin parhaana Pelaajien valinnassa jo viime vuonna.
Pelaajien valinta -finalistit ovat selvillä jo ensi viikon alussa ja sen jälkeen alkaa raatilaisten loppukiri, eli jatkoon päässeiden lautapelien lisätestaus ja vertailu. Voittaja selviää lokakuun aikana. On upeaa, että uusia suomenkielisiä lautapelejä julkaistaan näin monta vuosittain!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti