Kolme lautapeliväriä: punainen

by Annika Saarto 09 helmikuuta 0 kommenttia lautapeli listaus

Väritrilogian toinen osa käsittelee pelejä, joiden nimessä on sana punainen. Punainen planeetta Mars on innoittanut tähän kategoriaan kaksikin peliä. Muutoin pyöräillään, liikutaan sukellusveneellä ja läiskitään teemattomasti kortteja pöytään.

Kiitämme jälleen ystäväjoukkoa, jotka ovat kontribuoineet tähän bloggaukseen teksteillään. Edellisen, sinisiä pelejä listanneen osan voit lukea tästä.

Kuva BGG/ Mike Hulsebus

Red November (Bruno Faidutti ja Jef Gontier, 2008)

Veli-Ville Rauhala, turkulainen lautapeliharrastaja

Red November on lähes hallitsematonta turmiotaan kohti vajoava, lievästi (tai väkevämmin) päihtyneiden ja työhönsä minkäänlaista pätevyyttä vailla olevien kääpiöiden sysisurkea kollektiivi. Kyseessä on siis Bruno Faiduttin ja Jef Gontierin yhteistyöpeli 1-8 pelaajalle vuodelta 2008. Tavoitteenasi on kääpiökollegoidesi kanssa pitää sukellusveneenne kasassa, samaan aikaan kun miehittämänne painekattila haukkoo vettä sisuksiinsa ja osa aluksen huoneistoista on tulilieskojen nielemä. Tutkassa piipittävä lonkerohirviö pienentää entisestään kynnystä tarttua grogi -pulloon, kääpöiden petolliseen suosikkirohtoon. 

Kokemukseni Red Novemberin parissa ovat kaikki päättyneet kohtalokkaasti. Osa kääpiöistä kärventyy elävältä sammuttuaan hengenvaarallisen lähelle lieskoja. Toiset uppoavat meren syvyyksiin vaimeana pamahduksena, aluksen räjähdettyä vikoihinsa. Yhteistyöpeli tyyliin, hengenpitimet ovat tässäkin koetuksella. Yksinkertaiset mekaniikat ja hulvaton teema tekevät kokemuksesta hauskan — myös hävitessä. Suurta tarvetta saada lisää peli ei kuitenkaan jättänyt.

Flamme Rouge (Asger Harding Granerud, 2016)

Marko Leimu, turkulainen lautapeliharrastaja

Maantiepyöräilyn ystäville useillakin väreillä on merkittävää symboliarvoa aina legendaarisista keltapaidoista lähtien. Asger Harding Granerud on kuitenkin teemoittanut pyöräilypelinsä ”punaisen liekin” ympärille. Jopa yli 200 kilometrin päiväetappeja polkeville huippupyöräilijöille viimeisen kilometrin alkamista kuvastavan punasävyisen viirin alittaminen on toisaalta helpotus pitkän päivän puurtamisen päätteeksi, toisaalta merkki ratkaisevan viimeisen rypistyksen eli loppukirin alkamisesta.

Flamme Rougessa pelaajat ohjaavat etapin kiihkeän loppuratkaisun tiimellyksessä kahta pyöräilijää: tasaisen uskollista rouleuria sekä arvaamatonta mutta parhaimmillaan pysäyttämätöntä sprintteriä. Parhaat asetelmat syntyvät yleensä peesailemalla muita aivan kalkkiviivoille asti ja iskemällä vastustajien väsähtäessä vetojuhdan töihin. Toisaalta myös yllättävä irtiotto saattaa joskus sekoittaa pakkaa ja toimia pelaajan eduksi saaden vastustajat näkemään… noh, punaista.

Flamme Rougen vahvuus onkin hämmästyttävän onnistuneessa maantiepyöräilyn lainalaisuuksien simuloinnissa verrattain yksinkertaisia mekaniikkoja käyttäen. Oli kyse sitten väsymisestä, ylä- ja alamäistä, peesihyödystä tai lisäosan myötä vaikkapa sääilmiöistä, Harding Granerud on löytänyt erinomaiset toteutukset ja saanut silti pidettyä kahden ohuen pakan pyörittämiseen perustuvan pelin todella helposti lähestyttävänä.

Red7 (Carl Chudyk ja Chris Cieslik, 2014)

Mikko Saari, Lautapelioppaan päätoimittaja

Red7 on Carl Chudykin (Innovation, Mottainai) ja Chris Cieslikin pieni peli, joka punaisesta nimestään huolimatta loistaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Pelin henki on "viimeinen voittaa". Jos et oman vuorosi jälkeen ole voittamassa peliä, putoat pelistä. Punaisessa pelissä korkein kortti voittaa – mutta muitakin värejä on. Jokaisessa värissä on oma voittosääntönsä.

Omalla vuorolla joko pelataan kortti pöytään omaan palettiin, vaihdetaan pelin väriä tai tehdään molemmat. Paleteista katsotaan, kuka voittaa pelin värin määräämällä ehdolla. Oman vuoron lopuksi on oltava voitolla, muuten peli ei omalta osalta jatku, eli paine on jäätävä. Yksi peli kestää vain muutaman minuutin, joten eliminaatio ei kirvele kovin pitkään. Red7 on hauska minifilleri, jota on helppo suositella Chudykin muiden pelien ystäville.

First Martians: Adventures on the Red Planet (Ignacy Trzewiczek, 2017)

Sakari Haavisto, turkulainen lautapeliharrastaja

Ignacy Trzewiczekin suunnittelema lautapeli Marsin ensimmäisistä asukkaista kertoo toiminnantäyteisen tarinan siitä, miten vaikeaa Marsin asuttaminen on. Peli on yhdestä neljään pelaajan yhteistyöpeli, jossa jokainen pelaaja ottaa haltuunsa astronautin ja ratkaisee ongelmia aikaa vastaan. Voi joko valita yhden kuudesta yksittäisestä skenaariosta tai pelata kahta moniosaista kampanjaa. Peli alkaa asuinrakennusten ollessa hyvässä kunnossa, mutta kilpailussa aikaa vastaan ne alkavat hajoilla. Niitä voi joko yrittää korjata tai pitää ne juuri ja juuri totaalisen kaaoksen yläpuolella samalla kun yrittää suorittaa skenaarion määrittämää tehtävää.

Peli vaatii joko puhelimen tai tabletin ohjaamaan satunnaisia tapahtumia sekä aloitustilanteen laittamisessä. Ohjeet ovat osittain hyvinkin sekavia, joten ensimmäiseen pelikertaan kannattaa varata aikaa. Kuitenkin jos yksi pelaaja osaa jo pelin, on se helppo opettaa muille. Alphapelaaminen, eli se että yksi pelaaja tekee kaikkien päätökset, voi olla ongelmana, joten suosittelen tekemään päätökset astronautin roolin pohjalta. Jos tykkää stressaavista peleistä, joissa asioita ei voi estää vaan ainoastaan hidastaa, on First Martians hyvä ostos.

Mission: Red Planet, 2nd Edition (Bruno Cathala ja Bruno Faidutti, 2015)

Annika

Punaisen planeetan ja sitä kiertävän Phobos-kuun rikkaudet odottavat ahneita pikku austronautteja. Avaruusraketit ovat valmiina telakalla, ei tarvitse kuin päättää määränpää ja astua alukseen. Harmi vain, että zirkoninkuvat silmillä kohti Mare Tyrrhenumia matkaava retkikunta voikin yhtäkkiä huomata raketin ottaneen uuden suunnan Phobokseen, jonka rikkauksista jo taistelee armeijan verran muuta väkeä.

Mission: Red Planet yhdistelee herkullisesti aluehallintaa, salaisia hahmovalintoja ja avaruuden valloittamisen teemaa. Pelaajat valitsevat jokaisella kierroksella omasta pakastaan hahmon, jolla on numeroarvo yhdestä yhdeksään. Numeroita aletaan luetella ysistä alaspäin ja hahmojen toiminnot puretaan tässä järjestyksessä. Toiminnoilla voi muun muassa lastata astronautteja aluksiin, laukaista aluksen ennenaikaisesti tai vaihtaa sen destinaatiota, liikkua Marsin eri alueiden välillä tai singota inhottavan kilpailijan mystiseen Lost In Space Memorialiin, josta ei ole paluuta. Marsin ja Phoboksen luonnonrikkaudet jaetaan kolmesti pelin kymmenen kierroksen aikana, ja ne ovat suoraan voittopisteitä.

Peli muistuttaa mekaniikoiltaan suuresti Brunojen toista yhteistä julkaisua, kaksinpeli Raptoria. Salaiset, vasta valinnan jälkeen yksi kerrallaan paljastettavat hahmokortit tuovat mieleen myös Citadelsin. Paras pelaajamäärä Mission: Red Planetille on todennäköisesti neljä, jolloin interaktiota on runsaasti mutta peli ei veny liikaa.

Ligretto Red Edition (Michael Michaels, 1988)

Kaitsu

Ligretto on variaatio amishien suosimasta nopeuspelistä, Dutch Blitzistä. Kullakin pelaajalla on korttipakka, jossa on neljässä värissä kortit ykkösestä kymppiin. Pelaajamäärästä riippuen kukin pelaaja tekee eteensä 3-5 kortin rivin, sekä 10 kortin ligrettopakan, näissä on numeropuoli näkyvissä ja loput kortit tulevat pakaksi pelaajan käteen. Voittaja on se joka saa ligrettopakkansa ensimmäisenä tyhjäksi.  Ensin pöydätään näkyvistä korteista ykkönen keskelle, sen päälle samanvärinen kakkonen ja niin edelleen, kunnes pakka 10 kohdalla valmistuu. Kyseessä on nopeuskisa ja ensimmäisenä kortin pinoon lyönyt pääsee siitä eroon. 

Kun pelaajan rivistä poistuu joku kortti pöydän keskelle, saa ligrettopakasta pelata siihen uuden ja voitto on siten taas kortin verran lähempänä. Jos mikään näkyvä kortti ei mene pöydän keskellä näkyviin pinoihin, otetaan kädessä olevasta pakasta kolme päällimmäistä korttia ja käännetään ne ympäri, nyt näkyviin tullut kortti on pelattavissa, jos se vain sopii. Jos ei sovi, käännetään taas kolme seuraavaa korttia.

Käytännössä peli on hulvattoman hektistä korttien kääntelyä, jossa pitää koko ajan yrittää pysyä kärryillä omista ja keskellä olevista korteista. Tätä blogikirjoitusta varten eurolla ostettu korttipeli on yllättäen noussut yhdeksi alkaneen vuoden pelatuimmista peleistämme. Ligretto ja Dutch Blitz ovat molemmat tutustumisen arvoisia nopeuspelejä. Ligreton pelaajamäärän voi kasvattaa kahteentoista hankkimalla siihen lisäksi sinisen painoksen.