Mistä näitä pelejä oikein tulee?

by 14 heinäkuuta 6 kommenttia

Lautapelaajalla on ilahduttavan monia tapoja löytää kokoelmaansa uusia pelejä, niin uusia kuin käytettyjä. Kävin läpi omat tilastoni siitä, mistä meidän pelimme hankitaan.


Harrastuksemme alkuvaiheissa suurin osa peleistä oli peräisin fyysisiltä kirpputoreilta, ja ohjenuorana oli suunnilleen “mikä tahansa kelpaa kun on halpaa”. Myös kotimaisilla (lautapeli)kaupoilla oli suuri merkitys. Nykyään lautapelejä tulee useammasta lähteestä, jotain kautta enemmän ja jostain vähemmän. Jaoin nämä lähteet kuuteen eri kategoriaan.


Britannian punchaamaton Avalon-painos oli myynnissä huuto.netissä. Macao tuli paikalliselta pelikaverilta, kun olin maininnut, että pitäisi perehtyä Stefan Feldin peleihin.

1. Käytetyt pelit harrastajilta kotimaasta


Suurimman osan peleistä, vajaan kolmanneksen, hankin käytettyinä harrastajilta kotimaasta. Tähän kategoriaan kuuluvat facebook-kirppis, Lautapeliseuran foorumi, treidaus tapahtumissa, huuto.net, tori.fi sekä harrastuskavereilta suoraan ostaminen. Jos nettiä ajatellaan, niin Facebook-kirppis on ehdottomasti tärkein markkinapaikka. Sitä tulee seurattua lähes päivittäin. Hinnat ovat usein kohdillaan. Viimeksi (tänään) apustin itselleni Completton ja 13 Cluesin. Treidausta olemme harrastaneet Lautapelaamaanissa, Litsan lautapelikerhon pelipäivässä ja Facebook-kirppiksen kautta. Tätä kautta olemme saaneet tänä vuonna muun muassa Ekön ja Dungeon Petzin.


Viimeisin isompi ostokseni lautapelikaupasta oli Roll Player ja sen lisäosa Monsters & Minions.
Yhteissumma oli satasen verran.

2. Uudet pelit kotimaan markkinoilta

Reilun viidenneksen peleistä hankin uusina kotimaasta. Eniten menee tavaraa ostoskoriin Lautapelit.fin ja Pelipeikon verkkokaupassa, lisäksi olen tänä vuonna tehnyt yksittäiset hankinnat Fantasiapelien alennuksesta (BEEEEES!) ja Tokmannilta, josta Dr. Eurekan sai vajaalla kympillä. Tohtori on vielä muoveissaan, koska saattaa olla, että se menee lahjaksi kummilapselle. Erikoisliikkeiden vahvuus on ehdottomasti tarjonnan laajuus; Lautapelit.fin, Pelipeikon ja Fantasiapelien lisäksi on mainittava Poromagia ja Puolenkuun pelit. En ole pitkään aikaan ostanut mitään peliä täyteen hintaan, koska Lautapeliseuran jäsenkortilla saa useista liikkeistä alennusta.


Diesel Demolition Derby saatiin Pelaajien valinta -kisaa varten, Magic Maze arvosteltavaksi Lautapelioppaaseen ja Orleans lahjaksi (!).

3. Ilmaiset pelit

Ilmaisia pelejä on lähes saman verran kuin kotimaisista kaupoista uusina hankittuja, eli noin viidennes. Tänä vuonna olemme saaneet vain yhden pelin lahjaksi ja yhden arvosteltavaksi Lautapelioppaaseen, mutta Kaitsu on Vuoden peli -raadissa, ja sitä kautta on tullut sylillinen pahvia. Itse tehdyt Print&Play -pelit kuuluvat nekin tähän kategoriaan, esimerkiksi mökkilomaa varten tulostamamme ja laminoimamme Rolling Austria ja Rolling Tokyo.


Karuba korttipelin, Cuckooo!:n ja Trash Pandasin nappasin GeekMarketista. Karuba ja Cuckooo! maksoivat kumpikin posteineen alle 15e. Trash Pandas lähetettiin joukkorahoituskampanjan postitushinnalla julkaisijalta.

4. Hankinnat ulkomailta

Ulkomailta hankin selvästi vähemmän pelejä, vain reilut 10 %. En harrasta tilaamista Amerikasta tai ylipäätään Euroopan ulkopuolelta, koska en jaksa häslätä tullien kanssa. Eniten olen viime kuukausina käyttänyt BoardGameGeekin yhteydessä olevaa GeekMarketia, jossa sekä yksityiset ihmiset että firmat myyvät pelejään. Osa näistä on käytettyjä ja osa uusia. On hieman rasittavaa kysyä etukäteen joka kerta erikseen postimaksuja Suomeen, mutta se kannattaa, koska usein kaupanteko on päättynyt siihen kun on saanut kuulla 20 euron toimitusmaksuista. GeekMarketista löytyy oikeastaan todennäköisimmin sellaisiakin pelejä, joita ei kaupoista saa. Ulkomaisista lautapelikaupoista minulla on kookemusta muun muassa Phililbertistä ja LudiBaysta. Pyrin yleensä saamaan aikaiseksi kimppatilauksen, jolloin postituskulujen määrää saa pienemmäksi tai ne saa jopa kokonaan pois.


Monien himoitsema Myyräpeli lymysi Pelastusarmeijan kirpputorilla Varissuolla. Jää kokoelmaan!

5. Perinteiset kirppikset


Kotimaisilta perinteisiltä kivijalkakirppiksiltä voi tehdä random löytöjä yhä vielä. Meillä on muutenkin tapana kiertää kirppiksiä Turussa ja lähiseudulla sekä Salossa, ja totta kai katseemme skannaa jo harjaantuneesti hyllyt mahdollisten pelilöytöjen toivossa. Olemme aika nirsoja, koska meitä ei huvita roudata kotiin (edes puoli)tunkkeja, mitä teimme vielä muutama vuosi sitten. Yli kymmenen euron hankintoja emme myöskään yleensä tee, koska filosofiamme mukaan kirppikseltä nyt vaan kuuluu saada tavara tosi halvalla. Tämän vuoden hyviä kirppishankintoja ovat olleet Reiner Knizian Fits, saman hepun Aavikon karavaanit sekä niin sanottu Myyräpeli eli Under the Ground.



Greenlandin KS-projekti on edennyt hyvin, ja normaalista poiketen pelit ovat näillä näkymin tulossa alkuperäisessä aikataulussa.

6. Kickstarter

Lukumäärältään pienimpänä kategoriana, vajaassa kymmenessä prosentissa, ovat joukkorahoitetut Kickstarter-pelit. Mutta nepä ovatkin sitten ainoita takuuvarmasti uusia pelejä ja voisipa kai niitä jopa kutsua rakkaaksi alaharrastukseksi lautapelaamisen saralla. Seuraan Kickstarteria tiiviisti, sekä appin että Kicktraqin kautta, mutta onneksi homma ei ole vielä lähtenyt lapasesta. Aloitin kickstarttaamisen vuonna 2016 ja silloin bäkkäilin pelejä aika paljon; viime vuosi oli paljon hiljaisempi ja tänä vuonna olen taas back in business. Vuoden ensimmäisinä KS-peleinä odottelen heinä-elokuun vaihteessa tupsahtaviksi Greenlandia (Sea Sámi -lisärillä) ja Penguin Brawlia.


Meillä on ollut tänä kesänä kylässä useita pelejä. Tattis lainaajille!

7. Ei listaa ilman jokeria: laajennetun ludoteekin käsite

Aika harvaa peliä on nykyään "pakko" hankkia itse. Lähipiirissä on niin paljon lautapelaajia, joilla on sama maku, että moni kuuma uutuus löytää tiensä kaverin ludoteekkiin. Tällöin sitä ei tarvitse hankkia itse, vaan sen voi pyytää joko lainaan tai pelikerhoon kokeiltavaksi. Azul on tosin siinä ja siinä, että pitäisikö se hankkia itsellekin, vaikka kahdella kerholaisella se jo on. Meillä on juuri nyt lainassa muun muassa Lunkisti-Teron Bunny Kingdom, Noppapotti-Miiran Mombasa ja Lautapelioppaan Mikon Best Treehouse Ever [edit: kuulemma meillä oleva Mombasa onkin Mikon]. Bunnya pääsee pian pelaamaan myös kerhossa, ja Best Treehouse Ever on näillä näkymin nähty. Mombasa odottelee vuoroaan tyrkkyhyllyllä. Se pitäisi saada pöytään ennen Ropeconia ja siinäpä onkin yksi lainaamisen hyvistä puolista: pelejä tulee määrätietoisemmin myös pelattua!

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

6 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen teksti. Meillä harrastus on vielä siinä vaiheessa, että suurin osa peleistä tulee livekirppareilta. Mutta havaittavissa on ollut seulan tiukentumista, ihan samaa määrää pelejä ei tule kannettua kotiin. Ehkäpä pikkuhiljaa itsekin siirryn enemmän netin valikoimiin. Se tunne on vaan niin mieletön, kun kirpparilla tekee hyvän löydön. Samaa fiilistä ei ole mulla pelejä muulla tavoin ostaessa ja se kirpparien kiertäminen on iso osa harrastusta :)

    VastaaPoista
  2. Joo, olen blogistasi saanut käsityksen siitä että kirppikset on teille tärkein paikka hankkia pelejä. Allekirjoitan täysin tuon, että tunne on mieletön, kun tekee hyvän löydön. Vähän sama fiilis tulee joskus kun löytää jostain kiven alta (GeekMarket, ulkomainen verkkokauppa...) pelin jota on kauan etsiskellyt tuloksetta. Esimerkki siitä miten seula on tiukentunut kirppiksillä: joku vuosi sitten jätimme 10e maksaneen Alcatrazin hyllyyn pitkän pohdinnan jälkeen. Viime kirppiskierroksella sitä tuli vastaan kahdessa paikassa, ensin noin vitosella ja sitten parilla eurolla. Hyllyyn jäi, ei tarvinnut edes miettiä!

    VastaaPoista
  3. Tampereella kirjaston tarjonta lautapeleistä on vaatimatonta verrattuna siihen, mitä pääkaupunkialueella nähnyt. Se vaikuttaa väistämättä, koska säännölliselle peliporukalle haluaa uutuuspelejä kokeiltavaksi. Jotkut peruspelit onneksi karsiutuvat. Kirpparilla näkyi Splendor 8 e, mutta mitäs ostamaan kun pelin saa helposti kirjastosta. Sama kävi Azulille.

    Toisaalta arvostelut uutuuksista kutkuttelevat pakosta uteliaisuutta ja niiden vuoksi tulee hankittua isompia pelejä, joita kuitenkin pöytää vain kerran pari vuodessa. Saksan Amazon se eniten alentaa kynnystä niiden hankintaan. Ja harrastuksensa ekologisuudesta kun ei kukaan muukaan välitä, niin ei sitten itsekään. Kirpparilöytöjen ilo pohjautuu suoraan ekohäpeän määrään.

    Vaimolle tosin riittäisi yksi peli, VotK:n Last Rites -pakka.

    VastaaPoista
  4. Jos on Tampereella kirjastojen valikoima vaatimatonta niin täällä Turussa se on olematonta. Pitäisi jotenkin ovelasti viekoitella paikalliset informaatikot lautapelailun pariin? Ekologisuudesta puheen ollen - pahvi ja puu eivät tunnu niin pahalta kuin muovi, vaikka logistiikasta ja pakkausmateriaaleista tietysti voi tulla isokin hiilijalanjälki. Mutta on hienoa, että tässä harrastuksessa käytetty tavara on ihan yhtä laadukasta kuin uusi. Sisältö ratkaisee.

    VastaaPoista
  5. Kirjastoille kannattaisi ainakin lähettää perusteltuja hankintaehdotuksia.
    Yksi ainoa asiantuntija kaupunkikohtaisessa kirjastolaitoksessa voi olla avainhenkilö täsmähankintoihin, kuten Tampereella on nähty sarjakuvaromaanien alati parantuneessa valikoimassa. Lisäksihän voisi tarjoutua pitämään aikuisten esittelevää lautapeli-iltaa muutamana syksyn viikonloppuna ja demota kirjastosedille pelien erilaisuuksia.

    Ostoklikkausten herkkyyttä ehkä vähentäisivät pnp-talkoot tai aikuispelien tuunaaminen lapsiversioiksi (tyyliin My Little Scythe). Voisi olla kelpo idea kilpailuksikin :-)

    VastaaPoista
  6. Lautapelien esittelyillat kirjastossa voisivat tosiaan toimia. Pitää ottaa harkintaan.

    VastaaPoista