Jaksaako näillä helteillä lautapelata? Ehkei oikein, mutta
tiedämme, mitä pelejä haluamme saada pöytään sitten kun tämä piinallinen
keskikesä päättyy. Hottislistalla on tällä kertaa kaksi sotapeliä ja kaksi
abstraktia peliä, mikä on varsin poikkeuksellista.
Olemme koostaneet hottislistoja neljännesvuosittain kesästä 2016 lähtien. Alla on yhteinen käänteinen listauksemme peleistä, joita laajennetusta ludoteekistamme* löytyy ja joita haluaisimme pelata eniten juuri nyt.
*Omat pelit tai sellaiset pelit, joita pääsemme vaivatta pelaamaan, esimerkiksi lainassa olevat tai kerhossa käyvien kavereiden pelit.
10. Britannia
Kaitsu: Avalon Hillin kasarituotantoa oleva Britannia tuli meille alkuvuodesta, ja olin jo helmikuussa siitä mehuissani. Tuli tuunattua peliin kaikenlaista komponenttiupgradea ja suomenkielistä kansallisuuskorttia, mutta peli on odotellut sopivaa porukkaa pöytään päästäkseen. Nyt kun haastattelin 1918: Veli veljeä vastaan -pelin suunnittelijaa, alkoi taas sotapelien genre kiinnostaa. Britanniassa eri kansallisuudet kamppailevat vallasta Brittein saarilla ajanlaskun alun roomalaisajoista aina sinne vuoden 1066 Hastingsin taisteluun. 3-5 pelaajaa ohjaavat useita eri aikoina peliin tulevia kansoja ja yrittävät pärjätä näillä mahdollisimman hyvin noin millenian (tai nelisen tuntia) kestävän eeppisen kamppailun ajan. Peli seuraa joitakin merkittäviä historiallisia tapahtumia, joten se tuntuisi olevan samalla hyvä tapa tutustua britannian pitkään asutushistoriaan.
9. Kingdom of Heaven: The Crusader States 1097 - 1291
Kaitsu: Toinen vahvasti historiallinen alkuvuoden sotapelihankinta, Kingdom of Heaven on sekin tehnyt paluun hottislistalle. Olen vähän palannut loppuun ns. Europeleihin ja nyt tekee nähtävästi mieli kokeilla kaikkea vähän siitä poikkeavaa. Tein graduni ristiretkistä, joten koko ristiretkien aikakausi on tuttu ja kiinnostava. Tässä kaksinpelissä käydään oikeastaan koko 200-vuoden aikakausi läpi skenaario kerrallaan. Korttipohjainen sotapeli point-to-point liikkumisella on varsin mainio tapa välittää historiallinen konflikti. Peli ei ole kovin syvällinen ja suuren kampanjan puuttuminen varmasti johtaa siihen, että pelin 10 valmisskenaariota ovat maksimi määrä mitä tätä jaksaa. Uudelleenpeluuarvoa tuskin on, mutta toivottavasti skenaarioiden historiallisuus pitää minut otteessaan loppuun saakka.
8. Bunny Kingdom
Annika: Taivaan valtakunnasta sujuva siirtymä pupujen valtakuntaan. Bunny Kingdom on Richard Garfieldin tuoreehko hittipeli, jossa vallataan oman värisillä pupuilla ruutuja laudan koordinaatistossa. Tavoitteena on saada haltuun yhtenäisiä alueita, joilta saa kerättyä monipuolista satoa. Tärkeää on myös pystyttää torneja, sillä ilman niitä sadosta ei saa pisteitä. Ensimmäinen kerta, kolminpelinä, jätti todella mukavan olon. Toisen kerran pelasimme tätä kaksinpelinä. Kokemus jäi hieman valjummaksi. Draftaussysteemi, jossa kumpikin nostaa jokaisen draftauksen jälkeen omasta nostopakasta yhden kortin käteensä, on varmasti tarpeellinen muokkaus kaksinpeliin. Ehkä se, mikä jäi puuttumaan, oli laudan tiivis tunnelma, kun puput ja tornit valtaavat sitä ruutu ruudulta. Kaksinpelissä discardataan joka vuorolla yksi kortti, eli ruutuja jää paljon tyhjäksi. Bunny Kingdom on aika hyvin tasapainossa, mutta erikoissatoa antavat kortit voivat jakautua pelaajille turhan tuuripitoisesti. Kolmin- tai nelinpelinä haluaisin kuitenkin pelata tätä taas.
7. Ekö
Annika: Ekö on visuaalisesti upea abstrakti peli, jossa päälle liimatulla japanilaisteemalla otetaan omilla pelinappuloilla lautaa haltuun ja pystytetään sille rakennuksia. Voittoehtona on se, että saa joko tuhottua vastustajien nappulat kokonaan pois, tai saavuttaa tietyn pistemäärän ja hallitsee ainakin yhtä kaupunkia. Nappulaa tai nappulapinoa voi liikutella laudalla yhdellä vuorolla niin kauas kuin tilaa riittää. Isommat pinot syövät (vastustajan) pienemmät, mutta maksimikorkuisia pinoja on syytä välttää, koska ne eivät kestä yksittäisen nappulan hyökkäystä. Kummallakin on myös yksi daimyo-nappula, jolla on tietty erikoisvahvuus. Pelkoni siitä, että peli jää junnaamaan kun mikään voittoehto ei täyty, jäi turhaksi. Nappuloiden rekrytointi takaisin laudalle käy vaikeammaksi, kun peli etenee. Näin on myös vaikeampi suojata laudalla olevia nappuloitaan. Ekö tarjoaa hyvin paljon mietittävää, ja olemme vasta päässeet raapaisemaan pintaa.
6. Lord of the Rings LCG
Kaitsu: Tolkienin kirjojen maailmaan sijoittuu useampia hyviä pelejä. Living Card Game -formaatilla julkaistu Lord of the Rings kuuluu tähän parempien pelien joukkoon. Kyseessä on yhteistyössä pelattava skenaariopohjainen kortteilu. Ajallisesti jonnekin Hobitin ja TSH:n väliin sijoittuva tarina kuljettaa pelaajia seikkailuista toiseen pitkin Keskimaata. Omaan pakkaan kootaan sopiva sankaripoppoo ja näiden kanssa hyvin toimivia kortteja. 1-4 hengen voimin yritetään näillä pakoilla sitten päihittää valittu seikkailu, joissa liikutaan paikasta toiseen taistellen pikkupahiksia vastaan ja lopulta kohdataan kulloisenkin tarinan pääpiru. Kaksinpelinä LotR LCG toimii varsin hyvin ja haastetta on riittävästi. Vuonna 2011 startanneeseen peliin on ehtinyt ilmestyä lisäosia jo vaikka kuinka. Pelattavaa olisi tarjoksi vuosiksi tulevaisuuteen.
5. Gemblo
Annika: Loppukevät ja kesä ovat olleet erinomaisten abstraktien pelien aikaa: Azul, Ekö ja suurimpana hottiksena tällä hetkellä Gemblo. Se ei syvyydessä ja sisällössä ehkä ihan pärjää noille ensin mainituille, mutta on äärimmäisen viihdyttävä ja koukuttava. Pelaajille on pelin alussa edessään eripituisia ja –muotoisia, pienistä heksoista muodostuvia kappaleita. Näitä kiinnitetään yhteiselle laudalle yksi kerrallaan siten, että oman väristen kappaleiden välissä on täsmälleen yhden heksasivun mittainen rako. Gemblossa täytyy sekä pyrkiä kohti keskustaa mahdollisimman nopeasti että levittäytyä tehokkaasti sille alueelle, josta oma peli on alkanut. Kun kukaan ei saa enää mahtumaan yhtäkään kappaletta lisää, lasketaan, minkä suuruisia kappaleita on jäänyt käyttämättä. Voittaja on se, joka on saanut eniten omaa väriään laudalle.
4. Ex Libris
Annika: Ex Libris keikistelee tyrkkyhyllyllämme, ja sääntöjäkin on siihen jo lueskeltu. Ostimme tämän pelin Lunkisti-blogin Terolta, kun tilaisuus tuli. Teema on kiehtovan erilainen. Pelaajat ovat harvinaisten kirjojen keräilijöitä, jotka haluavat tehdä tuomareihin vaikutuksen ja tulla valituiksi Suureksi Kirjastonhoitajaksi. Pelissä on korttien draftausta ja työläistenasettelua, jotka ovat molemmat musiikkia korvillemme. Pelin julkaisija Renegade Game Studios ei tälläkään kertaa ole säästellyt ulkonäöllisissä asioissa. Kortteja ja boksia tuijottelee enemmän kuin mielellään. Kesto lienee kahdella pelaajalla puolisen tuntia, joten Ex Libriksestä voisi hyvinkin tulla meille kepeä worker placement –filleri. Katsotaan miten käy!
3. Roll Player
Kaitsu: Roll Player on listan yllättäjiä. Se oli ihan veikeä kokemus yhden pelikerran jälkeen, mutta ei jäänyt mitään tarvetta ottaa heti revanssia. Tätä listaa miettiessä se kuitenkin takoi takaraivoa vasaran lailla.Tarkoituksena on pelissä luoda arvottuja alkuspeksejä mahdollisimman hyvin vastaava roolipelihahmo. Monsters & Minions -lisurin avulla tuota hahmoa jopa seikkailutetaan pelin aikana ja lopulta otetaan yhteen loppubossin kanssa. Mekaniikka on pussista satunnaisesti poimittujen ja heitettyjen noppien värvääminen omalle hahmolomamaiselle pelaajalaudalle. Käytännössä peli on oikeastaan fantsuteemainen, pitkäksi venytetty Sagrada. Mutta ei se väärin ole, Sagrada on noin 15 pelikerrallaan ehkä eniten pelaamani peli tänä vuonna. Rakastan roolipelejä ja noppien asettelu on kivaa. Annika ei ole fantsufani, mutta tämä maistui rouvallekin oikein hyvin.
2. Orléans
Annika: Pool building mekaniikkana on meillä kovasti nosteessa. Orléansissa sitä tehdään erikoisella bag building -systeemillä: pelaajat hankkivat pelin aikana pussiinsa worker-tokeneita, ja myöhemmillä vuoroilla näitä workereita noukitaan sokkona esiin. Mitä paremmin pussin koostumus vastaa niihin toimintatarpeisiin joita pelaajalla on, sitä todennäköisemmin workereita pystyy käyttämään tehokkaasti. Teemallisesti eletään keskiaikaisessa Ranskassa, jota yritetään ottaa haltuun muita pelaajia paremmin. Oikeastaan odottelen vain että saamme Orléansille ensimmäisen pelikerran alle. Olen varma, että se on niin hyvä, että meiltä lähtee sen jälkeen saman tien tilaukseen Trade & Intrigue –lisäosa, joka kuulemma tekee pelistä kaksinpelattavamman.
1. Mombasa
Kaitsu: Kuuman kostean minä tunsin Mombasan ja joen, taivaan Kevo-Utsjoen. Hottislista on kirjaimellisesti hot. Kirjoitamme listaa Turun yliopiston Kevon tutkimusasemalla. Aivan seinämme takana mitattiin Ilmatieteen laitoksen laitteilla joitakin tunteja sitten Lapin kaikkien aikojen virallinen lämpöennätys, 33,4 Celsiusta. Tuuletin puhaltaa naamaan niin, että silmät punoittavat, ja silti olo on tuskainen. Täppärin ympärillä on kolme lasia ja kahvikuppi, nestetasapainosta on pidettävä huolta. Niin, Mombasa. Saaren Mikolta lainaksi saatu Mombasa on ollut meillä molemmilla kiikarissa pitempään. Sen on suunnitellut Alexander Pfister, mies joka ei ole toistaiseksi vielä eteemme muuta tuonutkaan kuin ehdotonta priimaa. Tarkoitus olisi kantaa valkoisen miehen taakkaa Afrikassa ja kerätä mahdollisimman hyvät hillot omalle kauppakomppanialleen. Mekaniikoissa on kortindräftäystä, aluehallintaa ja tusina muuta. Ihan sama, peli on tavallista raskaampi, kiinnostava aiheeltaan ja BGG:n rankingillä sijoituksella 64. Sen on pakko olla hyvä ja heti kun täältä pohjoisen helteestä pääsemme etelään, on tuo peli saatava pöydälle.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti