Warhammerissa taotaan tarinoita - Skanssin esittelypäivän antia, osa I

by Kai Saarto 25 toukokuuta 1 kommenttia Haastattelu lautapeli miniatyyrit

Turussa, Skanssin kauppakeskuksen Pelitilassa oli 14.5.2018 mahdollisuus tutustua miniatyyripeleihin ja figujen maalaukseen. Tilaisuutta olivat järjestämässä mm. figuseura Ordo Aboensis, Grail Group ja Sotakone Miniatures. Kävin katsastamassa tätä itselleni melko vierasta skeneä vähän lähempää.

Kai Saarto

Lauta-, rooli-, ja keräilykorttipelit ovat kaikki olleet itselleni merkittäviä harrastuksia, mutta figupeleihin en ole tullut sortuneeksi. Vuosituhannen vaihteessa monet parhaista kavereistani harrastivat niitä paljonkin, ja seurasin touhua sivusta kauhun- ja kateudentunteen kombinaatiolla. Kauhulla, koska pelkäsin sortuvani taas kaiken rahan ja ajan vievään harrastukseen (ex-MtG -addiktin kokemuksella), ja kateudella, koska figut olivat upeita. Kaverit osasivat myös maalata niitä hienosti.

Rooli- ja lautapelithän hyödyntävät figuja jonkin verran. Varsinkin Dungeons & Dragonsin nelosedikka vaati käytännössä figut, koska taistelut käytiin miniatyyripelin säännöillä. Lautapelien puolella hyllystämme löytyvät mm. Descent ja Wings of War. Kuopusta kiinnostaa Star Wars: Imperial Assault. Näistä lähtökohdista olen kohteliaan kiinnostunut figupelaavien kollegoidemme harrastuksesta, ja tunnen liikkuvani oman mukavuusalueeni reunalla.

Esittelytilaisuudessa oli aika hyvä kattaus kaikenlaista. Kierretään vähän pöytiä, ja kerron, mitä näin.

Sota ei ikinä muutu - Warhammer 40k

Ensimmäisenä tutustuin Warhammer 40,000-peliin, jonka ympäristö oli minulle tietokonepelien kautta jonkin verran tuttu. Pelillä on ikää jo reilut 30 vuotta, mutta edelleen se porskuttaa. Nykyinen laitos on kahdeksas. Peliä minulle esitteli selkeästi asiansa osaava Ville-Matti Orava.
– Kahdeksas editio teki peliin suuria muutoksia. Pääasiallisesti peliä yksinkertaistettiin poistamalla paljon turhaa säätöä ja sitä kautta pelistä tuli aloittelijaystävällisempi, tiivisti Ville-Matti muutokset.
Esittelypöydällä toisistaan olivat mittaa ottamassa Thousand Sons, (Kaaoksen puolelle loikannutta ihmisten avaruusjalkaväkeä), joita johti demoniprinssi Magnus Punainen. Toisella puolella olivat ihmiskunnan puolustajat ja keisarin erikoisjoukot, Adeptus Astartesin avaruusmariinit.

Warhammerin figut on perinteisesti tehty muotoon valetusta testosteronista. Haarniskat ja kättäpidempi ovat luokkaa eeppinen. Perusjampatkin näyttivät jo hurjilta, mutta sitten huomasin pöydän laidalla olevan normifiguihin verrattuna gargantuaalisen hahmon, se oli oikeastaan ennemminkin pienoismalli kuin miniatyyri. Orava selitti sen olevan Imperial Knight, Warhammerin vastine taistelumechille. Se voisi kokonsa puolesta miltei ottaa mariinin käteensä ja leikkiä sillä kuin toimintafiguurilla.

Imperial Knight

Warhammerissa on tarkoitus koota oma armeija siten, että jokainen osallistuva pelaaja noudattaa samaa armeijan pistemäärää. Yleensä liikutaan siellä 1 500-2 000 pisteessä. Tehokkaampi yksikkö maksaa tietysti enemmän kuin rivimies. Tuo aiemmin mainittu puudelin kokoinen Imperial Knight tekisi ison loven pistebudjettiin.

Kysyin Oravalta perusvinkit Warhammer nelkyttonnisen aloittamista ajattelevalle.
– Englannin kielitaito on aika välttämätön. Aloittelijasäännöt löytyvät kyllä julkaisija GW:n sivuilta suomeksi, joten niillä pääsee alkuun. Aseet ja varusteet ovat sitten kuvailtu vain englanniksi, joten kielitaitoa tarvitaan nopeasti. Noin muuten aloittaminen on tehty helpoksi, myynnissä on erilaisia aloituspaketteja. Uudessa, 125 euron hintaisessa, isossa aloitussetissä tulee kaksi armeijaa, kaikki olennaiset tarvikkeet ja sääntökirja. Sen voi ostaa vaikka puoliksi kaverin kanssa. Start Collecting! -sarjalla voi sitten laajentaa armeijaa aika kustannustehokkaasti. Voihan tuo hinta kuulostaa suurelta, mutta edelleen olen nähnyt, kuinka porukat pelailevat jopa 30-vuotiailla Warhammer-figuilla. Eivät  nämä vanhene ollenkaan samaan tapaan kuin vaikka pelikonsolit, hän tuumi.
Warhammer on ihan päheä settinki, jos loputonta sotaa käyvä maailma kiinnostaa. Historiaa on Warhammerille vuosikymmenien aikana kirjoitettu älytön määrä. Orava järjestelee Turun Fantasiapelien tiloissa tiistaisin kello 18 alkaen Warhammer 40k -iltoja.
– Siellä ollaan ystävällisiä uusille pelaajille, hän rohkaisee.

Aloittelijaystävällistä - Warhammer: Age of Sigmar

Viereisessä pöydässä esittelyssä oli Warhammer Fantasy Battlen pari vuotta sitten korvannut Warhammer: Age of Sigmar. Se aiheutti saapuessaan nettiraivoa, kun Fantasyn Battlen perintö heitettiin mäkeen ja koko setting resetoitiin. Pelaajien rakastamat armeijapisteetkin poistuivat, mutta ne ovat sittemmin otettu taas käyttöön ja rauha on palannut, jos ei nyt pelimaailmaan, niin julkaisijan ja harrastajakunnan välille.  Age of Sigmar yksinkertaisti selvästi Fantasy Battlen sääntöjä, mikä on helpottanut esimerkiksi uusien pelaajien tuloa harrastuksen pariin.
–Pelasin Fantasy Battlea monta vuotta, mutta minusta Age of Sigmar on paljon parempi. Tässä on säilytetty kaikki mikä Fantasy Battlessa oli hyvää, mutta poistettu tietynlainen hampaat irveessä vääntäminen,  kertoi Niilo Franska.
Franska pelailee Fantasiapelien illoissa Sigmaria säännöllisesti, ja neljä vuotta sitten hän oli perustamassa myös Mynämäkeen siellä edelleen toimivaa miniatyyrikerhoa.
– Hienointa tässä harrastuksessa ei ole mun mielestä suinkaan pyrkimys koota voittamaton armeija, vaan se pelaajien yhteinen tarinankerronta. Peli itsessään antaa välineitä tähän, sillä armeijoiden yhteenottoon kussakin tilanteessa on joku syy. Sigmarin löyhemmät säännöt vapauttivat myös osaltaan pelin kerronnallisuutta. Se ei tunnu enää pelkältä peliltä, vaan vähän siltä kuin ohjaisi yhdessä kaverin kanssa elokuvaa, pohti Franska.
Sekä Franskan että Oravan kanssa keskustellessani alkoi muodostua yhtenäinen kuva siitä, mikä ainakin heitä harrastuksessa kiehtoo: hyvästä pelistä syntyy tarinoita, joita voi muistella jälkikäteen ja kertoa eteenpäinkin. Noppien osuessa kohdilleen voivat pienet ja heikotkin yksiköt nousta mahtaviin sankaritekoihin.

Niilo Franska esittelee Kaaoksen jengin lipunkantajaa. Se rohkaisee joukkoja pysymään taistelussa.

Yksi harrastuksen hienouksista on myös miniatyyrien konkrettisuus siinä pöydälle rakentuneella taistelutantereella. Voi mennä jousimiehen taakse katsomaan, onko sillä näköyhteys viholliseen, ja jos on, niin voi pistää vasamaa menemään.
Pöydälle on aseteltu taisteluvalmiuteen pelin aloituspaketin sisältö. Se maksaa kuulemma satasen ja kannattaa jälleen ostaa vaikka kaverin kanssa kimpassa.
– Kummankin paketin mukana tulevan armeijan arvo olisi erikseen noin sata euroa, joten se on hyvä diili, Franska tuumi.
Aloituspaketissa ovat Stormcast Eternalin hyvikset ja Kaaoksen sodanjumalalle uskolliset Khornen soturit. Figuja on yhteensä viitisenkymmentä. Se on aika paljon, ja mukana tulevat sääntöjen ohessa myös maalausohjeet kaikille yksiköille.
Franska kertoo omistavansa Age of Sigmariin yhdeksän armeijaa, yhteensä noin 800 miniatyyriä, joista reilut puolet on myös maalattu. Sellaisen määrän säilyttäminen ja kuljettaminen vaatii jo logistisia taitoja.
– Mulla on käytössä sellaisia matalia läpinäkyviä laatikoita, jotka menevät hyvin sängyn alle säilytykseen ja pelaamaan lähtiessä myös reppuun, Franska paljasti.

Jotta tämä reportaasi ei venyisi ihan liian pitkäksi, lopettelen tähän tältä erää. Artikkelin toisessa osassa kerron sitten enemmän, mitä kuulin Ordo Aboensiksen ja Sotakoneen toiminnasta, sekä millaisia vinkkejä sain figumaalauksen aloittamisesta. Juttuun lipsahtaneet mahdolliset asiavirheet ovat omiani.