Yhdeksän matkapäivää, 13 peliä

by Kai Saarto 03 elokuuta 0 kommenttia Kirpparilöydöt lautapeli Pelipäiväkirja

Lautapeliharrastajana matkustaminen tuo pieniä lisähaasteita. Aloittaessamme kotimaan automatkamme valmistelut, ensimmäisenä valittiin (ja eniten keskustelua herätti) mukaan otettavat pelit. Kun kuudentoista pelin pino oli sitten pinottu olohuoneen pöydälle tajusimme, että autoomme ei ikinä mahdu pelit, muut matkatavarat sekä me itse.


Onneksi nopeasti muistui mieleen Puutyöläisen viimekesäinen artikkeli mökkipelien pakkaamisesta. Pari samaa peliäkin osui meillä mukaan. Pussien ja kumilenkkien avustuksella saimme lopulta 13 peliä mahtumaan Chinatownin laatikkoon. Insertin poiston jälkeen nuorison Kiinakaupungiksi ristimä peli sai seurakseen seuraavat nimikkeet: Battle Line, Bang! The Dice Game, Baobab, The Blood of an Englishman, Chronicle, Kaappaa kenguru, Love Letter, Mottainai, No Thanks, Oh My Goods, Qwixx, Windup War sekä tavallinen korttipakka. Tämän laatikon ulkopuolelle jäivät vain Bullfrogs, Resistance Avalon ja Mai-Star - kaikki kohtuullisen kokoisia laatikkoineen. Kaikki pelit mahtuivat nyt yhteen muovikassiin, jonka pakkasimme takapenkille lasten väliin. Siellä ne olisivat paremmassa turvassa kuin tavaratilassa koirien järsittävinä.

Ahtaajalle töitä.

Kesäloman ja pelailun tahtiin Visulahdessa

Auton nokka suuntasi ensiksi Etelä-Savon Visulahteen, joka on lahtelaistaustaiselle Annikalle tuttu lomakohde pitkältä ajalta. Siellä treffaisimme lasten serkut ja Annikan siskon ja äidin ja jatkaisimme kahdella autolla pohjoiseen.

Visulahdessa vuokraamaamme mökkiin kuului noin 120-senttinen ruokapöytä ja neljä tuolia. Ihan massiivisimpia pelejä ei siis olisi pystynyt pelaamaankaan. Sillä aikaa kun pojat olivat ajelemassa Dinojunalla ja tutustumassa alueeseen, Annika otti lasten Elsa-serkun kanssa kaksinpelin Keith Matejkan Bullfrogsia. Siinä sammakot käyvät välillä julmaksikin äityvää alue-enemmistötaistelua lumpeenlehdistä. Erittäin toimiva pieni peli, jossa on kiva taide ja mukavasti pähkäiltävää.

Chinatown pöydällä ensimmäistä kertaa, muttei todellakaan
viimeistä.

Tutkimusretkiltään palanneet lapset halusivat pelata Chinatownia, joka oli ennestään isompien Olavin ja Aleksiksen suosikki. Elsa ja Annika menivät mukaan. Tiukka vääntö meni tyttöjengille, kun Annika voitti reilun millin saalillaan ja ensikertalainen Elsa kiri vain kymppitonnin päähän. Pojat eivät olleet kaukana miljoonasta hekään. Mummin halutessa mukaan “johonkin helppoon peliin”, otettiin esiin tuore Kickstarter-uutuus eli Windup War, johon Kaitsukin tuli mukaan. Ihmisten poissaollessa lelut aloittavat keskinäisen sotansa. Muovisoltut, dinot ja pehmonallet ottavat toisistaan mittaan hyvin yksinkertaisen ohjelmointimekaniikan avulla. Windup War on nopea ja kepeä, ja sitä tuleekin vedettyä yleensä vähintään kolme erää putkeen.

Aamukahvin ohessa otimme vielä seuraavana päivänä kaksistaan erän lautapelikahvila Tavernasta hakemaamme Battle Linea. On tämä perusversio kyllä aika karunnäköinen tapaus ja kortit jostain syystä niin jäykkiä, että riffle shuffle eli pläräys on todella vaikeaa jopa ilman suojia. Peli kuitenkin toimii kuin junan toiletti ja sitä onkin mukava ottaa erä aina välillä.

Kiinakaupungin laatikkoon mahtui kolmetoista pelilöistä sekä korttipakka.

Kolin kattaus

Love Letterin dexterity-moodi.

Matkan toinen päivä kului pitkälti ajellessa Kolille. Sielläkin oli mökin keittiössä samankokoinen neljän hengen pöytä. Vietimme vaaroilla samoillen kolme päivää, mutta tuli sentään pelailtuakin. Valikoima oli kevyempää, sillä Qwixxin ohella tuli hakattua varsinkin Love Letteriä lasten kanssa. Love Letter on siitä mukava peli, että viisivuotias Sampokin pystyy siinä pelaamaan varsin tasavahvasti isompiensa kanssa. Meillä oli mukana pelistä kolmisen vuotta vanha saksankielinen laitos, joka on meille se “ainoa oikea”. Sille on kertynyt noin viisikymmentä pelikertaa ja se alkaa näkyä. Kortit ovat mukavasti hiirenkorvilla. Lasten kanssa pelailtiin myös useampi erä Kiinakaupunkia. Kahdestaan pelailimme myös The Blood of an Englishmania, josta on syystä tai toisesta noussut meillä kaksinpelien kärkikastiin. Vuorottelemme Jaakon ja Jätin rooleissa, jolloin pelikokemuksessa pysyy vaihtelevuutta. Sen verran erilaisia mekaniikkoja eri rooleissa on. Jaakko on ketterämpi, mutta jätti tekee isompia asioita.

Rukan puitteet hipoivat täydellisyyttä

Varsinainen määränpäämme eli Ruka oli positiivinen yllätys. Mökkimme oli reilusti suurempi kuin Visulahdessa ja Kolilla yhteensä. Suuressa tupakeittiössä oli pöytää metritolkulla. Myös muuta lääniä oli sen verran, että pelirauhaa oli tarvittaessa tarjolla. Ikkunasta avautui komea näköala tunturille ja viereiselle nevalle. Koirat jaksoivat tuijotella ikkunasta ulos tuntitolkulla katsellen paikallista faunaa. Tilat olivat oikein sopivat suuremman porukan peleille, joten saimmekin nyt pelattua Bang! The Dice Gamea sekä pitkään korkkaamista odottanutta Resistance Avalonia. Isommat lapset pitivät molemmista peleistä, Elsa vähän enemmän Avalonista ja pojat ammuskelusta. Kuudella hengellä pelatessamme emme saaneet vielä läheskään kaikkia Avalonin rooleja kokeilluksi, mutta olihan tämä aika herkkua.

Meidän pojat sheriffinä ja, tottakai, apulaisseriffinä Bang!
The Dice Gamessa.

Kaksistaan pelasimme pitkästä aikaa Alexander Pfisterin Oh My Goodsia. Ohjeiden tankkaamista oli jälleen yllättävän paljon näin pieneen peliin, mutta saimme sentään lopulta suhteellisen oikein pelin päätökseen. Mitä nyt viimeisen vuoron erikoissäännöt menivät vähän harakoille. Moottorin rakentaminen ei ehtinyt vielä tarpeeksi avautua, eli tämä vaatinee vielä useamman pelikerran ennen kuin pääsemme sinuiksi strategioiden kanssa.

Lapset pelailivat jälleen keskenään Chinatownia, ja tupa raikasi diilineuvotteluja. Annika pelautti isommilla lapsilla sorminäppäryyspeli Baobabia, joka sai hyvän vastaanoton. Pelin ideana on päästä eroon mahdollisimman oman pakan kortista asettelemalla ne pahvisen 3D-apinanleipäpuun päälle ilman että kortteja tippuu latvastosta pöydälle. Kortin kuvitus kertoo, millä tavalla asettelu tehdään. esimerkiksi frisbee-heittona tai siten, että vähintään kaksi kortin kulmaa työntyy latvuksesta ulos.

Eri kokoonpanoissa pelailtiin myös rennommin No Thanksiä. Siitä on tullut varsinainen vakiofilleri, sillä se sopii lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja tulipa sille perinteiselle korttipakallekin lopulta käyttöä, sillä mummi opetti lapsille Ristiseiskan.

Baobab eli apinanleipäpuu rakentuu. Tatsi tarkkailee herkeämättä, ilmestyisikö pihalle poro.

Ei reissua ilman kirppistelyä

Kaitsun harjaantunut lautapelikatse
skannaa Ykkösbasaarin hyllyjä.

Paluumatkalla etelään poikkesimme useammalla kirppiksellä. Niitä tuntui tulevan vähän väliä eteen, joten jaloittelutauko oli mukava yhdistää pieneen löytöjen metsästykseen. Saalis olisi jäänyt kyllä todella laihaksi, jollemme olisi poikenneet Seinäjoella aivan Duudsonit Action Parkin naapurissa sijaitsevalle Ykkösbasaarille. Kirppari oli siisti ja melko suuri. Tosin myynnissä oli myös paljon uutta tavaraa. Mukaamme tarttuivat Cacao, Villa Paletti ja Ötökkähotelli. Näille tuli hintaa yhteensä 15 euroa. Villa Paletista tosin näytti puuttuvan ohjeet sekä muutama palikka. Bonuksena Ötökkähotelli oli edelleen muoveissa. Ihan asiallisia pelejä tuli jätettyä hyllyynkin, sillä auto oli vielä enemmän täynnä kuin menomatkalla. Wits and Wagers ja Lautapelit.fin julkaisema High Five! jäivät vielä odottamaan adoptointiaan.

Kyllä tästä voi itselleen papukaijamerkin antaa

Mukaan otetuista 16 pelistä pelaamatta jäivät Mai-Star, Chronicle, Mottainai sekä Kaappaa kenguru. Mottainai ja Chronicle olisivat vaatineet sääntöjen opettelua, mikä osoittautui lomareissulla vähän turhan paljon pyydetyksi. Mai-Staria ja Kaappaa kengurua taas oli pelailtu ilmeisesti tarpeeksi jo kotona.

Kaiken kaikkiaan pelivalintamme onnistuivat varsin hyvin. Monessa lomamökissä tuntui olevan ongelmana televisiokanavien näkyvyys. Siksi oli hyvä, että lapsillekin oli vaihtoehtoista tekemistä sisällä. Kotona ei moista oma-aloitteista innostusta lautapelailuun juuri junnuketjulta nähdä. Nyt jo näkee, että nämä lähipiirin lapset ovat sen verran sisällä lautapelaamisessa, että he pystyvät helposti omaksumaan uusia pelejä. Runsas interaktio muiden kanssapelaajien kanssa vaikuttaa olevan se juttu, joka koukuttaa.

Kun oli reilun viikon ajan ammentanut yhteen boksiin ahdetusta valikoimasta, oli jälleennäkeminen kotiludoteekin kanssa varsinainen kulttuurishokki. Seuraava pelinvalinta- ja pakkaamishaaste odottelee kuun lopussa, kun järjestämme Riihimäellä lasten samaisten serkkujen luona Suku-con vol. 2:n. Sinne on tulossa varsin runsaasti porukkaa, kaikista ikäluokista ja ehkä erilaisilla odotuksilla.

Loppuposeeraus. Kyllä näissä maisemissa kelpasi pelailla, ja patikoimaankin päästiin!