Vuoden Peli -palkinnot on tänään jaettu. Lastenpelisarjan voitti varsin mainioksi kehuttu Dr. Eureka ja partypelisarjan pumpattavan nuken heilutteluun perustuva Who’s the Dude. Perhepelisarjassa oli kova kilpailu, jonka voittajaksi nousi yllättävän raskas Agricola Perhepeli. Strategiapelisarjassa oli vain viisi ehdokasta, ja sieltä voittajaksi valikoitui Stefan Feldin suunnittelema Jórvík. Mikko Saari jo kommentoi Lautapelioppaan viikkokatsauksessa voittajia aika osuvasti.
Olin itse tuomarina strategiapelien sarjassa, joten kerron tässä vähän millainen kokemus se oli, ja mitä mieltä minä olin tämän vuoden ehdokkaista.
Jokaisessa sarjassa on oma tuomaristo. Pelejä ilmoitettiin mukaan 51 kappaletta, joista suurin osa oli lasten- ja perhepelien kategorioissa. Esimerkiksi lastenpelisarjassa on valintoja tekemässä päiväkoteja. Muissa sarjoissa tuomareina on kaupan edustajia ja toimittajia. Itse pääsin mukaan siis toimittajana, enkä lautapelibloggaajan meriiteillä.
Strategiapelien sarjassa oli viisi ehdokasta: Flick’em Up, Honshu, Imhotep, Jórvík ja Tokaido. Sain pelit toukokuun lopulla ja testi aikaa oli elokuun alkuun. Siihen nähden, että isoimmissa sarjoissa saattoi olla 18 eri peliä, pääsin aika vähällä. Ehdokkaista olin pelannut Flick’em upia, Tokaidoa ja Honshu jo aikaisemmin, joten sääntöjen opettelua ei ollut kuin Jórvíkin ja Imhotepin verran.
Pitää myöntää, että pelien saapuessa olin ehdokkaisiin aika tyytyväinen. Vähän tosin ihmetytti, että Flick’em Up oli strategiapelien sarjassa, vaikka se nyt on kevyttä neppailua. Tosin se taisteluteema on ehkä sitten aikuismaisempi. Noin yleisesti suomenkielisinä ei kovin raskaita harrastajapelejä edes nähdä.
Maksimipisteet tuomareiden lomakkeissa on 110. Pisteitä pelit saavat viidessä kategoriassa, jotka ovat ulkonäkö, säännöt, peli-idea, hinta-laatusuhde ja sopivuus kohderyhmälle. Ulkonäössä tarkastellaan pakkauksen sisältöä, kantta, komponentteja, graafista ulkoasua ja takakannen tekstiä. Säännöistä katsotaan selkeyttä. Peli-idean alle kuuluu suurimmalla painoarvolla pelin viihdyttävyys ja pelattavuus, lisäksi arvostellaan sujuvuutta, pelikertojen erilaisuutta, pelin mahdollisia uusia ideoita ja tuoreita pelimekaniikkoja ja uudelleenpeluuarvoa. Hinta-laatusuhde, sekä pelin sopivuus kohderyhmälle ovat yksinkertaisempia pisteytettäviä.
Avaan vähän omaa pisteytystäni. Pelejä pelasin kotona ja pelikerhossa, pyrkien saamaan mahdollisimman laajan pelaajaotoksen ja kokemaan peli eri pelaajamäärillä.
 |
| Tokaido on perusversionakin aika kivan näköinen. Kuva: Chris Norwood (BGG) |
Tokaido (julkaistu alunperin 2012) oli ulkonäkönsä puolesta joukon komeimpia pelejä. Antoine Bauzan suunnittelema peli on aloittelijaystävällinen ja rentoi, mutta ei tarjonnut perusmuodossaan mitään kovin mullistavaa kokemusta. Hinta-laatusuhteesta annoin joukoin huonoimmat pisteet, sillä peli on aika hintava paketin sisältöön nähden. Kortit, varsinkin taideteokset ovat aika heikkolaatuiselle pahville painettuja. Tokaido on kuitenkin kelpo peli, johon on helppo saada pelaajia mukaan. Se sopii myös vähän isompien lasten kanssa pelattavaksi. Annoin Tokaidolle yhteensä 83 pistettä.
 |
| Jórvik on Stefan Feldin heikompaa tuotantoa, mutta sekin riitti Vuoden Peli -tittelin voittoon herran vuonna 2017. Kuva: Pongrácz Zsolt (BGG). |
Jórvík (alunperin 2016) on maineikkaan Stefan Feldin suunnittelema ja tavallaan ehkä porukan raskain peli. Viikinkiaiheisessa huutokauppapelissä laivat tuovat tavaraa ja pelaajat koittavat kerätä setteinä erilaisia asioita, joita voi muuttaa voittopisteiksi. Jórvík on vähän tylsän näköinen, kuvitus on niin geneeristä, että miltei haukotuttaa. Oikeastaan pidin kyllä pelin huutokauppamekaniista. Ensimmäiseen tuntiin ei tunnu kuitenkaan tapahtuvan oikein mitään ja loppupelissäkin toistetaan koko ajan samaa kaavaa. Siihen nähden mitä peli tarjoaa, se kesti mielestäni auttamattomasti liian kauan. Pisteissä Jórvík jäi minulla selvästi viimeiseksi saaden 76 pistettä.
 |
| Flick'em Up höystettynä Ennio Morriconen western-musiikilla on veikeä kokemus. |
Flick’em Up (alunperin 2015) on melko hyvän näköinen neppailupeli western-teemalla. Sopivassa porukassa peli on oikein hauska (ja äänekäs). Pelatessa tulee eläydyttyä lainvartijoiden tai lainsuojattomien rooleihin kuin huomaamatta. Tunnelma on kaksintaisteluissa kohdillaan ja pelin mukana tulevissa skenaarioissa on kivasti vaihtelua. Pelikerhossa tämä on päässyt aika useasti ja hyvällä menestyksellä pöytään. Olisin ehkä sijoittanut pelin ennemmin perhepelien sarjaan, mutta pisteissä nostin sen kyllä kakkoseksi. Ero Tokaidoon jäi tosin hiuksen hienoksi. Pisteitä Flick’em Upille siis 85.
 |
| Imhotep näytti kivalta. IMHO se oli kuitenkin nopeasti nähty. |
Imhotep (2016) sai minut ennakkoon eniten täpinöihini. Phil Walker-Harding on tehnyt joukon oikein mainioita pelejä, joista Archeology: The Card Game, Cacao ja Sushi Go! löytyvät meiltäkin hyllystä. Peli näyttää hyvältä, varsinkin rouhean kokoiset kuutiot, joista rakennellaan Egyptin ihmeitä tekivät vaikutuksen. Aluksi näytti siltä, että peli on sen verran modulaarinen, että siinä riittää vaihteluakin pitkäksi aikaa. Peli alkoi kuitenkin toistaa itseään turhan nopeasti ja kolmen pelikerran jälkeen olin jo aika kyllästynyt siihen. Sai se silti 83 pistettä Tokaidon lailla.
 |
| Honshua pelikerhossa. |
Honshu (2016) oli ehkä itsellenikin pienenä yllätyksenä ehdokkaista selvästi paras peli. Meillä on pelailtu sitä jo lähemmäs vuoden verran, enkä ole vieläkään kyllästynyt asettelemaan kortteja limittäin ja rakentamaan kaupunkiani. Onhan se tikki-osuus vähän päälleliimatun oloinen mekaniikka, ja peli tuntuu toimivan yhtä hyvin draftaamalla kortit (kokeilin). Pelikortit ovat ehkä aavistuksen tylsähkön näköisiä, mutta kansikuva on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Kalle Malmioja on tehnyt erinomaista suunnittelutyötä ja nyt peli onkin saamassa maailmalla ansaitsemaansa suosiota. Hinta-laatusuhteeltaan on vaikea pistää Honshua paremmaksi. Henkilökohtaisesti olisin suonut Honshulle siis voiton ja annoin sille 94 pistettä.
Tuomaristoon kuuluminen oli ihan hauska kokemus, eikä työ strategiapelien sarjassa ainakaan liikaa painanut.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti