Teeman tärkeys

by Annika Saarto 11 heinäkuuta 0 kommenttia Artikkelit lautapeli

Olen aina pitänyt itseäni eurogeimerinä. Tästä lähtökohdasta lienee erikoista, että pelejä esimerkiksi Board Game Geekissä, lautapelikaupassa tai Kickstarterissa selatessani huomioni kiinnittyy ensimmäiseksi teemaan. Teemattomat tai väärän teemaiset pelit karsiutuvat heti pois.


Tämä ameritrashahtava piirre pelimaussani on jatkanut voimistumistaan jo pitkään. Mekaniikka tulee ensimmäisenä, mutta ei missään nimessä riitä. Silti, jos joutuisin valitsemaan vääräteemaisen euron ja olemattoman mekaniikan ameritrashin välillä, valitsisin edellisen. Olen siis itse asiassa hybridi, jonka makukoneisto saa yli puolet ravinnostaan mekaniikasta mutta olennaisen osan myös teemasta ja sen vahvasta esilläolosta. Suhde on ehkä noin 60/40.

Pelin hankintapäätöstä tehdessäni kriittinen arviointiprosessini etenee suunnilleen seuraavanlaista polkua: (1) onhan pelissä teema?, (2) eihän teema ole väärä?, (3) kuinka houkutteleva teema on?, ja (4) miten visuaalisuus tukee teemaa?

Majakka-aiheiset pelit kutkuttavat
majakkahullua.

Tämän jälkeen totta kai tarkastelen mekaniikkaa ja muita olennaisia euroarvoja, kuten noppien määrää (yleisesti ottaen mitä vähempi, sen parempi). Tärkeitä ovat myös tiimi julkaisun takana sekä se, mitä muut ovat pelistä sanoneet. Nämä asiat jätän tästä blogikirjoituksesta pois. Mutta mainittakoon vielä, että hankintakriteerit koskevat eniten isoja, kompleksisia ja kalliita pelejä. Pieniä kepeitä pelejä saatan ostaa hetken mielijohteesta (en kuitenkaan aivan randomisti), ja vähintään viiden hengen fillerit ovat asia erikseen. Niiden suhteen olen vähemmän ronkeli.

Kun olen kokeillut peliä ja saanut siitä tuntumaa, sen ranking suhteessa muihin peleihin riippuu listallani ensisijaisesti siitä, (5) kuinka hyvin mekaniikka ja teema tukevat toisiaan. Haluan tietysti molempien olevan täyttä timanttia ja lomittuvan toisiinsa täydellisen sulavasti. Mekaniikka on ribsit, johon mehukas BBQ-maustettu liha (teema) kiinnittyy. Aika paljon vaadittu.

1. Onhan pelissä teema?

Shakki, Go, Abalone, jopa Hive. Arvostettuja, pidettyjä pelejä mutta passaan, kiitos. Joku sanoi osuvasti lautapelifanaatikkojen facebook-ryhmässä, että abstrakteista peleistä puuttuu sielu. Tämä on karkeasti sanottu ja tiedän kyllä, että abstraktien pelien ystävät näkevät ja kokevat sen sielun. Minä en. Tahdon valmiin kattauksen teemaan, johon voin sujahtaa, johon voin eläytyä. Edes kauneus ei peliä pelasta. Esimerkiksi Sagrada saa tällä hetkellä paljon hehkutusta jumalaisen värimaailmansa ansiosta. En silti koe menettäneeni mitään, kun jätin sen pledgaamatta.

Poikkeuksia ovat lyhyet ison porukan hauskanpitopelit, kuten 6Nimmt! ja No Thanks.

2. Eihän teema ole väärä?

Hus täältä!

Sitä tuntee aina silloin tällöin toiseutta, kun suosituimmat peliteemat ja monet hypetyksen kohteet eivät itseä nappaa ollenkaan. Minulla ei myöskään ole PC- tai konsolipelitaustaa, eli monet niistä teemansa ammentavat lautapelit eivät osu minkäänlaiseen sweet spottiin. Kaiken maailman Dungeons&Dragonsit, kuin myös fantasiat ja mytologiat saavat minulta kylmän vastaanoton. Sodat ja taistelut tappamisineen tuntuvat ikäviltä, samoin moraalisesti kyseenalaiset teemat. En myöskään halua leikkiä noitaa tai manaajaa, saati fiilistellä zombie-maailmanloppua. Kristillisellä maailmankatsomuksella on tähän pitkälti osallisuutensa. Tiedän että teemaa ei tarvitse ottaa niin vakavasti, mutta räikeissä tapauksissa en voi sille mitään. Epäloogisesti (?) Taru sormusten herrasta on aivan ok, Dracula ja Frankenstein samaten, eikä noitapotionien keittely Cauldron Masterissa vaivaa minua millään lailla - kepeät pelit voi sitä paitsi ottaa kepeämmin.

Lautapelikerhossa kokeilemani Secret Hitler on pelinä todella hyvä, mutta natsiteema no-no, joten hankin Resistance Avalonin. Kickstarterissa paraikaa olevassa Love Formulassa on ihana kuvitus ja ok:lta vaikuttava mekaniikka, mutten halua pelata peliä jossa tavoitteena on sabotoida pariskuntien onnea. Lunch Money on yksinkertaisesti kamala. Yksi tuore esimerkki teeman (liian?) vakavasti ottamisesta on New Bedford, joka oli äskettäin myynnissä facebook-kirppiksellä. Tutkin sen taustoja tarkasti ja tokaisin miehelle, että kiinnostava peli mutten halua tappaa valaita. Mies lopulta meni selkäni takana ostamaan kyseisen pelin todeten, ettei siinä tapeta valaita, vaan ohjataan laivoja. Tuolla tulkinnalla minäkin voin sitä pelata!

Zena 1814 kuvaa lyhyttä ajanjaksoa, jona Genovan kaupunki oli itsenäinen.

3. Kuinka houkutteleva teema on?

Dominant Speciesissä hallinnoidaan omaa eläinryhmää ja
yritetään tehdä siitä kanssakilpailijoiden ryhmiä
menestyvämpi.

Biologia ja luonnontieteet, tiede ylipäätään, historia, liiketoiminta, todellisen elämän simulointi monissa muodoissaan. Tässä lempiteemojani. Tykkään myös erikoisista teemoista, sellaisista joita ei ole loppuun kaluttu. Science Fiction kelpaa tiettyyn rajaan asti, jos tarina on tieteellisesti riittävän uskottava tyyliin “On melkein mahdollista, että näin voisi tulevaisuudessa tapahtua”. Voisin luetella aimo liudan pelejä, jotka olen viime kädessä päätynyt hankkimaan teeman takia, kun mekaniikka on ensin hyväksi arvioitu: Brew Crafters, Bretagne, Magnum Sal, Shipyard, Zena 1814, Habitats, Kepler-3042, Dominant Species…

(Ja, for the record, edellisessä kappaleessa mainittu Draculahan on osa Romanian kansanperinnettä ja historiaa, ei mikään fantasiahahmo.)

Fury of Draculan upeaakin upeampi kartta.

4. Miten visuaalisuus tukee teemaa?

Laivanrakennus, suolakaivostoiminta ja laivaus
puhuttelevat minua. Ensisilmäys Shipyardin kanteen
oli kohtalokas.

Kuvituksella ja muulla visuaalisuudella on tärkeä rooli ostohalun herättelemisessä. Kun näin Shipyardin boksin Dice Towerin hyllyssä, sormeni hakeutuivat heti BGG:hen etsimään pelistä lisätietoa. Harmi että Shipyard-boksin sisältö ei ole visuaalisesti yhtä silmiä hivelevää. Liian graafinen kuvitus vie mielestäni peliä abstraktiin suuntaan. Karttoja sen sijaan rakastan, ja heti tulee mieleen kaksi peliä, joissa ne on toteutettu erityisen hyvin ja historiallista teemaa täydentävästi: Francis Drake ja Fury of Dracula. Muita erittäin onnistuneita kuvituksia , joskin ilman karttaa, näkee muun muassa Viticulturessa, Troyesissa ja Le Havressa. Korttipelien on vaikea yltää komponenteillaan samanlaiseen teemaa tukevaan fyysiseen toteutukseen kuin lautapelien, mutta esimerkiksi Letnisko onnistuu aika hyvin.

5. Kuinka hyvin mekaniikka ja teema tukevat toisiaan?

Huolellisesti rekrytoidulla
asiantuntijalla ja kahvin-
paahtimella syntyy Brew
Craftersissa näpsäkästi Sir
Rosset's Imperial Stoutia.

Nyt ollaan päästy kriteeriin, joka lopullisesti erottelee jyvät akanoista. Teemalla ei nimittäin tee juuri mitään jos se on päälle liimattu. Parempi se on kuin abstraktius, mutta pelikokemus jää vähän valjuksi. Okiyaa pelatessani en todellakaan tunne olevani geisha, joka etsii puutarhan kauneinta kukkaa keisarille vietäväksi. Jorvik ei tee minusta viikinkiä eikä Oregon uudisraivaajaa.

Top30-listani kärkisijat täyttyvät peleistä, joissa teema ja mekaniikka kulkevat keskenään käsi kädessä. Viticulture ehkä kypsyttää viiniä väärällä tavalla, mutta silti sitä tuntee melkein olevansa oikea viinitarhuri Toscanan mailla. Sama juttu Brew Craftersissa. Dominant Species on herkkua biologille, jolle lajiutumisen, predaation ja sopeutumisen (kompleksiset ja yhä kiistellyt) teoriat ovat tuttua kauraa. Ja kun ne on toteutettu pelissä niin hyvin!

CO2:n teemana on energiantuotanto ja ilmastonmuutos.

Tähyilen jatkuvasti pelejä, joissa mekaniikan ja teeman liitto on mahdollisimman vahva. Suosituksia on tullut muun muassa avaruusteemaisista Leaving Earthista ja High Frontierista. Kaikki Phil Eklundin pelit kiinnostavat. Vital Lacerda on toinen pelisuunnittelija, joka pyrkii tekemään pelejä, jossa mekaniikka tukee teemaa mahdollisimman hyvin (tai toisinpäin), mutta hän menee kuulemani mukaan teemauskollisuudessa jopa liian pitkälle. Minulla on varovaista kokemusta vasta CO2:sta, joka oli kelpo peli ja läpäisi kriteerini.

Sellainen ultimate pelikokemus voisi olla Here I Stand, Turun tuomiokirkon Tarkk’ampujan kappelissa pelattuna, näin reformaation 500-vuotisjuhlavuonna.