Arvostelu: Remember Me

by 19.20.00 0 kommenttia

Muistojen Pariisi

Neo-Pariisi, vuosi 2084. Megakorporaatio Memorize on kehittänyt Sensen-aivoimplantin, jonka avulla voi jakaa muistojaan kuin Facebook-päivityksiä. Tekniikka mahdollistaa käytännössä ikävien muistojen poistamisen, kaikki omat virheensä ja rikoksensa voi unohtaa ja ostaa hyviä muistoja tilallea. Samalla ympärillä oleva yhteiskunta on romahtamassa, kuilu rikkaiden ja köyhien välillä revennyt ylittämättömäksi.

Päähenkilö Nilin on huippuluokan muistinmetsästäjä, joka pystyy murtautumaan kansalaisten mieleen muokatakseen, poistaakseen tai lisätäkseen muistoja. Nilinillä käy kuitenkin paska flaksi, kun työnantaja pyyhkii tämän muistin, sulkee Bastiljiin ja heittää avaimen Seineen. Aivan aluksi Nilinin pitääkin tehdä michaelscofieldit ja paeta vankilasta, ennen kuin neito deletoidaan lopullisesti.

Tuntemattoman ranskalaisen Dontnodin kehittämä peli nyökkää George Orwellin scifi-klassikon, 1984, suuntaan. Neo-Pariisissa yhteiskuntaa valvoo orwellilainen Isoveli.

Jahdattuna erroristina (”t”-puuttuu tarkoituksella) ja vankikarkurina Nilin päättää näyttää Isoveljelle, mistä le kukko le pissii. Samalla mimmin muisti palaa pätkittäin. Apuna urakassa on teknonörtti Edge ja muutama muu yhteiskuntajärjestystä vastustava kapinallinen.

Nilin etenee junaratajuonta juoksemalla, hyppimällä ja kiipeilemällä läpi Pariisin slummien ja hienostoalueiden.
Vähän väliä poliisin erikoisjoukot tai slummien mutantit uivat liiveihin ja erilaisiin ajoitettuihin komboihin perustuva mätkintäbaletti alkaa. Taistelut tuovat mieleen Rocksteadyn Batman-pelit, mutta jäävät toteutukseltaan niistä jälkeen. Varsinkin torjunnan puuttuminen tekee matseista puuduttavia, sillä Nilin joutuu jatkuvasti väistelemään iskuja hyppimällä kauemmas vihusta.
Taistelun paras osa ovat muokattavat kombot. Jos tietty vihulainen osoittautuu hankalaksi voi hypätä välillä kombolabraan ja tuunata itselleen tilanteeseen sopivan sarjan.

Ikävä kyllä muutkin toimintapätkät ajoitukseen perustuvia kiipeilyjä ja hyppyjä. Sinne tänne ripotellut aivopähkinät ovat harvinaisen aivottomia. ”Kätketyt” bonukset on vaikea missata vaikka yrittäisi, sillä peli osoittaa keltaisella ikonilla jatkuvasti mihin pitää mennä. Ja auta armias jos tekisi mieli tutkia komeaa kaupunkia tarkemmin: laatikko, lasiovi tai muutama kivettyneen oloinen pariisilainen blokkaavat yritykset tehdä omatoimista turistikierrosta. Jos minun laillani pidät pelimaailman ilmapiirin sisäänhengittämisestä tulet pettymään karvaasti. Neo-Pariisi on kuin elokuvakulissi, josta näytetään vain kulloiseenkin kohtaukseen välttämätön osa. Keltaisen nuolen tuijottaminen tuntuu sulkevan myös muun maailman ulkopuolelle.

Nilin on luonnollisen näköinen - kuppikoko mukaanluettuna.
Muista mut ei kuitenkaan ole vioistaan huolimatta hullumpi peli. Xbox360:lla peli näyttää komealta ja PC:llä jopa todella nätiltä. Muistinmetsästäjällä on muutama jippo, jotka nostavat pelin sieltä ihan harmaimmasta massasta. Nilin pääsee manipuloimaan tiettyjen tyyppien muistoja varsin tyylikkäästi, muuttamalla jonkin likipitäen merkityksettömän yksityiskohdan voi käytännössä uudelleen kirjoittaa osan henkilön muistia. Kikkaa voisi käyttää reilusti enemmän, nyt tilaisuuksia on vain neljä. Elämyspelaajana seurasin juonta myös ihan mielelläni.

Olivier Derivieren säveltämä soundträkki kuulostaa filharmonisen orkesterin esittämänä ajoittain ihan pätevältä, vaikka ei mitään Blade Runnerin sfäärejä saavutakaan. Muutama biisi nousi omalle kuuntelulistalleni loppujen ollessa mitäänsanomatonta pimputusta.

Jos Neo Pariisi olisi laajempi hiekkalaatikko, joku voisi Remember Men muistaakin vielä vuosien päästä. Tällaisenaan se jää auttamattomasti välipalaksi, joka likipitäen hukkasi potentiaalinsa. Runsaat taistelut ja kiipeilyt eivät tarjoa jännitystä saati tyydytyksen tuntua.

Scifi on maailman sivu antanut miettimisen aihetta ihmisluonnosta, tekniikan kehityksestä ja yhteiskunnasta. Remember Me nostaa pöydälle muistojen merkityksen ja sen kuinka ne tosiasiassa määrittävät keitä me olemme, ovat muistot sitten totuudenmukaisia tai eivät.

Remember Me on ihan kelvollista viihdettä, joka meni kivana välipalana Watch Dogsia ja GTA 5:sta odotellessa. En rankkaa sitä kuitenkaan Pelit-lehden Teittisen tavoin 90 pisteen yllätyshitiksi, sillä vikoja ja kädestä pitämistä on liikaa.

Pisteet: 75/100

Testattu:
 Xbox360
Saatavilla: PC, PS3, Xbox360
Ikäraja: 16

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.