e-Raptor 3W noppatorni testissä

by Kai Saarto 20 lokakuuta 1 kommenttia Apuväline Arvostelu lautapeli

Nyt on testattu sitten sellainenkin laite kuin noppatorni. Ennakkoajatukseni oli, että se on kiva koriste, mutta koskaan ei tule käytettyä. Tornihan vie vuosia hiotun kouratuntuman nopanheittohommista!


Testattu noppatorni on Lautapelit.fi valikoimien ainut rotunsa edustaja, e-Raptor 3W. Puolalaisvalmisteinen vaneritorni on e-Raptorin suurimpia malleja 26 sentin korkeudellaan, mutta saapui silti varsin maltillisen kokoisessa litteässä laatikossa.

Torni on helppo koota, mukana tulevien ohjeiden avulla pykääminen kesti noin kaksi minuuttia, eikä liimaa tarvita. Tornin voi tarvittaessa purkaa kymmenessä sekunnissa. Koottu torni on melko tukeva ja sitä voi nostella helposti ilman että se lahoaa käsiin. Liimalla siitä saisi helposti vielä tukevamman, mutta silloin mobiili-ominaisuudet tietysti kärsivät.

e-Raptor myy omilla sivuillaan mustaksi maalattua versiota pienestä lisähinnasta, mutta ei tuo puupintainen karvalakkimallikaan ole millään muotoa ikävän näköinen. Kauniisti leikatut tornin ikkunat ja valittuja muita kohtia on korostettu tummemmalla värillä (olisikohan pienellä polttolampulla tehty). Jos pitää tuunailusta, niin tästä saisi tehtyä helposti näyttävän ja uniikin koristeen pelihyllyyn.

Mutta entäs se tuntuma? 

Nelivuotiaan otos pesi omat kuvakulmat.

Muistan edelleen kuin eilisen päivän, kuinka heitin ensimmäistä klassisen Dungeons & Dragonsin punalaatikon hahmoani vuonna 1987. Siitä lähtien on noppakäsi saanut harjoitusta tuhansissa treeneissä. Huomioitavaa on kouran korkeus pöydästä, pöydän pintamateriaali, nopan asento kädessä, ja tuulen nopeus... suorita taitava ranneliike ja nauti Natural 20:stä. Eikö torni siis lähtökohtaisesti tuhoa vuosikymmenten harjoitteluani?

Itse asiassa tutkimustyöni paljasti, että nopan tulokset ovat satunnaisia ja olin elänyt valheessa lähes koko elämäni.

Vakavasti puhuen noppatornissa on hyviä puolia enemmän kuin odotin. Noppien pudottaminen torniin on edelleen sitä "manuaalista käsityötä" jos nopanheitossa olen aina pitänyt. Ne vain sujahtavat tornin uumeniin ja tulevat sieltä yllättävän nopeasti ulos. Kouru kokoaa nopat näppärästi kaikkien nähtäville eivätkä daissit pyöri lattialle tai kaada pelilaudalla olevia komponentteja. Varsinkin jos pöytätila alkaa olla kortilla, niin noppatorni rajoittaa heittopuuhat hyvin pienelle tontille.

Samalla pääsee eroon ongelmasta niiden pelaajien kanssa, jotka asettelevat nopan tiettyyn asentoon käteensä ja sitten liuttavat sen pöydälle.  "Ei, sitä ei lasketa heitoksi". Torni pomputtaa noppaa sen verran sisällään, että randomointi toteutuu tarkoituksenmukaisesti.

Pienten lasten kanssa pelatessa torni on tietysti myös hyvä apuväline, jos ei halua käyttää pelin aikana sitä ylimääräistä varttia karanneiden noppien kaivamiseen sohvan alta ja patterin välistä.


Meneekö pöytäuskottavuus, jos ei omista tornia?

Tornin tuomia hyötyjä saa ainakin osittain korvattua nopille tarkoitetuilla kipoilla tai kupeilla, mutta ne jäävät Vau-tekijältään kyllä tornista jälkeen.

Lautapelien oheisluksuksen yleiseen hintatasoon verrattuna noppatorni ei ole mikään ihmeellinen sijoitus. Tämä Lautapelit.fistä hankkimamme torni maksoi 17.95€. Se ei ole minusta paha hinta, siihen nähden että tornista on iloa tosi monen pelin kanssa.

Mikään ei estä tekemästä ihan omin kätösin kateutta ympäristöönsä erittävää tornia. BGG:stä löytyy inspiraatiota ja ohjeita vaikka legoista rakennettuun torniin.

Ei noppatorni ole mikään peliharrastajan must-have -väline. Meillä se kuitenkin lunasti nopeasti paikkansa pelipöydän nurkasta.