Vampyyrin vieraana - Castle Ravenloft

by Kai Saarto 21 syyskuuta 2 kommenttia Arvostelu lautapeli Pelipäiväkirja

Helposti lähestyttävä luolakomppaus vie pelaajat vampyyrikreivin linnaan. Arviossa lukuisia jatko-osia saanut Castle Ravenloft.

D&D-seikkailu 90-luvulta.

Kauan, kauan sitten kun maailma oli vielä nuori - tarkemmin sanoen vuonna 1993 - ostimme kaverini Jarkon kanssa Advanced Dungeon & Dragonsin seikkailumoduulin nimeltään  House of Strahd.

Takakannen teksti lupasi huikean kokemuksen: “Korkealla Barovian kylän yläpuolella sijaitsee Ravenloftin linna. Se on vampyyrilordi Strahd Von Zarovichin koti ja linnake. Legendojen mukaan Strahd lentää lepakoiden kanssa ja juoksee susilaumoissa terrorisoiden maaseutua.
Vanhat tarinat kertovat luolaholveista ja katakombeista syvällä linnan alla. Toiset tarinat käsittelevät suuria saleja, aarteita ja Ravenloftin suuruuden päiviä vuosisatoja sitten. Epäilemättä Strahd on asettanut kuolettavia ansoja suojellakseen valtakuntaansa.”

Pelinjohtajamme Tero johdatti meidät halki tuon seikkailumoduulin, josta jäi pysyviä muistoja. Strahdin tarina hyödynsi kaikki Dracula-myytit ja goottisen tarinankerronnan keinot. Yksinkertaisen tapa-monsteri-ja-vie-sen-aarteet seikkailun sijaan saimme todistaa suorastaan traagisen rakkaustarinan ja opimme, että pahikset voivat tulla tarinoissa legendaarisiksi silloin kun heissä on myös ripaus hyvää.

Flashforward to 2017. On Korttikuninkaan, eli Lindin Timpan syntymäpäivä ja peli-ilta Litsan lautapelikerhossa. Päivänsankari on tuonut mukanaan lautapelin nimeltään Castle Ravenloft. Whoa.

Sankarimme ovat paikallistaneet Ravenloftin Ikonin kappelista. Sitä vartioivat monenmoiset monsterit.

Takautumista selvittyäni (ja termarillisen kahvia keitettyäni) istuin valmiiksi setupattuun pöytään. Sumu nousi kerhohuoneeseen ja sen hälvettyä löysimme itsemme Baroviasta. Keijuvelho Immeril (Timo), samooja Allisa (Kim), kääpiöpappi Thorgrim (Aki), sekä minä, varas nimeltäni Kat saimme tehtävän paikalliselta seurakunnalta.
-Noutakaatteen syvällä linnan raunioissa olevasta kappelista Ravenloftin ikoni, se auttaa meitä taistelemaan pahaa vastaan, ohjeisti kirkkoherra.
- Kuulostaa helpolta, teidän pyhyytenne. Pelilaatikon kyljen perusteella olemme noin 60 minuutin sisällä joko kuolleet tai tulleet takaisin ikonin kera, vastasimme.

Pian jo laskeuduimme kylmän kosteat kiviportaat luolaholviin.
- Onpas täällä pimeää, odottakaas niin sytytän soihdun, tokaisi Allisa.
- Minäpä astun askeleen oikealle ja kurkkaan tähän käytävään sillä aikaa, murahti Thorgrim partaansa sivellen.
- No, minä tarkistan sitten tämän vasemmanpuoleisen käytävän sanoi Immeril itsevarmasti.
- Hupsista!
- Aaargh!
*klonk*
*bonks*
- Mitä tapahtui, kysyi Allisa soihdun sytyttyä.
- Tuota, nähdäkseni Thorgrim teleporttautui mystisesti pois ja Immeril on joutunut jonkilaiseen liukuoviansaan, jossa on nyt rottalauman syötävänä, vastasin.
- Tämä ei taidakaan olla ihan läpihuutojuttu, totesi Allisa vetäessään miekkansa huotrastaan.
Sitten epäkuolleiden lauma jo heittäytyikin pimeydestä kimppuumme.

Tämä pieni pirpana Kimin kädessä on koboldivelho Clak, joka oli koitua tuhoksemme.

Helposti lähestyttävästä kevyt-ropeilusta tuli menestys

Castle Ravenloft (2010) on Dungeons & Dragons -roolipelin julkaisijana tunnetun Wizards of the Coastin tekemä yhteistyölautapeli 1-5 pelaajalle. Ameriträshiä puhtaasti edustava Castle Ravenloft osoittautui sellaiseksi menestykseksi, että sarja on saanut vuosien varrella jatko-osat The Legend of Drizzt (2011), Wrath of Ashardalon (2011), Temple of Elemental Evil (2015) sekä pian ilmestyvä Tomb of Annihilation (2017).

Jos on pelannut joskus D&D:n neljättä laitosta on Castle Ravenloftin kanssa heti sinut. Pelisysteemi on nimittäin reippaalla kädellä yksinkertaistettu versio pöytäroolipelin taistelujärjestelmästä. Ihan kelvollisen näköisiä muovifiguureja laatikosta löytyy mukavasti. Suuri Dracolich nimeltään Gravestorm kruunaa figuurimonsterit. Pahvitavaraa pelissä on älyttömät määrät, merkittävimpänä mainittakoon suuret luolaholvilaatat, joista muodostuu joka pelikerralle erilainen kartta. D&D:lle epätyypillisesti käytössä on vain yksi noppa, mutta se on se legendaarinen 20-tahoinen.

Dracolich on hirmuinen epäkuollut louhikäärme. Se on varsin badassin näköinen maalaamattakin.

Ohjekirjanen on helppolukuinen ja peliin pääsee nopeasti sisälle. Toinen vihkonen sisältää erilaisia skenaarioita. Me pelasimme toisen ja kolmannen tehtävän ja ainakin ne tuntuivat juuri sopivan haastavilta. Tilanne näytti aina lopun lähestyessä sankareillemme pahalta, mutta muutamalla onnistuneella taktisella siirrolla ja onnekkaalla nopanheitolla tuli riehakkaiden yläfemmojen aika.

Timo on kirjoittanut hyvän suomenkielisen tiivistelmän säännöistä täällä, joten en käytä niihin paljoa aikaa. Lyhyesti sanottuna pelaajien vuorot koostuvat liikkumisesta ja hyökkäämisestä tai vastaavasta toiminnosta. Kullakin pelihahmolla on kykykortteja, joilla voi ennen skenaarion alkua vähän kustomoida hahmoaan.

Taktiikkapalaveri.

Muutama hyökkäys on käytössä joka vuorolla, toiset tehokkaammat vain ehkä kerran koko pelin aikana. Sankarin liikuttua peli toimii tietyn logiikan mukaisesti. Hirviöt etenevät ja hyökkäävät ja pakasta nostetaan välillä Encounter-kortteja jotka tuovat jos jonkinlaista yllätystekijää. Monsun voittamalla saa kokemuspisteitä ja aarrekortteja, joilla voi tarpeen tullen helpottaa sankareiden henkiinjäämisen mahdollisuuksia.

Muutaman pelikierroksen jälkeen systeemi menee aika hyvin selkärankaan ja peli etenee varsin kohtuullista vauhtia. Mikään raskas systeemi ei todellakaan ole ja koska pelinjohtajaa ei tarvita, on pelaaminen rentoa eikä vaadi juuri valmisteluja jos luolakomppaus alkaa spontaanisti himottamaan. Jos hahmojen ominaisuuskortit (joita on vähän toistakymmentä per hahmo) jaksaa suomentaa, voi peliä pelata ihan hyvin kouluikäisten lastenkin kanssa.

Castle Ravenloft voisi toimia myös jonkinlaisen johdatuksena pöytäroolipeleihin, varsinkin jos pelaajat vähän eläytyvät hahmoihinsa ja Encounter-kortit luetaan ääneen niiden vaatimalla pieteetillä.

Spesiaaleihin hetkiin

Meillä oli pelin parissa oikein hauskaa, draaman kaari oli melkoinen kun noppa suosi gaussin käyrän ääripäitä heittäen ykköstä ja kahtakymmentä yleensä peräkkäin. Välillä juhlimme onneamme, välillä noustiin manailemaan huonoa tuuria.

Castle Ravenloftissa on runsaasti lifestyle-pelin aineksia. Figujen maalaus ja netistä löytyvät lukuisat viralliset ja epäviralliset lisäseikkailut ovat vain vuoren huippu. Lisähahmoja, kampanjasääntöjä ja valmiita 3D-tulostettavia seiniä ja arkkuja löytyy BGG:stä runsaasti jos harrastus harrastuksen sisällä kiinnostaa.

Olin jo pitkään halunnut tutustua johonkin sarjan peleistä, ja täytyy myöntää että olen varsin vaikuttunut siitä, miten jouheva ja virtaviivainen Castle Ravenloft on. Jos kepeä luolakomppaus -  tai tamperelaisittain luolaholvaus - kiinnostaa, niin tämä pelisarja voi hyvinkin olla tutustumisen arvoinen.

Ameriträshin puhtaana edustajana ja fantsuteemansa vuoksi Castle Ravenloft ja sen sisarukset eivät Annikaa innosta niin tippaakaan. Siksi jonkin sarjan pelin hankkiminen omaan pelihyllyymme ei ole kovin perusteltua. Vanhana fantasiropejen ystävänä tunnen kuitenkin vahvaa retrorakkautta pelisarjaa kohtaan. Hyvän tilaisuuden tullen voisin ehkä sortua ostostelemaan pelin jotain harvinaista erikoistilaisuutta varten, kuten vanhojen roolipelikavereideni yhteistä peli-iltaa varten.

Kääpiöpappi Thorgrimin hahmolomake ja kykykortteja.