Lautapelaamaan 2017 oli mahtavuutta

by Kai Saarto 19 syyskuuta 0 kommenttia Artikkelit lautapeli Pelipäiväkirja

Kolmipäiväinen vuotuinen Lautapelaamaan-tapahtuma järjestettiin Helsingissä Kaapelitehtaalla 15.- 17. syyskuuta. Viime vuodesta olimme viisastuneet sen verran, että jätimme lapset mummin ja serkkujen hoiteisiin. Nyt emme myöskään yöpyneet hotellissa, vaan olimme lauantaina noin kymmenen tunnin ajan pelailemassa ja suuntasimme iltamyöhäiseksi takaisin Turkuun. Lyhyen kaavan osallistumisen vuoksi emme myöskään osallistuneet talkoohommiin, mikä vähän kyllä harmittaa.


Perjantaina ja aiemmin pitkin viikkoa tehtävät valmistelut kotona veivät yllättävän paljon aikaa. Meillä oli ketjuvaihdon kautta runsaasti sekä lähtevää että tulevaa tavaraa. Ketjuvaihdon tulosten jälkeinen hommailu osoittautui yllättävän raskaaksi projektiksi, sillä viestittely vaihtokumppanien kanssa ei ollut ihan yksinkertaista. Osa kauppakumppaneista toimi GeekMarketin kautta, toiset BGG:n traden kautta, jotkut BGG:n viestillä. Lisäksi erikseen järjestetyn Lautapelaamaan huutokaupan tulokset piti hoitaa sähköpostilla. Maksuja sain hoitaa tilisiirtona, mobiilimaksuna ja käteisenä. Tekstareita, puhelinsoittoja ja nettiviesteilyä tuli tehtyä vielä pitkään tapahtuman aikanakin lauantaina. Jälkipuintia on silti edelleen tekemättä kauppakumppanien arvostelujen, kuittausten ja rahaa sisältäneiden ketjuvaihtojen 3% välityspalkkion maksamisesta BGG:lle. Tulokset ovat onneksi kaiken vaivan arvoisia.

Puusilmä matkanjohtajana

Starttasimme matkaan lauantaina aamuseiskan jälkeen. Pikainen aamiainen, koirien pissatus ja sitten jättimäisen kassin kanssa paikallisbussiin. Olimme varanneet Onni-bussista pöytäpaikat Korttikuningas-Timon kanssa. Tarkoituksena oli pelailla koko kahden tunnin matka pääkaupunkiin. Töpeksin kuitenkin pysäkkien kanssa, sillä en tajunnut Turusta lähtevän kaksi eri Onni-bussia hieman eri reittejä samoihin aikoihin. Menimme väärän bussin pysäkille, ja virheen paljastuttua emme olisi ehtineet enää toiseen. Ylimääräiset, täysihintaiset matkaliput sekä menetetty pelikaveri eivät antaneet ihan parasta alkua reissulle.

Dizedin Jouni Jussila (kesk.) demotti appsia Timolle (oik.) ja minulle. Tuimia ilmeitä.

Vaihtopöydän ihmeitä.

Bussista jäimme Kampissa, jossa kävimme hakemassa Jungle Juicesta Annikan vakioherkun eli Pumping Iron -smoothien ennen parin minuutin metromatkaa Ruoholahteen. Sieltä ei ollut kuin muutamien satojen metrien kävely Kaapelitehtaalle. Vastaanottotiskillä meidät toivotti ensimmäisenä tervetulleeksi The Dude, eli Vuoden partypelivoittajapelin pumpattava ukko. Nopeasti morotimme tuttuja, kuten Tuomo Pekkasta ja Mikko Saarta. Mikon kanssa pelaili meille työnsä kautta tuttu Sampo Sikiö, joka oli mukava tavata. Sitten löysimme kadottamamme matkakumppanin, Timon, jututtamasta Dizedin Jouni Jussilaa. Dized näytti livenä jopa paremmalta kuin odotin, toivon tosissani että heidän pelinopetusappsinsa saa tuulta alleen maailmalla.

Kävin itse tässä vaiheessa pudottamassa vaihtopöydälle ison kasan pelejä. Siellä odotti meitä paluupostissa jopa vielä suurempi kasa. Täytyy sanoa, että näin toivottuja paketteja en saanut edes lapsena jouluna. Meille täysin turhat tai ylimääräiset pelit vaihtuivat sellaisiin nimikkeisiin kuin Middle-Earth Quest, Between Two Cities, Kingdomino, 1960: Making of the President, Adventure Land ja Brew Crafters -korttipeli. Lisäksi muita reittejä pitkin kokoelmaamme pääsivät Walnut Grove, Euphrat & Tigris ja The Hanging Gardens.

Abstrakti aperitiivi

Hinku hyökätä uusien hankintojen kimppuun heti oli tietysti suuri. Meillä oli kuitenkin tehtävä, eli yrittää pelata tuoreita Suomi-julkaisuja ja sellaisia kiinnostavia nimikkeitä, joihin ei ollut aiemmin tarjoutunut tilaisuutta tutustua. Timo oli bongannut Lautapelit.fin tuoreen 0-9:n esittelykappaleen, ja päätimme aloittaa sillä. Neljänneksi pelaajaksi saimme talkoovuoroaan odottelevan Heinon Arin.
- Neljä turkulaista matkustaa Helsinkiin vain pelatakseen keskenään, tokaisi Ari istuutuessamme pöytään.

Lautapeliharrastuksen aloittamisen jälkeen perhealbumissamme ei ole enää näkynyt päitä. Pöydässä 0-9 . Kuvan leuka kuuluu Arille.

0-9 on hyvin abstrakti laattojenasettelu. Nimensä mukaisesti pelissä on numeroiden muotoisia laattoja nollasta ysiin. Kortti määrää, minkä numeron laatan kaikki nostavat laatikosta ja asettavat eteensä. Tarkoitus on asettaa laattoja toistensa päälle siten, että yksikään osa laatasta ei ole tyhjän päällä vaan koskettaa alempaa laattaa. Pohjaa on siis hyvä rakentaa, mutta koska pisteytys noudattaa kaavaa (laatan taso -1 * laattojen summa), haluaa isommat numerot nostaa niin ylös kuin mahdollista. Peli etenee todella nopsasti, ja laattojen asettelu on mukavaa. Nollaysi osoittautui mainioksi filleriksi, joka pitää jo ennemmin kuin myöhemmin saada myös omaan kokoelmaan.

Hiljaa hiljaa hiivitään näin Kaapelitehtaan yössä

Päästyämme hyvään pelaamisen alkuun päätimme siirtyä Suomen Lautapeliseuran kirjaston ja isomman pelihuoneen puolelle. Kellon ollessa noin yksitoista aamupäivällä siellä oli vielä tilaa pöydissä, mutta paikat tuntuivat vähenevän nopeasti. Minä varasin pöydän, ja sillä välin Timo ja Annika kävivät tutustumassa kirjastoon. Pian he saapuivat Clank! mukanaan. Pelaajat ovat siinä seikkailijoita, jotka yrittävät hipsiä hipihiljaa lohikäärmeen luolaan ja paeta sieltä aarteiden kanssa ennen kuin lohikäärme herää ja syö pelaajat. Ari ehti vielä nipin napin mukaan ennen talkootyövuoroaan, ja aloimme opetella peliä vauhdilla tyhjästä.
- Tää on osuus on kai ihan beisikkiä pakanrakennusta, eli nostetaan omasta pakasta ja pelataan kaikki. Jalan kuvalla voi liikkua luolassa, mutta nuolet merkkaa yksisuuntaista tietä. Siniset timantit on skillipojoja, joilla ostetaan lisäkortteja tuolta ostorivistä.
- Mitä rahalla sitten tehdään?
- Ootas… niillä voi ostaa tuolta laudan keskeltä noita avaimia tai pisteitä antavia aarteita. Ja lopussa niistä saa myös pisteitä.

Lohikäärme lepäilee vielä alkupisteessään. Clank! yhdistää kivasti pelilaudan ja pakanrakennuksen.

Pääsimme nopeasti jyvälle - ainakin vakuutimme itsemme siitä - ja peli lähti etenemään yllättävän kivuttomasti. Mukavaa siinä oli se, että pakanrakennuksen lisäksi liikuttiin laudalla ja taisteltiin tietyllä tavalla yhteisymmärryksessä pakasta tulevia pienempiä monstereita vastaan. Ne kun haittasivat kaikkia tasapuolisesti. Välillä lohikäärme teki pahojaan, jolloin pussista nosteltiin sokkona kuutioita. Mitä enemmän piti liikkuessaan ääntä, sitä enemmän pussiin päätyi oman värisiä kuutioita. Minulla oli huikea tuuri ja keltaiset kuutioni tuntuivat katoavan pussiin iäksi sieltä koskaan nousematta. Ari teki järkevästi ja juoksi ensimmäisen artefaktin löydettyään ulos. Me kaikki muut kuolimme vihaisen vastaheränneen louharin riehuessa. Tosin mukavat kaupunkilaiset noutivat meidät ja herättivät henkiin. Niin pääsimme mekin pisteille.

Mangroviaa ja vanhoja noppia

Mangrovia.

Seuraavaksi kävimme viereisessä kahvila-ravintolassa kevyellä lounaalla, ja palasimme sitten pelien pariin. Seuraavaksi pöytään pääsi Annikan valitsema Mangrovia. Se on perhekaliiberin pisteoptimointipeli, jossa rakennellaan heimopäällikköehdokkaana majoja Karibialla. Toimintojen valinnassa käytetään erikoista kaksipuolista rondelia. Mökkien sijoittelu on pisteiden kannalta olennaista, ja yhden pelikerran jälkeen jäi sellainen olo, että strategiassa voisi olla paljon paranneltavaa. Tästä jäi ihan positiivinen fiilis.

Jatkoimme Dice Townilla, jota Timo oli pelannut joskus aiemmin. Saksankielisen laitoksen mukana oli jonkinlaiset englanniksipäin käännetyt tulosteet. Timon muistikuvia ja ohjeita ristikkäin tankkaamalla saatiin kuitenkin joku tolkku siitä, miten peli toimii. Tarkoituksena on heittää nopilla pokerikäsiä, joiden perusteella saa tehtyä lännen kaupungissa juttuja, kuten ryöstettyä pankin, kaivettua kultaa tai napattua sheriffin taskuunsa.

Aivot eivät ensin millään tahtoneet ymmärtää, että rerollista ei tarvitse maksaa, vaan nopan tuloksen pitämisestä. Muuten peli kyllä eteni kovin sutjakkaasti ja sitä pelasi mielikseen. Kierroksen parhaan pokerikäden heittänyt sai napata itselleen pisteitä tuovia tonttikortteja. Keskityin niiden rohmuamiseen ja pankin ryöstämiseen, mikä osoittautui varsin tehokkaaksi taktiikaksi, sillä Annika ja Timo kamppailivat erikoistoimintoja antavista ja niitä ryöstävistä korteista, joita en ottanut ensimmäistäkään.

Noppapotin Miira näki meidät Mangrovian parissa ja tuli moikkaamaan. Emme taaskaan ehtineet samaan pöytään, mutta joskus vielä sekin onnistuu.

Tietovisaa ja Rhinokisaa

Timon kanssa päivän viimeiseksi peliksi jäi Noa. Tätä oltiin pelattu joskus ennenkin, mutta vähän jouduttiin sääntöjä kertaamaan. Peliä Noassa on paljon enemmän kuin komponenttien ja lapsellisen ulkonäön perusteella uskoisi. Kärsin kyllä ihan kamalan rökäletappion, mutta muun päivää olinkin ollut peleissä voittoisa.

Kaksistaan jäätyämme yritimme Annikan kanssa pelata Olipa kerran… -lastenpeliä. En tiedä alkoiko pää olla turta kaikesta uuden opettelusta, mutta viisivuotiaista ylöspäin suunnattu lastenpeli oli aivan mahdoton tapaus.
- Onks tää muistipeli? Mutta noita laattarivejä työnnetään ja kerralla on näkyvissä vain kolme kuviota? Tää on ihan mahdoton!

Tietovisa alkamassa.

Onneksi Saaren Mikko alkoi huhuilla porukkaa vetämäänsä tietovisaan, joten päätimme jättää Olipa kerran… alkutekijöihinsä ja mennä visailemaan. Älypuhelimella käyty monivalintakisa vaati nopeita refleksejä, sillä nopea oikea vastaus antoi enemmän pisteitä kuin hidas. Annikan hieno 4G-puhelin ei jostain syystä suostunut toimimaan tässä kunnolla, mutta oma halpikseni 3G-liittymällä pelitti kuin junan vessa. Kysymykset käsittelivät mm. Lautapeliseuran historiaa (josta en tietänyt juuri mitään), Lautapeliopasta, suomalaista skeneä sekä yleistietoa peleistä. Tuuripullalla kamppailin voitosta ihan loppuun asti, jääden toiseksi todennäköisesti sekunnin kymmenyksien hitaammalla reaktioajalla.  Kisan voitti The Dude (ei puhallettava versio). Onnittelut!

Kisan jälkeen Puutyöläinen, kirjailija ja herrasmies Joonas Konstig saapui paikalle miekkailuharjoituksistaan hevosella, vain lähteäkseen kohta kuvaamaan musiikkivideota. Yksi noista väitteistä pitää ainakin paikkansa.

Valittelimme ääneen että emme olleet löytäneet Rhino Heroa kokeiltavaksi, mutta Joonas tiesi kätkön. Pian hän jo opettikin meille tätä halpaihmettä jota voi sekä lasten että aikuisten kesken pelata. Oikein hauska pieni peli. Näimme myös Pöydällä-blogin Kristianin ihan lyhyesti. Olimme istuneet lähes vierekkäisissä pöydissä useamman tunnin näkemättä toisiamme. Puimme hetken aikaa yhteisiä salaisuuksiamme, josta pian voidaan jo jotain julkaistakin.

Sitten alkoi olla meidän aika hilpaista kohti Turun bussia. Oli oikein harmi lähteä, sillä aika oli kulunut kuin siivillä. Turun skenestä ja lautapelifanaatikoista tuttu Nicholas oli vielä asettelemassa isokokoista ja useampikerroksista Burgle Brosia pöytään niin kovin houkuttelevasti, aijai!

Kingdominionin riippuvat kaakaopuutarhat

Bussissa pimeydessä ja ahtaudessa kurkimme epätoivoisesti 1960: Making of the Presidentin ohjeita. Turussa kömmimme kahden jättikassimme kanssa paikallisbussiin, ja kotona olimme noin yhdentoista maissa illalla. Siellä odottivat koirien lisäksi lasten serkut, ja pitihän vielä ihan viimeiseksi kaivaa tuomisten joukosta Puutyöläiseltä vaihdettu Kingdomino. Se oli nopeasti opittu ja pelasimme sitä pari oikein onnistunutta peliä ennen nukkumatin vierailua.

Sunnuntaina heräsimme harvinaiseen tilaisuuteen. Kuopus oli mummin luona ja talossa oli lisäksemme hereillä pelihaluinen teinityttö, eli lasten Elsa-serkku. Isommat pojat nukkuisivat iltapäivään saakka, joten talossa oli hyvin hiljaista ja kaikki edellytykset pelailuun.

Aamiaispöytään siis ruisleipää, kahvia ja Kingdomino. Nyt meillä alkoi siinäkin pisteet nousta ja taktiikka selvitä. Välillä minulla on ollut epäilyjä Bruno Cathalan suhteen, mutta tämän pelin herra on ainakin suunnittelut ihan vimpan päälle. Todella kiva ja nopea laattojenasettelu.

Cacaosta on tullut meillä pieni hitti.

Kun Annika, Elsa ja koirat lähtivät aamukävelylle kauppaan, opettelin Lungisti-Teron kovasti kehuman The Hanging Gardensin. Pelin kortit ovat kovin honshumaiset, eli niissä on kuusi ruutua ja kortteja asetellaan osittain päällekkäin puutarhoita luodessa. Honshusta poiketen kuitenkin korteissa on yleensä reilusti tyhjää tonttimaata ja toisten korttien talot, puutarhat, portit ja muut jutut voi asetella vain näiden olemassa olevien tonttien päälle. Kun saa vähintään kolmen samanlaisen kuvion sarjan, voi nostaa pistelaatan. Laatoista muodostuu settejä ja seteistä voi saada isoja pisteitä. The Hanging Gardens oli oikein miellyttävä uusi tuttavuus.

Lounasaikaan jatkoimme Dixitillä ja Cacaolla. Vastaheräillyt Aleksis-serkku halusi mukaan uudelleen pöytään otettuun Kingdominoon, jota pelasimme sitten taas kolme peliä putkeen. Sen jälkeen otettiin vielä Dominionia neljästään. Sitten alkoi olla ohi myös sunnuntain varjo-conimme. Serkut pakkasivat tavaransa ja lähtivät kohti Riihimäkeä. Me saimme viisivuotiaan vaihdossa takaisin kotiin. Illalla toki vielä bloggailtiin ja kurkittiin uusiin pelilaatikoihin. Harvoin on näin pelirikasta viikonloppua, voisi jopa sanoa, että surettaa kun Lautapelaamaan on vain kerran vuodessa.

Lopuksi vielä iso kiitos kaikille järjestäjille, sponsoreille ja vapaaehtoisille jotka mahdollistitte meille muille mahtavan viikonlopun!