Kaitsun TOP-50 2017 - sijat 30. - 11.

by 04 joulukuuta 0 kommenttia

Top-listan kakkososassa on iso liuta moderneja klassikoita sekä muutama vähän harvinaisempi nimike.

30. New Bedford + Rising Tide (2016) [uusi listalla]

Kaupunginrakentelua ja valaanpyyntiä käsittelevä pieni peli lisäosineen on itsellenikin yllätys näin korkealla sijalla. Pelissä on useita kekseliäitä juttuja ja teema tulee vahvasti pahvista läpi. Työläistenasettelun ja kaupunginrakentamisen lisäksi pyyntialusten varustaminen ja varsinainen saaliin nostaminen tyhjiä vesilaattojakin sisältävästä pussukasta on toteutettu hyvin. New Bedford on pikkunäppärä ja tunnelmallinen peli harvinaisesta ja ristiriitaisia tunteita herättävästä aiheesta.

29. Kepler-3042 (2016) [uusi listalla]

Vahvasti tieteeseen nojaava avaruudenvalloituspeli tarjoaa useita mahdollisia reittejä voittoon jättäen harvinaisesti pois 4X-peleistä tutut väkivaltaisuudet. Rauhanomaisuus nopeuttaa peliä jättäen kilpavarustelun ja mielipahat pois. Avaruuden tutkimisen temaattisuus on hyvin läsnä myös mekaniikoissa. Viimeisillä vuoroilla peli on tavallisesti todella tiukkaa optimointia, ja jokainen piste voi ratkaista voiton.

28. Splendor (2014) [uusi listalla]

Splendor old chap, mitäs sinä täällä teet? Muistan väittäneeni, että Century: Spice Road on sinua parempi. No, kyllähän ne 50+ yhdessä koettua pelikertaa sittenkin tarkoittavat syvää tunnesidettä. Jalokivituotantokoneiston rakentaminen on niin yksinkertaista, että pelin opettaa kenelle tahansa. Centuryssä on enemmän peliä, mutta Splendor on helpompi saada pöytään.

27. Magic: The Gathering (1993) [2016 sija 11.]

Vanha sotaratsu ei ole saanut pelikertoja tänä vuonna ja roikkuu mukana enää silkan henkilöhistoriallisen tärkeytensä voimin. Kaipaan Magicin tiukkojen kaksintaisteluiden tuomia molemminpuolisia ähäkutti-hetkiä. Iso satsi perussetin kortteja tekisi eetvarttia, hyllyssämme on vain parista Poron kiloboksista saatuja, itselleni outoja tämän vuosituhannen lisäreiden common-kortteja. Niistä ei oikein toimivaa pakkaa tunnu muodostuvan.

26. Evolution: Climate (2016) [uusi listalla]

Evoluutiota ja vahvimman henkiinjääntiä simuloiva peli on hengästyttävän kaunis. Pelaajat rakentavat omia, ekosysteemin haasteisiin parhaalla mahdollisella tavalla sopeutumaan pyrkiviä lajejaan. Kasvin- ja lihansyöjillä on molemmilla rajoitettu määrä ruokaa tarjolla ja peli muuttuu nopeasti eloonjäämistaisteluksi, jossa heikot jäävät elontieltä. Climate-lisärillä varustettuna peliin saadaan myös täysin uusi haaste ilmastonmuutoksen muodossa. Kuumat ja kylmät kaudet voivat olla yhtä vaarallisia kuin vihamielinen saalistajalaji. Evolution ei ole hankala peli ja sen pelaakin aika nopeasti. Aihepiirinsä peleistä tämä on selvästi enemmän makuuni kuin monta astetta raskaampi Dominant Species.

25. Puerto Rico (2002) [2016 sija 20.]

Kauan sitten Puerto Rico oli BGG:n maailmanlistan ykköspeli. Sitkeästi se roikkuu edelleen sijalla 14. Minulle se oli ensimmäinen vähän raskaampi europeli ja aikoinaan oikein tajunnanpäräyttävä kokemus. Vuorottain valittavat roolit, useampi tapa pisteiden hankintaa sekä ajoittamisen tärkeys tekevät pelistä edelleen kurantin. Oma pelailuni on tosin viime aikoina rajoittunut appi-versioon, mutta on ollut mukava huomata että pelikerhossa vaimo ja muut ovat vääntäneet tätä samalla innolla, kuin mitä itse tunsin ensimmäisten pelikertojen jälkeen.

24. Menolippu / Ticket to Ride (2004) [2016 sija 16.]

Toinen alkuaikojen merkkipaalu tielläni modernien lautapelien harrastajaksi oli tietysti Menolippu. Se on edelleen yksi parhaista porttipeleistä helposti opittavana ja välittömästi henkilökohtaisen tavoitteen matkalipun muodossa antavana. Kuopus on tässä jo suhteellisen taitava ja pitää junista. Lähinnä kuitenkin pelailemme tätä nykyään tietokoneella, johon on hankittu myös isompi tukku lisäosia kuin mitä hyllystämme löytyy.

23. Carcassonne (2000) [2016 sija 15.]

Carcassonne oli yksi ensimmäisistä aikuisiän lautapelihankinnoistani ja mikä vielä tärkeämpää, käynnisti Annikan peliuran ja sitä kautta mahdollisti tämänkin blogin synnyn. Tällä hetkellä meillä ei ole enää hyllyssämme kuin peruspeli parilla lisärillä, sekä Uusi maailma. Pelaamme tätäkin kuopuksen kanssa usein tietokoneella kaksistamme.





22. Flamme Rouge (2016) [uusi listalla]

Kilpapyöräilypeli herätti kiinnostukseni jo ennen ilmestymistään. Hakusessa on nimittäin ollut hyvä kilpa-ajopeli. Kahden pyöräilijän tiimityöskentely, sekä mäkien ja peesaamisen vaikutus jaksamiseen on siirretty peliin hienosti. Samalla on kuitenkin onnistuttu säilyttämään yksinkertainen pelattavuus. Flamme Rouge puuttuu edelleen omasta hyllystämme, mikä on suorastaan rikollista. Onhan kyseessä kuitenkin kotimainen Lautapelit.fi -julkaisu. Oli mukava olla sentään raatilaisena myöntämässä näin hyvälle pelille Pelaajien valinta -tunnustus.

21. Eclipse (2011) [uusi listalla]

Suomalaisen pelisuunnittelun moderni lippulaiva, Eclipse, oli vuoden verran meillä hyllyntäytteenä ennen pöytään pääsyään. Yritykset saada se pelatuksi saavutti jo koomisia piirteitä, mutta onnistuihan tuo lopulta. Peli on karvan verran liian suuri tullakseen pelatuksi niin usein kuin haluaisin. Muuten se onnistuu kyllä saamaan eeppisen avaruussaagan ainekset kasaan hyvinkin kohtuullisessa peliajassa verrattuna johonkin Twilight Imperiumiin.

20. The Battle of Five Armies (2014) (uusi listalla)

J.R.R. Tolkienin Hobitti kulminoituu Viiden armeijan taisteluun. Panokset eivät ole ihan samaa luokkaa kuin Sormusten sodassa, mutta se ei estä sitä etteikö taistelusta saataisi mielenkiintoista lautapeliä. Francesco Nepitellolla on näppinsä pelissä sekä War of the Ringissä että The Battle of Five Armiesissa. Jälkimmäinen on kahdesta se virtaviivaisempi. Peli tuo mieleen etäisesti Rebellionin, sillä molemmissa kamppailua käydään vihollisen lisäksi myös kelloa vastaan. TBoFV:ssa vapaiden kansojen puolelle saapuu pelivuorojen edetessä voimakkaita liittolaisia, kuten suuria kotkia sekä Beorn, joka tuhoaa tieltään kaiken örkiltä lemahtavan. Toisin kuin War of the Ringissä pahiksilla ei ole sotilaallista ylivoimaa. Sauron ei ole vielä paljastanut itseään, ja taistelu on hyvin tasaväkinen. Örkkien ja susien on pärjätäkseen hyökättävä alussa määrätietoisen tehokkaasti. Noppia ja kortteja käyttävä taistelusysteemi on paljon parempi kuin mitä vaikka Rebellionista löytyy (ainakin ennen lisäosaa)

19. Mechs vs. Minions (2016) [uusi listalla]

Tuotannollisesti aivan tajuttoman upea Mechs vs. Minions on hauska kampanjapohjainen yhteistyöpeli. Korteilla tehtävä liikeohjelmointi on keskeinen pelimekaniikka ja modulaarisesti koottavalla laudalla onkin julmat verikekkerit, jossa loputtomasti spawnaavat minionit höökivät pelaajien mechojen päälle. Onneksi asetta on jos jonkinlaista lentosirkkelistä liekinheittimeen. Pelin tarina ja tunnelma on tehty kieli poskessa ja vaikeusruuvi on aika lähellä perhepeliä. Pelin purkamiseen ja kokoamiseen tarvittava aika onkin sen ainoa pieni heikkous.

18. Love Letter (2012) [2016 sija 19.]

Vielä yli viidenkymmenen pelikerran ja usean nähdyn eri variantin jälkeen Seiji Kanain Love Letter jopa onnistuu kipuamaan listalla yhden sijan. Love Letter on täydellinen filleri. Se on helposti opittava ja tarjoaa lähes loputtomasti mielenkiintoista pähkäiltävää. Se on vähän kuin pokeria siinä mielessä, että vastustajan ja pelattujen korttien lukeminen on keskeisessä roolissa. Tai näin ainakin itselleen uskottelee, sillä Love Letter on lopulta varsinainen tuuripeli. Voitokkaan kierroksen voi kuitenkin itselleen aina perustella omalla neroudellaan, mikä on palkitsevaa. Tämä on jälleen meillä pelejä, joita kuopus on osannut pelata täysin kilpailukykyisesti jo kolmevuotiaasta.

17. Troyes (2010) [uusi listalla]

Tämä nopanasettelupeli oli varsinainen täsmäostos teeman ja mekaniikkojen osalta. Tähän mennessä meillä on takana viitisen kaksinpeliä ja leikki on päättynyt vähän turhankin nopeasti. Neljässä vuorossa ei paljoa ehdi tekemään. Toisaalta peli tarjoaa törkeän määrän vaihtoehtoisia toimintoja, varsinkin jos niistä on varaa maksaa. Kanssapelaajien worker-nopat kun voi ostaa omaan käyttöönsä jos hillossa vain löytyy. Mielenkiintoinen tapaus, joka alkaa vasta hiljalleen aueta.

16. Chinatown (1999) [uusi listalla]

Tonttien osto ja kauppojen rakentelu Chinatownissa on toteutettu vapaan kaupankäynnin hengessä. On harvinaisen virkistävää pelata peliä, jossa voi ehdottaa ihan sellaista diiliä kanssapelaajalle kuin huvittaa. Pelin säännöt oppii parissa minuutissa ja viimeisen vuoron lopussa eniten rahaa tienannut voittaa. Chinatown on paras kaupankäyntipeli mitä olen pelannut ja se on ollut myös huippuhitti kouluikäisten lasten kanssa pelatessa. Jokainen lahjaksi annettava Monopoli pitäisi korvata Chinatownilla.


15. BANG! The Dice Game (2013) [2016 sija 27.]

Listanousija noppa-Bang on ollut kevyiden noppapelien kestosuosikki aina kun porukkaa pöydän ääressä on 5-8 henkeä. Piiloroolit tekevät pelistä selvästi hauskemman kokemuksen, kuin vaikka listan ulkopuolelle jäänyt King of Tokyo (vaikka sekin on oikein hyvä).

14. Fury of Dracula (third edition) (2015)  (uusi listalla)

Kreivi Draculan vallan lisääntyessä Van Helsing, Mina Harker ja kumppanit päättävät lyödä lopullisesti vaarnan tämän rintaan. Dracula liikkuu pitkin Eurooppaa piilossa, hunterit näkyvillä. Aika on kreivin puolella, joten vampyyrinmetsästäjien on hajaannuttava etsimään jälkiä vanhan torahampaan liikkeistä. Dracula ei ole helposti tapettavissa ja omaa laukullisen ikäviä temppuja. Fury of Dracula päättyykin usein hurjaan kliimaksiin, jossa metsästäjät yhyttävät tämän vain hetkeä ennen vampyyrin voittoa. Tunnelma ja teema ovat pelissä osuneet aivan nappiin. Kolmannessa edikassaankin peli on edelleen kuitenkin varsin kankean oloinen viritys. Sille on kuitenkin pakko antaa paljon anteeksi, ainakin seuraavaan editioon saakka.

13. Saint Petersburg (2004) [uusi listalla]

Pyhä Pete on sitä parasta pelisuunnittelua ajalta, jolloin homma pidettiin vielä suhteellisen yksinkertaisena. Pietaria pitäisi rakentaa, sillä siitä tulee pisteitä. Kierroksen aikana ostellaan kortteja: yhdet tuottavat rahaa, toiset pisteitä, kolmannet molempia. Koska raha on tiukilla ja peli lyhyt, on tärkeää ajoittaa oikein kohta jossa lopettaa rahan tuotannon kasvattamisen ja keskittyy pisteisiin. Alkuperäisen painoksen vähän ankea ulkomuotokaan ei onnistunut peittämään hyvin toteutettua mekaniikkaa.

12. Dominion (2008) [2016 sija 6.]

Pakanrakennuspelien klassikko toimii edelleen hyvin ja vielä ensimmäisellä kotimaisella. Meille kaivetaan Domppa säännöllisesti esiin eräänlaisena next-step -pelinä sellaisille tutuille ja sukulaisille, joilla on jo vähän kertynyt pelikokemusta porttipeleistä. Tietyt perussetin kortit ovat hyvin hallussa mutta satunnaispelailulla tulee aina vastaan vähemmän käytettyjä kortteja ja varsinkin niiden komboja. Peli tuntuu säilyttävän tuoreutensa pitkään ja tullee olemaan siksi kokoelmassamme pitkään.

11. Star Wars: Rebellion (2016) (uusi listalla)

Rebellion on tarjonnut yhden hermoja raastavimmista pelikokemuksistani. Pelasit sitten kapinaliittoa tai imperiumia, on hommassa jännitystä koko ajan. Tasaväkisessä pelissä lopun finaali on yleensä hyvin pienestä kiinni. Lisäosan uusi taistelujärjestelmä toivottavasti parantaa pelin tylsintä osa-aluetta. Omien sankareiden taktinen käyttö ja galaktisella kartalla käytävä kissa-hiirileikki ovat parhautta.


Seuraavaksi tulossa TOP-10...

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti