BoardGameGeekkiin arvioimieni pelien määrän lähestyessä viittäsataa teen aavistuksen röyhkeästi tänä vuonna jo Kaikkien aikojen TOP-50 -listani. Viime vuonna tyydyin kolmenkympin kärkeen.
Listanteossa työvälineenä oli jälleen Mikko Saaren Turnamentti. Muutamia kärkipelejä lukuun ottamatta tulos oli monin osin yllätys itsellenikin. Suurin järkytys oli viime vuoden vitosen, eli junanryöstelyä liikeohjelmoinnilla toteuttavan Colt Expressin tipahtaminen listan ulkopuolelle, sijalle 80! No, jo viime vuonna oli pelin suhteen nähtävissä rajua loppuunpalamista ja tämän vuoden muutamat pelikerrat Stagecoach-lisärillä eivät riittäneet nostamaan peliä enää listalle. Liikeohjelmointipeleistä viime vuonna kunniamaininnalle ehtineen Mechs vs. Minionsin tasainen pelaaminen on lisäksi syynä Coltin luhistumiseen.
Muutenkin lista on elänyt ihan riittävästi, mikä kertoo paitsi hyvistä pelikokemuksista myös siitä, että oma pelimakuni tarkentuu jatkuvasti. Jaan listan kolmeen osaan (20 + 20 +10), jotta tämä ei venähdä turhan pitkäksi. Aloitetaanpa.
50. Flip City (2014) [uusi listalla]
Pienikokoinen deckbuilderi kaupunginrakennusteemalla ja kaksipuolisilla korteilla on melkoisen ovela tapaus. Pikkuvioistaan huolimatta se on tarjonnut ihan riittävästi vastinetta rahalle. 2-3 pelaajalla peli toimii vielä riittävän nopeasti ja itse pidän varsinkin push-your-luck elementin vahvuudesta.
49. Patchwork (2014) [uusi listalla]
Uwe Rosenbergin kepeässä kaksinpelissä kootaan tilkkutäkkiä tetrispaloista. Laattojen mahdollisimman tehokkaan asettelun lisäksi on pidettävä huolta nappituotannosta. Patchwork ei aiheuta varsinaista pelihimoa, mutta se on erittäin sujuva kokonaisuus, jota pystyn pelaamaan tasaväkisesti myös viisivuotiaan kuopuksen kanssa.
48. Century: Spice Road (2017) [uusi listalla]
Emerson Matsuuchin maustekauppapeliä on verrattu Splendoriin, eikä vertaus mene kovinkaan väärään. Isot kortit, kätevät maustekipot ja metallirahat tekevät kokonaisuudesta melko muikean näköisen, vaikka korttitaide jääkin vähän keskinkertaiseksi. Pakanrakennusta hyödyntävä resurssienkeräilypeli toimii todella sujuvasti.
47. Roll for the Galaxy (2014) [uusi listalla]
Avaruusimperiumin rakentaminen isolla kasalla erivärisiä noppia on hypnoottista puuhaa. Rolli on helpommin lähestyttävissä kuin edeltäjänsä Race for the Galaxy, mutta aika tuskaa tätäkin on opettaa. Kun peli on hallussa, se kuitenkin etenee nopeasti ja sujuvasti. Kun kaikki toiminnot voidaan tehdä pelaajamäärästä huolimatta yhtäaikaisesti on pelin flow maaginen. Pelin narratiivi ja strategia eivät aukene pelaajalle kuitenkaan ihan niin hienosti, että Roll for the Galaxy olisi mukana listan kärkikahinoissa.
46. Huhupuheita / Telestrations (2009) [uusi listalla]
Huhupuheita on koko top-listani selvästi hauskin peli. Rikkinäisen puhelimen piirrosvariaatiossa tulee niin pähkähulluja metamorfooseja sanojen ja kuvien välillä niiden kiertäessä pelaajalta toiselle, että koko porukka räjähtää hysteeriseen nauruun. Partypeli ei voi juuri paremmaksi mennä.
45. Small World (2009) [uusi listalla]
Days of Wonderin pelit näyttävät syötävän hyviltä, niin myös Small World (usein myös muodossa Smallworld). Hauskasti laattoja yhdistelemällä syntyvät, eri voimilla varustetut fantasiarodut ottavat toisistaan mittaa etäisesti Riskin mieleen tuovassa maailmanvalloituspelissä. Small World vain tekee kaiken paljon Riskiä fiksummin ja tuo uutena mukaan valtakuntien rappion ja sitä kautta sen, että pelaajat vaihtavat pelaamaansa kansakuntaa pelin aikana useampaankin kertaan.
44. Grand Austria Hotel (2015) [uusi listalla]
Wieniläisen hotellien pyörittämisessä ovat kahvilatuotteet tärkeässä asemassa. Sacher-kakuilla ja muilla herkuilla houkutellaan asiakkaat myös varaamaan huone. Noppapeliä ja setinkeruuta taitavasti yhdistelevä GAH antaa aivonystyröille kunnon jumpan. Saatan välillä Annikan harmiksi vähän jäätyä. Peli on joka kerta riittävästi erilainen vaihtuvien tavoitteiden ja saatavilla olevien asiakkaiden ja työntekijöiden ansiosta.43. Food Chain Magnate (2015) [uusi listalla]
Alkuvuodesta 2018 saamme toivottavasti Splotterilta pitkään odotetun oman kappaleemme tätä pikaruokaketjun pyörittämiseen keskittyvää peliä. FCM:ssä on saatava kansa haluamaan sitä tuotetta, jota juuri sinun ketjusi toimittaa ja otettava siitä paras mahdollinen hinta. Oikeanlaisen henkilökunnan palkkaaminen ja oikea ajoitus ovat keskeisiä pärjäämiselle. Surkean amatöörimäisestä pelilaudastaan huolimatta FCM on aika timanttia.
42. Shipyard (2009) [uusi listalla]
Harva tietää, että laivanvarustushommissa kaikki pyöri ainakin 1800-luvulla rondelien ympärillä. Shipyard näyttää aika intimidoivalta tapaukselta satojen pienien laattojensa ja lukuisten toimintorondeleidensa vuoksi. Peli on kuitenkin sikäli vähän samaa maata kuin Viticulture, että teema auttaa pelaajaa hahmottamaan myös mekaniikkaa. Se keventää pelin raskautta. Telakan päivittäminen, varsinainen laivanrakennus, miehistön ja lisävarusteiden palkkaus ja laivan koeajot pitää kaikki hoitaa kunnialla, jotta pisteitä heruu. Hieno peli!
41. Karuba (2015) [uusi listalla]
Loppuvuoden yllättäjiä oli tämä Haban kepeä perhepeli. Bingojohdannaisessa kaikki rakentavat identtisistä polkulaatoista reittiä halki viidakon. Tarkoituksena on saada oikean värinen löytöretkeilijä kulkemaan samanväriseen temppeliin siten, että matkan varrelta myös saisi poimittuja kultaa ja jalokiviä. Vaikka kaikki vetävät samat laatat samassa järjestyksessä niiden vapaa sijoittelu omalle pelilaudalle erottaa pelaajat loppupisteissä. Karuba on aivan älyttömän sujuva peli, jota voi pelata niin lasten kanssa kuin aikuisten kesken.
40. Le Havre (2008) [uusi listalla]
Uwe Rosenbergin satamapeli on näennäisesti virkistävä poikkeus miehen ikuisesta viljelyteemasta. Tosin tässäkin on karjaa ja työläisten ruokkimista, joten omena ei ole pudonnut ihan niin kauas puusta sittenkään. Le Havre on mielenkiintoinen yhdistelmä satamanrakennusta ja tuotteiden laivausta. Peli on aika nopeasti ohi ja koneistonrakentamisen ja pisteiden ulossaannin ajoittaminen aiheuttaa pähkäiltävää. Pelikerrat ovat vielä jääneet vähäisiksi ja taktiikat ovat meillä vielä pahasti hakusessa. Le Havre vaikuttaa kuitenkin meille hyvin sopivalta Rosenbergilta.
39. Power Grid (2004) [uusi listalla]
Sähköverkon rakentamista huutokaupattavilla voimaloilla - siinä Power Gridin idea. Polttoainemarkkinoiden resursseista taistelu on mielenkiintoista ja usein omat suunnitelmat ovat kiinni hyvin pienestä “A day late and a dollar short”. Lukuisat lisäkartat tekevät verkonrakentamisen haasteista aina vähän erilaiset. Power Grid on tiukkaa optimointia, mikä ei ole yleensä pelityyliini sopivaa. Huutokauppa tuo kuitenkin peliin sellaisen satunnaiselementin, että tuuripullasorsakin voi siitä nauttia. Oman verkoston rakentumisen seuraaminen kartalla on palkitsevaa.
38. Kingdomino (2016) [uusi listalla]
5x5 kokoisen valtakunnan rakentelu dominotyylillä kahden ruudun maastopalikoista on yllättävän kivaa. Tarkoitus on kerätä mahdollisimman suuria yhden maastotyypin kokonaisuuksia ja saada niihin himottuja, pistekertoimina toimivia kruunuja. Laatat valitaan mielenkiintoisella jonotussysteemillä, jossa viime kierroksella ensimmäisenä valinnut on seuraavalla viimeinen. Peli on kaunis, helppo ja nopea. Sopiva filleri lähes missä porukassa tahansa. Kaksinpelissä 7x7 variantti tuo vähän lisää pähkäiltävää.
37. Egizia (2009) (2016 sija 2.)
Iso listaputoaja on tämä perusfiksu työläistenasettelu, jossa rakennellaan Niilin rannoille monumentteja. Oikukkaat tulvien ja kuivuuden kaudet vaikuttavat siihen saadaanko rakennusten työmiehet pidettyä leivässä. Liian nopea työvoiman kasvatus voi olla suuri riski. Egizia on edelleen oikein hyvä peli, mutta meillä on nyt työläistenasettelupelejä vain niin paljon, että se ei tunnu enää tarpeeksi uniikilta pysyäkseen kuumimmassa kärjessä.
36. Honshu (2016) [2016 sija. 10]
Viime vuonna kärkikympissä ollut Honshu on myös pudonnut listalla. Kaupungin rakentaminen kortteja limittäin asettelemalla on edelleen maukasta ajankulua. Pieni puhkipelaamisen maku alkaa kuitenkin näkyä. Korvasin jo kokeeksi tikkimekaniikan draftauksella saadakseni uutta virtaa peliin. Hinta- ja kokoluokassaan Honshu on kuitenkin rautainen paketti ja pelaan tätä edelleen mielelläni.
35. Euphoria: Build a Better Dystopia (2013) [uusi listalla]
Jamey Stegmaierilta ei ole toistaiseksi eteeni tullut huonoa peliä. Euphoria on jälleen erittäin kekseliäs työläistenasettelu - ja muuten listan ensimmäinen hyllystämme puuttuva peli. Oman dystopian rakentamisessa pitää tasapainotella sen kanssa, kuinka paljon haluaa kansansa osaavan ajatella itse. Fiksu meeple tekee töitä tehokkaammin, mutta myös herkemmin tajuaa systeemin suosivan eliittiä (pelaajaa) ja lähtee lätkimään. Mainio on myös mekaniikka, jossa suorastaan toivoo toisen pelaajan töytäisevän oman meeplensä pois toimintoruudusta (saadakseen sen uudelleen käyttöön).
34. Glen More (2010) [2016 sija. 7]
Kärkikympistä on pudonnut myös Skotlannin nummille sijoittuva laatanasettelupeli Glen More. Viskinpoltto, maa- ja karjatalous sekä haltuun saadut linnat ja järvet tuovat pisteitä. Lisäksi omia meeplejä yritetään saada myös parlamenttiin. Laattojen asettelu aktivoi viereiset laatat uudelleen, mikä tekee sijoittelusta mielenkiintoista. Laattojen valinnassa käytettävä rondeli tuo muuten pasiassimaiseen pelailuun interaktiota. Glen Moressa oman pistemoottorin rakentaminen on täyttä timanttia, mutta halvanoloiset komponentit ja ruma kuvitus tiputtavat sijoitusta useamman pykälän.
33. Tiny Epic Galaxies (2015) [uusi listalla]
Ilman pieniä eeppisiä galakseja, olisi Roll for the Galaxy listalla ylempänä. TEG nimittäin tekee imperiumin rakentamisen nopilla selvästi virtaviivaisemmin. Pieni on tässä tapauksessa myös kaunista. Siinä missä Rollissa touhutaan vain omia, on Tiny Epic Galaxies suoranaista kilpajuoksua hyvien planeettojen saamisesta.
32. Habitats (2016) [2016 sija 25.]
Kickstartterista hankkimassamme laattojenasettelupelissä yritetään rakentaa se kaikkein paras luonnonsuojelualue. Eri lajit tarvitsevat erilaisia ympäristöjä ja näitä koitetaan fiksulla laatanasettelulla luoda siten, että mahdollisimman moni laji olisi tyytyväinen ja antaisi pisteitä. Habitats on toiminut hämmentävän hyvin, eikä se roiku pöydässä liian kauaa. Koska asettelua voivat pelaajat tehdä samanaikaisesti, on peli ohi yleensä reilusti alta tunnin useammallakin pelaajalla.
31. Mai-Star (2010) [2016 sija. 17.]
Seiji Kanain vähän tunnettu peli on varsinainen piilohelmi. Tässä korttipelissä uniikeilla voimilla varustetut geishat viihdyttävät asiakkaita ja juonittelevat toistensa pään menoksi päästäkseen alfageishaksi. Korteilla käytävän kikkailun lisäksi Mai-Starin nostaa meillä kestosuosikkeihin sen ympärillä käytävä metapeli. Voittaakseen on usutettava kilpasiskot toistensa kurkkuihin samalla kun itse esittää pärjäävänsä pisterintamalla kovin kehnosti. Geishojen ja joidenkin korttien todella kovat voimat tekevät pelin draaman kaaresta niin suuren, että jälkipuintia käydään kuin Suomi-Ruotsi maaottelun jäljiltä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti