Kahvipöydässä Point Salad

by Annika Saarto 31 tammikuuta 2 kommenttia kahvipöydässä lautapeli

 

Pistesalaatiksi kutsutaan yleisesti peliä, jossa voittopisteitä kertyy lähes kaikesta siitä, mitä pelin aikana on tehnyt. Molly Johnson, Robert Melvin ja Shawn Stankewich leipoivat käsitteestä pelin pääjujun ja nimesivät julkaisunsa osuvasti Point Saladiksi. Vartin mittaisessa kortinvärväyksessä pelaaja päättää itse, mitä salaatin aineksia kerää ja miten ne pisteyttää.

Esittelemme Kahvipöydässä-sarjassa pelejä, jotka on helppo asetella pöydälle kahvittelun viihdykkeeksi: peli on nopea ottaa esille, ja kestoa on maksimissaan puolisen tuntia, eikä  Olennaista meille on myös se, että se toimii hyvin kaksinpelinä.

Point Saladin säännöt on helposti selitetty: nosta vuorollasi yhteisesti tarjolla olevista korteista kaksi vihannes- tai juureskorttia tai vaihtoehtoisesti yksi pisteytyskortti. Pelin lopussa jokainen pisteyttää settinsä omien pisteytyskorttiensa mukaisesti. Vaivattomasti omaksuttavat säännöt ovat yksi syy siihen, miksi Point Saladia on niin mukava pelata. Ei ole väliä sillä, ovatko muut pelanneet peliä aiemmin vai eivät. Juju aukenee joka tapauksessa heti.

Pakassa on kuutta erilaista vihannesta ja juuresta, sama määrä jokaista: porkkanaa, tomaattia, salaattia, valkosipulia, kaalia ja paprikaa. Korttien kääntöpuolella on pisteytysohje, joita sen sijaan ei ole kuin yksi laatuaan kutakin. Tämä tarkoittaa sitä, että Point Saladissa on yhteensä 108 tapaa kerätä, tai joskus menettää, pisteitä. Nostettavat kortit on ryhmitelty pöydälle kolmeen kolmen kortin riviin: kaksi alinta riviä koostuu vihanneskorteista, ylin rivi nostopakoista, joiden päällimmäiset pisteytyskortit ovat niin ikään saatavilla. Vuorollaan pelaaja valitsee kaksi vihanneskorttia tai yhden pisteytyskortin, jotka hän pöytää omalle alueelleen. Kortit jäävät kaikkien näkyville. Nostettujen korttien tilalle nostetaan pakasta uudet. Tarjolla ollut pisteytyskortti siis kääntyy vihanneskortiksi.

Värväyspöydällä on tarjolla viittä erilaista terveysherkkua sekä kolme erilaista pisteytystä.

Pisteytyskortin ehtona voi olla vaikkapa, että pelaaja saa kymmenen pistettä, mikäli hänen onnistuu kerätä enemmän (tai vähintään yhtä paljon) valkosipuleita kuin muut pelaajat. Moni pisteytyskortti kannustaa keräämään eri vihannesten settejä: esimerkiksi jokaisesta paprikan, kaalin ja tomaatin setistä voi tienata kahdeksan pistettä. Jotkin pisteytyskortit jakavat pluspisteiden lisäksi miinuspisteitä, eli kannustavat keräämään tiettyä vihannesta mutta rankaisevat toisesta vihanneksesta.

Peli loppuu ja pistelasku alkaa, kun kaikki kortit on värvätty. Huonolla tuurilla pelaaja joutuu noukkimaan juuri ne kortit, joista hän saa miinusta tai jotka muulla tavoin pienentävät hänen pistepottiaan. Pienen taktisen helpotuksen tuo se, että kerran vuorossa pelaaja voi kääntää yhden pisteytyskorttinsa vihanneskortiksi. Muu taktikointi liittyy pitkälti siihen, että seuraa, mitä vihanneksia muut pelaajat keräävät, ja yrittää estää näitä saamasta liian herkullisia pisteytyskortteja. Hyvä tasapaino on tärkeä muistaa siinä, että tulee värvänneeksi sekä vihannes- että pisteytyskortteja. Parikin peliäni on mennyt pieleen, kun olen parin pisteytyskortin varassa keskittynyt liikaa vihanneskorttien rohmuamiseen.

Point Salad on kevyt peli, ja tuurilla on paljon merkitystä. Peli kuitenkin tarjoaa juuri sen verran taktisia valintoja, että omaa peliä tuntee jollain tasolla hallitsevansa. Vaikka suositusikä on 14+, näkisin, että Pistesalaatti voisi toimia oivana matematiikkaharjoituksena alakouluikäisille, ehkä noin neljännestä vuodesta eteenpäin. Englantia on korteissa sen verran vähän, että se on helppo pelin tuoksinassa kääntää kieltä taitamattomille. Kuvitus on tylsähköä mutta selkeää. Point Salad skaalautuu 2-6 pelaajalle ja parhaimmillaan se on todennäköisesti "siinä puolivälissä" eli neljällä pelaajalla, kun omaa peliään ei pääse suunnittelemaan liikaa mutta kaaosfaktori on silti pieni. Mitenkään viallinen se ei kuitenkaan muillakaan pelaajamäärillä ole.

Tämän pelaajan pistesaldo on 50.