Kesäkauden avaus

by 04 kesäkuuta 0 kommenttia

Kesäkuu. Sen ensimmäisenä viikonloppuna koulut loppuivat, nurmikko piti leikata ja aurinkokin paistoi. Lämpömittari ei noussut ihan toivotulle tasolle, mutta pitänee hyväksyä, että tätä on Suomen kesä -  ja se on nyt alkanut. Jollain tasolla lautapelailukin tuntui viikonloppuna vapautuneemmalta. Väittäisin, että meillä on nyt lautapelaamisen kesäkausi avattu!



Viiniä viljelemässä

Siellä se Annikan cottage möllöttää, vaarallisena.
Perjantaina Annika toi pari pikkupulloa viiniä kotimatkalla ja päätimme lopultakin yhdistää sen juomisen Viticulturen pelailuun. Aivan erinomaiseksi valkoviiniksi osoittautunut Thandi 2016 jaettiin kahteen lasiin ja Viticulture Essential Edition ryyditettynä Tuscany-lisärillä pääsi pöydälle. Annikalle tämä olikin ensimmäinen kerta uudella laudalla ja lisäsäännöillä, joista valitsimme mukaan kaikki paitsi aluehallinta-minipelin.

Pelin alussa arvottavat kaksi erikoistyöläistä ja uudet rakennukset eivät oikein päässeet kaksinpelissämme esille, joten niistä ei voi vieläkään oikein antaa valaistunutta mielipidettä. Kaikki neljä vuodenaikaa tasaisemmin käsittelevä pelilauta on kuitenkin selkeä parannus, enkä usko että peruslautaan on paluuta.

Minulla on jo pitkälti toistakymmentä pelikertaa Vitiä takana, mutta sain silti turpiini oikein reilusti. Loppupisteet olivat 23-30 Annikan hyväksi. Annika oli omaksunut Facen Lautapelifanaatikkojen keskustelusta yhden asian hyvin: suurin tuurielementti, eli kesä- ja talvivieraskortit, kannattaa ottaa hallintaan. Ihan pelin alkupuolella ostettu cottage (joka sallii ylimääräisen vieraskortin noston syksyn alussa) osoittautui hyväksi vedoksi. Väitän silti, että tappioni johtui pohjimmiltaan siitä, että lopetin viiniköynnöksieni kehittämisen turhan aikaisin, mikä teki tuotannostani turhan vaatimatonta.

Pelin aikana nautittu viini oli hyvää ja kaikkien aikojen suosikkipelini piti edelleen pintansa. Pidemmän tauon jälkeen se tuntui edelleen huikean temaattiselta, mutta lisärilläkin jotenkin kevyemmältä kokonaisuudelta kuin mitä muistin. Tämä johtunee siitä, että viime aikoina on tullut pelattua raskaampia pelejä saman ruoka- ja juomateeman ympäriltä. Tampereella pääsin edellisellä viikolla nimittäin Saaren Mikon luona lopulta kokeilemaan Food Chain Magnatea ja kotona on pelattu Brew Craftersia, joka on kuin Agricola oluenpanoteemalla. Pelikerhossa saimme myös pitkän esittelyn Vital Lacerdan Vinhosista. Vinhos poistuikin oitis sen jälkeen meidän molempien wishlistiltä. Aivan turhan raskaan oloinen peli, jotta sitä tarvittaisiin omaan hyllyyn. Meille riittää kyllä, että jollain tutulla se on.


Liikevaihdon kasvatusta ja suursiivous

Matti luopui Dominant Speciesistään, sehän
sopi meille!
Annikan koko kevään jatkunut ostolakko päättyi toukokuun loppuun, mikä tarkoitti sitä että posti kantoi viikonlopuksi kasan pelejä. Ensimmäisenä tuli facekirpparilta löytynyt Shipyard. Samoihin aikoihin saapuivat myös äitienpäivänä saadulla Philibert-lahjakortilla hankitut pelit, eli Flip City ja Corto Maltese vahvistettuna Secrets of Venice -lisärillä. Sunnuntaina Annika polkaisi vielä Littoisiin lunastamaan Matilta Dominant Speciesin. Samalla tuli lainaan Neuroshima Hex! Duel siitä syystä, että aiemmin tällä viikolla julkaisemassamme puolalaispelien viiden suorassa oli käynyt kämmi. Mukaan oli päässyt peli, jolla ei ole mitään tekemistä Puolan kanssa - Neuroshima siis korvaisi sen ja olisi toivottavasti myönteinen pelituttavuus.

Pelejä myös pääsi kokoelmastamme uusiin koteihin. Perjantaina kävi Paula noutamassa ahvenanmaalaiselta kirppikseltä bongatun Dixitin ja lauantaina Marko haki meiltä Salaisuuksien saaren. Lahjoituspinoa puolestaan tarjottiin ensin pelikerholaisillemme, ainakin Australia saa uuden kodin Timon luota.

Muun siivouksen ohella innostuin myös järjestämään pelihyllyt. Annikan ehdotuksesta kokeilimme päähyllyyn väripohjaista lajittelua. Sininen ja keltaruskean eri sävyt tuntuvat olevan selvässä enemmistössä pelilaatikoissa. Punainen ja vihreä ovat selvästi harvinaisempia, ilman Friedemann Friesen tuotantoa vihreä olisi selvästi aliedustetuin väri.

Laivaton kapteeni

Corto Maltese on italialaisen Hugo Prattiin (k. 1995) tunnetuin sarjakuvahahmo. Corto on onnenonkija, palkkasoturi, merirosvo ja laivaton kapteeni. Annika oli pitkään himoinnut Laurent Escoffierin ja Sebastien Pauchonin tekemää Corto Maltese-peliä ja nyt se siis saapui ja pääsi lauantaina ensitestiin.

Peli koostuu useista rinnakkaisista kapeista laudoista, jotka kuvaavat Corton tunnetuimpia seikkailuja. Laudoille pelataan kädestä hahmokortteja ja niille asetellaan oman värisiä vaikutusvalta-tokeneita. Hahmokortit joko  antavat vaaka- tai pystysuunnassa vieressä oleville lisää vaikutusvaltaa tai poistavat sitä. Tokenittoman hahmon voi jopa tappaa, jolloin siitä saa itselleen yhden voittopisteen (kullan).

Pelissä on myös erikoiskortteja, kuten sellaisia joilla voi siirtää laudalla komeita Corton ja Rasputinin rintakuvia. Ne ovat erityisen tehokkaita. Perimmäisenä tarkoituksena on tienata eniten rikkauksia ja merkittävin tapa siihen on luoda oman vaikutusvallan alla olevista hahmoista mahdollisimman laaja vaaka- tai pystyrivien kautta yhtenäinen sarja. Jokaisessa eri seikkailussa on lisäksi erikoispiirteensä, jotka hyvin huomioimalla voi saada vielä kivasti lisätuloja.

Ilman Prattin voimakasta kynänjälkeä Corto Maltese olisi lähes abstrakti peli. Ilman suurempaa sarjakuvan tuntemustakin pelistä kuitenkin huokuu läpi outoa karismaa. Minulle tuli mekaniikoista vähän mieleen Mikon luona testaamani Die Dolmengötter, mutta Cortossa on selvästi enemmän teemaa ja liikkuvia osia.

Corto on niitä pelejä, joita on pakko pelata heti pari erää putkeen, sillä se on nopea, näyttävä ja taktinen kamppailu.

Hullu-Ludvigin pistesalaatti

Castles of Mad King Ludvig kuuluu Annikan 5 x 20 pelihaasteen piiriin. Päätettiin ottaa siksi tätäkin yksi erä. Meillä oli molemmilla pohjilla 3-4 pelikertaa, mutta se ei vaan tunnu riittävän tämän hahmottamiseen. Joka helkkarin kerta pitää tavata sitä kamalaa ohjeläpyskää, jossa ei ole edes käännettäviä sivuja. Se on kuin joku kartta, jota pitää väännellä metrin verran auki pöydälle löytääkseen tarvittavan sääntöselityksen (joka on todennäköisesti jossain muualla kuin mitä olettaisi).

Olin ihan mehuissani tähän ensimmäisen pelikertani jälkeen Junaconissa 2016. Sen jälkeen arvosanani BGG:ssä on romahtanut kasista joka pelikerran jälkeen alemmas. Nyt se tipahti jo 6,9:ään, mihin se tulee myös todennäköisesti jäämään. Linnan rakentaminen on mahtava teema, mutta joka kerta tässä tökkii muutama juttu.

Ensinnäkin CoMKL on massiivinen pistesalaatti, jossa vähän kaikki vaikuttaa kaikkeen. “Ai niin, lisäsin viime vuorollani ruokailutilan yläkertaan ja tuo kellarissani oleva huone antaa niistä bonuksia. Mahdoinkohan laskea sen? Odotas niin lasken kaikki pisteeni uudestaan pelin alusta saakka ja varmistan…”. Peliä Ludvigissa on noin 20 minuutin verran, loput 70 minuuttia on hirveää analyysiparalyysiä ja pisteidenlaskua. Eikä se linna lopulta edes näytä satumaiselta, vaan sekavalta huoneoksennukselta. Olemme käyneet useammassa Ludvigin linnassa, eikä yksikään niistä näytä yhtä surkealta kuin pöydälle syntyvät tekeleet.

Pisteiden puolesta oli kyllä jälleen tiukka vääntö loppuun saakka. Ei tämä vaan silti vedä enää yhtään puoleensa. Kun Annikan haasteen viisi pelikertaa saadaan tälle vuodelle täyteen, tämä lähtee kiertoon.

Sitten siirryttiin Japanin aluevesille

Sunnuntaiaamuna kannoimme pöytään omaksikin yllätykseksemme Traders of Osakan. Se on 5x20 -listalla yksi tämän vuoden nollapelatuista. Ehkä aamun kuulaus vei ajatukset tyrskyisälle merelle ja toi mieleen viime kesänä Lyonista hankitun pelin. Ohjeita piti pitkän tauon jälkeen selvittää tovi. Ensin tankkasimme koppaan printtaamiamme Traders of Carthagon sääntöjä (pelit ovat käytännössä identtiset). Lopulta pelastus löytyi omasta blogikirjoituksestamme, josta opimme, että näissä kahdessa pelissä on pienenpieniä eroja ja Osakan ohjeet kannattaa tulostaa BGG:stä. (Olimme itse jättäneet sen tekemättä, epäloogista).

Traders of Osakan lauta on pieni, mutta kaunis.

Ensimmäiset laivamatkat sujuivat enemmän tai vähemmän kokeilumielessä. Pikkuhiljaa peli aukesi, ja taktikointia tuli mukaan. Kävi niin, että joka kerta kun jokin laiva saavutti Edon, meillä molemmilla oli siinä kauppatavaraa. Achievement tokeneita kertyi siksi tasaisesti kummallekin. Annika onnistui kuljettamaan ison lastin tavaraa pari kertaa putkeen, ja muutamat vitosen arvoiset kortit osoittautuivat kriittisen tärkeiksi loppupisteytyksen kannalta, vaikka sain pelin loppumetreillä toimitettua jättisatsin satamaan. Piste-ero oli lopussa vaivaiset neljä. Totesimme, että tämä on peli jota ehkä jaksaisi vetää ne neljä puuttuvaa erää vaikka ihan putkeen. Peliväsymystä emme kokeneet samalla tavoin kuin CoMKL:n jälkeen.

Suriot riesana

Lautapelailun näkökulmasta erittäin onnistuneen viikonlopun päätti Flip City. Annikan kiinnostus tähän pakanrakennuspeliin oli herännyt tutulla areenalla, nimittäin Facebookin Lautapelifanaatikot-ryhmän keskusteluketjussa. Jotkut olivat tykänneet siitä enemmän kuin Dominionista. Pitihän se siis saada kokeiltavaksi.

Flip City yhdistää Dominionin ja Port Royalin näppärään pakettiin.

Flip Cityssä rakennetaan kaupunkia eli hankitaan erilaisia rakennuskortteja. Näistä saa (tai ei saa) eri määrän rahaa tai pisteitä. Pelissä on kaksi jujua. Ensinnäkin, joissakin korteissa on surio-symboleja, ja kun eteensä on pelannut niitä tietyn määrän, menettää koko sen vuoron kortti/piste/rahasaaliinsa ja vuoro siirtyy toiselle. Kortteja ei pidetä viuhkana kädessä vaan nostetaan yksi kerrallaan pakassa, josta näkee vain päällimmäisen kortin. Toiseksi, kortit ovat kaksipuoleiset, ja uuden kortin ostamisen sijaan voi maksaa jo omistamansa kortin kääntämisestä, jolloin tämän puolen ominaisuudet tulevat käyttöön (mikäli kyseisen kortin saa jollain vuorolla pelattua eteensä). Riskinotto surioiden suhteen tuo mieleen Port Royalin, muuten Flip City on melko paljon Dominionin kaltainen.

Pelasimme tätä kahteen otteeseen, ja molemmilla kerroilla voitti niukasti se, joka oli aloittanut pelin. Kesto oli toisella kerralla, kun säännöt jo olivat tutut, 38 minuuttia. Pieniä mokia tuli tehtyä, esimerkiksi Annika oli monesti unohtaa Factory-kortin vaikutuksen eli nostopakan alimmaisen kortin discardaamisen. Muutama kerta mennee vielä näitä peruskortteja opetellessa ja niihin tyytyessä, sitten varmaan tulee tarpeelliseksi hankkia lisäri. Niitäkin on jo julkaistu.

Vaikka pelaajat rajoittuivat meihin kahteen, oli tämä kyllä yksi vuoden parhaista viikonlopuista pelaamisen suhteen. Uusien hyvien pelihankintojen myötä odotamme varsin mielenkiintoisia hetkiä, muutenkin kuin sadepäivinä!

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti