Koostan ensimmäistä kertaa kaikkien aikojen parhaat pelit -listani. Aktiivista lautapelaamista on takana pari vuotta, ja pelattuja pelejä muutama sata. Tässä siis lähtökohdat.
Kuten aina, pelien arvottaminen toisiinsa nähden tuottaa tuskaa. Osaan listan peleistä minulla on vielä kuherruskuukausisuhde, kun taas muutamaa peliä on tahkottu joskus niin paljon että ne eivät herätä tällä hetkellä minkäänlaista paloa. Objektissubjektiivisella otteella olen pyrkinyt huomioimaan sekä tämänhetkisen tai muinaisen innostuksen pelata kyseistä peliä että pelin mekanistisen tason. Joitakin listan peleistä olen päässyt pelaamaan vain kerran, joten olen niiden kohdalla painottanut sijoitusta hieman alakanttiin.
 |
| Lords of Waterdeepin insertti on i-h-a-n-a. |
30. Lords of Waterdeep
Peter Leen ja Rodney Thompsonin suunnittelema Lords of Waterdeep hyödyntää yhtä kolmesta lempimekaniikastani, nimittäin työläisenasettelua, ja tekee sen todella kivasti. Pisteitä saa questien suorittamisesta, joita varten taasen tarvitaan erilaisia joukkoja: pappeja, sotilaita, varkaita ja maageja. Vähän Caylyksen tapaan voi perustaa yrityksen (rakennuksen), josta voi joko itse työläisellään hakea resursseina toimivia seikkailijoita tai, jos kilpailija laittaa työläisensä kyseiseen paikkaan, periä tältä vuokraa. Meillä on myös Scoundrels of Skullport -lisäri, joka muuttaa pelin dynamiikkaa sikäli että sen toimintojen kautta pelaaja voi ottaa riskejä resursseja vastaan ja huonossa tapauksessa saada roiman määrän miinuspisteitä.Sijoitus on worker placementiksi yllättävän huono. Tai ehkä sittenkin juuri siksi: meille on kertynyt niin monta worker placementtia, että väkisinkin niitä vertaa keskenään, eikä Waterdeep yllä rankingissani lähellekään muutamaa muuta. Pääasiallisena syynä tähän ovat väärä teema (fantasia ei ole se minun juttu) sekä se, että näyttävästä laudasta huolimatta teema ei juuri tule esille. No, myönnetään kolmannen syyn olevan se, että saan lähes aina takkiini Kaitsulta, joka on pelannut tätä x miljoonaa kertaa täppärillään. Epäreilua!
_________________________________________________________________________________
 |
| Imperiumin alkuasetelma keskilaudalla. |
29. Risk: Star Wars Edition
Mitä ihmettä, tyylipuhdas ameritrash listallani. Kuopuksen joululahjaksi saama Risk Star Wars yllätti. Vastakkain ovat tietysti kapinaliitto ja Imperiumi (kehdannenko kertoa, että katsoin Star Wars -trilogian vasta tällä vuosituhannella). Vaihtoehtoiset pelaajamäärät ovat 2 ja 4, mutta käytännössä peli toimii ehdottomasti paremmiin kahdella pelaajalla. Laudalla käydään taistoa kolmella eri sektorilla. Toisessa reunassa Skywalkerin Luke yrittää vaikuttaa Vaderin Darthiin ja saada tämän hyvisten puolelle, ja toisinpäin. Toisessa reunassa kapinalliset yrittävät tuhota Imperiumin suojakilpigeneraattorin. Kun tämä on onnistunut, on jäljellä Kuolontähden tuhoaminen päälaudalla. Figuja (taistelualuksia) on yhteensä 107, mikä on vaikuttava määrä sekä kuopuksen että minun mielestäni.
Menestymiseen vaikuttavat kortit ja nopat. Periaatteessa tuurilla on liikaa osuutta minun makuuni, mutta tämän pelin kohdalla olen onnistunut heittäytymään ameritrashin maailmaan ja elämään hetkessä, tietäen että voitto tai tappio voi ratketa yhteen noppatulokseen. Nelivuotiaamme on voittanut useammin kuin kerran, eli Risk Star Warsia voi suositella pelielämykseksi lähes kaiken ikäisille. Myös kestonsa puolesta: yksi erä vie 30-45 minuuttia.
_________________________________________________________________________________
 |
| Rautahevon päästöt kurkussani. Piippujen päällä savuyö. |
28. Steam: Rails to Riches
Junamies Martin Wallacen Steam on päässyt pöydälle luvattoman vähän. Erittäin positiivisten kokemusten johdosta uskallan kuitenkin ottaa sen mukaan listalleni. Pelissä rakennetaan rautatieverkkoa Saksaan (laudan kääntöpuolella Pohjois-Amerikkaan), jotta omaa verkostoa pitkin (ja mahdollisimman vähän muiden) pääsee kuljettamaan tavaraa paikasta toiseen. Mitä pidempiä matkoja tavaraa kuljettaa omassa verkostossa, sen enemmän heruu pisteitä. (Posti on sittemmin omaksunut tämän saman ideologian: esimerkiksi Rovaniemeltä Utsjoelle menevät kirjeet kulkevat nykyään Oulun kautta.) Tärkeä osa peliä on kierroksen alun tarjouskisa, jossa valitaan oma toiminto seuraavalle vuorolle.Siinä missä Kaitsu ei ole Steamille lämmennyt, minä tykkään siitä kovastikin. Peli haastaa optimointiin, ja siinä minulla on vielä rutkasti parannettavaa, mikä kutkuttaa. Ja karttapelit nyt vaan ovat omaa sweet spottiani. Kaksinpeliin normikartta on vähän huono, koska interaktion voi välttää lähes täysin. Kuulemani mukaan BGG:stä voi kuitenkin tulostaa esimerkiksi Skotlannin tai Sisilian kartan, jotka sopivat kaksinpeliin paremmin. Steamia pidetään virtaviivaistettuna Age of Steaminä. En ole jälkimmäistä vielä kokeillut, joten en pysty tekemään vertailua.
_________________________________________________________________________________
 |
| Puistosuunnittelupeli Habitats. |
27. Habitats
Laatanasettelupeli Habitats on ensimmäinen Kickstarter-julkaisu tällä listalla. Kasveihin ja eläimiin, tai ylipäätään biologiaan nojaava teema vetoaa minuun aina, mikä oli yksi syy tämän Corné von Moorselin tuotoksen hankkimiseen. Enkä pettynyt.
Tavoitteena on suunnitella luonnonpuisto, jonka sisällä olevat elinympäristöt (habitaatit) muodostavat mahdollisimman hyvin puistossa olevien lajien menestymistä tukevan kokonaisuuden. Esimerkiksi monni tarvitsee ympärilleen paljon vettä; tarkemmin sanottuna kolme laattaa ortogonaalisesti aseteltuina.
Muurahaiskäpy ei ole tyytyväinen, jos sillä ei ole pääsyä ruohikolle, metsään ja arolle. Onnistuneista laatanasetteluista saa pisteitä sen mukaan, kuinka vaativa laji on ollut kyseessä. Lisäksi pisteitä voi saada muun muassa näköalapaikkalaatoista tai puiston habitaattien moninaisuudesta.
 |
| Pelaaja on saanut pisteytettyä laattoja yhteensä 13 pisteen arvosta. Laatat, joiden ehdot eivät täyty, pidetään ylösalaisin. |
Tykkään Habitatsin ideasta, ja laattojen pisteytys on yllättävän haastavaa. En tiedä kuinka paljon siinä voi kehittyä: pistemääräni junnaavat samalla tasolla, ja on aina hieman arvoitus, mitä laattoja “torille” ilmestyy ja ehtiikö sen napata ennen jotakuta toista. Tahkosimme peliä semipuhki viime vuoden lopulla, joten pientä kyllästymistä on ilmassa. Paikka listalla on kuitenkin perusteltu. Vajaan tunnin kestollaan Habitats on sellainen vähän pidempi filleri.
_________________________________________________________________________________
 |
| "Jos mä ohjelmoin Porkkanapään tähän, ni hoida sä toi minion päiviltä." |
26. Mechs vs. Minions
Kaitsu ja veljenpoikansa Aki vauhkosivat Mechs vs. Minionsista viime syksynä, niin kuin vissiin aika moni muukin. Epäfigu-, epätaistelu- ja epäco-oppipelaajana en lähtenyt hysteriaan mukaan. Vaan - hyvähän peli tämä on, kerta kaikkiaan. Ja niitä figuja vaan on niin paljon, niitä spawnaa boksin syvyyksistä samaan tahtiin kuin pelilaudalle. Koodauksen co-oppi on erinomaisesti suunniteltu, ja virhekoodien kanssa saa tosissaan tehdä töitä. Tämä seikka, ja hienoakin hienommat komponentit, ovat saaneet minut lämpenemään. |
| Muutama kilo tavaraa. |
Boksissa on ohjeet kymmeneen eri missioon, jotka (kai) vaikeutuvat koko ajan. Olemme tähän mennessä pelanneet kuusi tai seitsemän eri missiota. Pelaajat liikeohjelmoivat Mech-hahmoja, jotka kamppailevat Minioneja ja usein myös aikaa vastaan. Tehtävänä saattaa olla esimerkiksi pommin kuljetus pois vaaravyöhykkeeltä tai kulkeminen laudan toisesta päästä toiseen. Olemme tuttavallisesti nimittäneet miespuoliset Mech-hahmot Punapyllyksi, El Kapteeniksi ja Porkkanapääksi. Mechs vs. Minionsia on jopa 14-vuotias esikoisemme pelannut kavereidensa ja serkkujensa kanssa. Se on saavutus, sillä hän ei juuri ole lautapelimiehiä... vielä.
_________________________________________________________________________________
 |
| Pelaaja on valinnan edessä. Uskaaltaako lyödä pöytään vasemmalla alhaalla olevan nostopakan päällimmäinen kortti, joka pakottaisi pöytäämään myös allaan olevan tuntemattoman kortin, vai tyytyäkö tähän mennessä kertyneeseen viiteen kolikkoon? |
25. Flip City
Facebookin lautapelifanaatikot-ryhmässä käytiin keskustelua pakanrakennuspeleistä, joka on toinen kolmesta lempimekaniikastani. Jotkut olivat sitä mieltä, että Flip City on niistä paras. Kiinnostuin ja hankin pelin jokin aika sitten. Meillä on nyt alkuhuuma menossa tämän korttipelin kanssa, tuntuu että tätä voisi pelata uudestaan ja uudestaan.
Chih-Fan Chen on onnistunut suunnittelemaan pelin, jossa hämmästyttävän pienellä korttivariaatiolla saadaan aikaan monenlaista dynamiikkaa. Tavoitteena on joko saada pelatuksi pöytään yhden vuoron aikana 8 pistettä tai 18 korttia. Meillä ovat toistaiseksi kaikki pelit ratkenneet tuohon pistemäärään. Käsikortteja ei ole, vaan nostopakasta nostetaan yksi kortti kerrallaan, ja vain pakan päällimmäinen kortti on näkyvissä. Uusia kortteja ostetaan, Dominionin tapaan, pöytään pelattujen korttien kolikkoarvoilla. Pelin nimessä oleva flip viittaa siihen, että ostamisen sijaan roposensa voi käyttää jonkin poistopakassa olevan kortin kääntämiseen, jolloin kyseisestä kortista tulee toiminnaltaan vahvempi. Joissakin korteissa on surio-symboleja, ja jos niitä kertyy liikaa pöydälle, vuoro siirtyy automaattisesti toiselle, ilman osto- tai flippausmahdollisuutta.
Flip City kestää lyhimmillään vain puoli tuntia, mutta voi venyä myös 50 minuuttiin. Olemme toistaiseksi kokeilleet tätä vain kaksinpelinä, mutta peli onnistuu myös yhdellä, kolmella ja neljällä pelaajalla.
_________________________________________________________________________________
 |
| Citadelsin roolikortit. Kuva: Matthieu Weber (BGG) |
24. Citadels
 |
| Kuva: Lautapelit.fi |
Variable Player Powers toimii mainiosti, ja iso plussa on se, että roolit jaetaan monta kertaa pelin aikana. Kuninkaana pääsee seuraavalla kierroksella ainoana pelaajana tietämään, mitkä roolit ovat käytössä, mutta jos haluaa pelata aggressiivisemmin, kannattaa valita jokin toinen rooli. Kutkuttavia valintoja!
Citadelsiin on julkaistu The Dark City -lisäosa. Se ja viime vuonna julkaistu uusi Citadels-painos tuovat yhteensä 19 roolihahmoa lisää, eli ihan pian tätä peliä ei voi kuluttaa loppuun.
_________________________________________________________________________________
 |
| Jaossa hirvenpäitä eli miinuspisteitä. Kuudes ottakoon! |
23. 6 Nimmt!
Päätyipäs 6 Nimmt! korkealle listalla, mene ja tiedä onko tämä ihan oikea paikka. Joka tapauksessa tämä on ehdottomasti kevyistä kortinläiskinnöistä se, jonka mieluiten otan esiin ja joka uppoaa melkein joka porukkaan. Siis kunhan vain porukka on tarpeeksi iso, nimittäin teimme Kaitsun kanssa ensin sen virheen että pelasimme tätä aivan kaksistaan. 6 Nimmt! kuitenkin vaatii vähintään neljän, mutta mieluummin vielä vähän suuremman pelaajamäärän. Vaikka on tätä todistettavasti kolmellakin pelaajalla onnistuneesti läiskitty: opetettuni 6 Nimmtin äidilleni, tädilleni ja sedälleni, he pelasivat sitä keskenään pitkälle yöhön.Pelissä pyritään olemaan laittamatta kuudetta korttia riviin. Jos epäonnistuu, joutuu poimimaan itselleen rivin edelliset viisi korttia. Niistä tulee 1-5 miinuspistettä kustakin. Peli kestää 10 kierrosta, ja jokaisella pelaajalla on kymmenen korttia; korttien arvo on 1-104. Aluksi pöydälle paljastetaan lisäksi neljä korttia omia rivejään aloittamaan. Pelaajat valitsevat joka kierros yhden korteistaan ja paljastavat sen yhtä aikaa (simultaneous action selection: kolmas lempimekaniikoistani). Pienimmän kortin valinnut aloittaa. Hän asettaa korttinsa sen (rivin viimeisenä olevan) kortin viereen, johon sillä on numerollisesti pienin välimatka. Valitun kortin tulee kuitenkin olla pöydällä olevaa korttia suurempi.
Peli on nopea ja hauska, ja tilanteet vaihtelevat nopeasti. Olemme kokeilleet peliä myös niin päin, että voittaakseen täytyy kerätä eniten miinuspisteitä. Sepä olikin jostain syystä hankalampaa kuin korttien välttäminen.
_________________________________________________________________________________
 |
| Prinsessa Annette odottaa postia. |
22. Love Letter
6 Nimmtin tapaan Love Letter on kepeä ja nopea korttipeli. Se on hyvää vauhtia matkalla klassikkoasemaan, vaikka julkaistiin vasta vuonna 2012. |
| Meillä on saksankielinen versio, joka tuntuu kymmenien pelikertojen jälkeen siltä ainoalta oikealta! |
Joulun 2015 ultrapitkän Love Letter -session jälkeen tämä on kärsinyt inflaatiosta, mutta vieläkin silloin tällöin tulee pelattua jos ei perusversiota niin jotain muunnelmaa, kuten Love Letter Batmania. Lautapelikerhossa pääsin kokeilemaan Premium Editionia, joka oli todella mukava ja jännittävä kokemus parilla lisäkortillaan.
_________________________________________________________________________________
 |
| Dracula on joutunut paljastamaan olinpaikkansa, ja luvassa on pian valkosipulinkatkuinen taistelu. |
21. Fury of Dracula (3. ed.)
Aloitetaan ulkonäöstä. Fury of Draculan kartta on hienoimpia mitä on. Se jo itsessään vie tunnelmat Transilvaniaan tuon pahamaineisen kreivin aikakaudelle. Shut up and sit down esitteli Draculan niin herkullisesti, että hankimme Belgiasta oman kappaleemme. Myöhemmin katsoimme Will Wheatonin Tabletop-ohjelmasta, miten peliä pelataan.Fury of Dracula on yhteistyöpeli, jossa yksi pelaajista on yksin toimiva Dracula ja muut tämän metsästäjiä. Tosin yksi pelaaja voi pelata kaikkia metsästäjiä, jolloin peli toimii myös kaksinpelinä. Näin me olemme toistaiseksi tehneet. Metsästäjiä ovat kirjasta ja elokuvasta tutut Van Helsing, Dr. John Seward, Mina Harker ja Lord Godalming. Aseina käytetään tietysti valkosipulia ja muuta Dracula-spesifistä tarvikkeistoa.
Yhteistyöpelejä fanittavalle, vahvaa teemaa arvostavalle tämä olisi varmasti täsmälöytö. Tahtoisin pelata tätä kaikessa rauhassa, tarinaan uppoutuen, mutta sellaisia prospekteja ei meidän perheessä juuri ole. Peli siis muhikoon hyllyllä. Sitä paitsi menee vielä hetki, ennen kuin pääsen yli viimekertaisesta tappiostani. Siitä, että Kaitsun Dracula pääsi pujahtamaan sumu-tokenin avulla karkuun Mustaltamereltä Välimerelle ja Ranskan pohjoisrannikolle asti. Jos olisin saanut vielä yhden päivän lisää aikaa...
Kaitsun kaikkien aikojen TOP-30: sijat 30. - 21.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti