Enigma: Vipus-Antti ja kadonneen aarteen temppeli

by Kai Saarto 03 elokuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli Pelipäiväkirja

Korkkaamattomien pelien listalta iskimme tänään pöytään Touko Tahkokallion Enigman vuodelta 2012. Kyseessä on hieman Ubongon tyyppinen pulmapeli, johon on yhdistetty laatanasettelua carcassonnelaisittain. 


Pelaajat ovat arkeologeja, jotka etenevät temppelissä aarrekammioita etsien. Tosiasiassa teema on hyvin päälleliimatun tuntuinen, eikä kuvitus sitä juuri vahvista. Enigma yhdistelee Antero Vipusen pulmat ja laattojenasettelun. Ulkoasu on pikemminkin matemaattinen kuin esteettinen.

Valmis alue. Musta pisteyttää punaiset
 huoneet (4) ja valkoinen keltaiset (3).

Enigmaa pelataan kahdella tasolla. Pisteitä saa vähän Carcassonnen tapaan asettelemalla ukkoja temppelilaattojen punaisiin, keltaisiin tai sinisiin huoneisiin. Kun yhden käytävistä ja huoneista koostuvan alueen saa eristettyä muista, se pisteytetään. Jos oma arkelogi on sulkeutuneella alueella punaisessa huoneessa, saa pelaaja pisteen jokaisesta alueen punaisesta huoneesta.

Temppelilaattojen takapuolella on tehtäviä, joita ratkomalla ne saa vasta laitettua temppelin jatkoksi ja sitä kautta mahdollisiksi pisteiksi. Voittaja on se, joka saa ensimmäisenä kerättyä 15 pistettä. Pulmavaiheen pähkinöitä on neljä erilaista: Ubongo 3D -tyyppinen palikoiden pinoaminen, yhteenlaskupäätä vaativa vaakatehtävä, tangram-palojen asettelu sekä akveduktipulma (joka muistuttaa vähän kasibittiajan Pipemaniaa). Kun ensimmäisen pelaaja saa ratkaistua tehtävänsä, hän kääntää tiimalasin ja muilla on sen valumisen verran aikaa pähkiä omansa parissa. Onnistuneesti ratkaistut tehtäväkortit käännetään jälleen ympäri, ja niillä jatketaan temppelin rakentamista.

Taktikoida voi valitsemalla sellaisia pulmia, joiden ratkaisu edistää oikeanlaisten huoneiden saantia omaan työn alla olevaan temppelialueeseen. Tietysti on henkilökohtaista, mitkä tehtävätyypit onnistuvat itseltä helpoiten. Tangramipulmat olivat meille keskimääräistä hankalampia, mutta pääosin tehtävät olivat melko inhimillisiä.

Punnitusarvoituksessa pitää asetella kiekot siten, että kummallakin vaa'ankielellä on yhtä paljon painoa.

Palaset balanssissa

Genrensä edustajaksi Enigma ei ole hullumpi. Pelin kaksi vaihetta - pulmanratkaisu ja laattojenasettelu - ovat keskenään tasavahvemmat kuin Ubongon palasten asettelu ja timanttien keräily. Molemmissa vaiheissa riittää mietittävää, ja jo pulman valinta vaatii strategista silmää.

Tahkokallio ei ole turhaan menestynyt pelisuunnittelija, Eclipse nosti Toukon maailmankartalle ja Enigmassakin näkyy hyvä suunnittelusilmä. Pelin kesto, tehtävien monipuolisuus ja kepeähkö, mutta silti kutkuttava vaikeusaste ovat ihan hyvässä balanssissa. Tehtäviä on mukavan paljon. Laatat ovat sen verran kookkaita, että pienelle pöydälle tätä ei voi suositella. Yhdellä laatalla on kokoa on noin neljän Carcassonne-laatan verran.

Onko sitten pelin syy, että tämä genre ei kolahda meihin? Ei varmaankaan. Enigma ei ole se helpoin esille otettava illanvietossa. Keksimme äkkiseltään vain yhden peli-iltojemme vakiovieraan, jolle tämän tyyppinen peli olisi juuri passeli. On siinä ja siinä, jääkö Enigma hyllyymme. Siitä ei olisi lainkaan mahdoton luopua, jos osuisi hyvä vaihtopeli kohdille.