 |
| Elizabeth, oi Elizabeth. Mitä tekisinkään jotta surullisiin silmiisi pilkahtaisi ilo? |
Huikea höyrypunkkiseikkailu
Booker DeWitt, entinen Pinkertonin etsivä ja
Wounded Kneen veteraani saa tehtäväkseen hakea Elizabeth-tytön
lentävästä Columbian kaupungista. Tämä on lähtökohta
Bioshock-sarjan erinomaiseen kolmanteen osaan. Tarina vie pelaajan
kuitenkin paljon alkuasetelmaansa pidemmälle.
Peli sijoittuu
vaihtoehtoiseen versioon vuoden 1912 Yhdysvalloista. Pelimaailmassa
profeetta Zachary Hale Comstock on vuosia aiemmin vienyt lahkonsa
Columbian höyryvoimalla lentävään kaupunkiin, joka on myös
irtautunut syntisenä pitämästään liittovaltiosta. Columbiassa
profeetta hallitsee näennäisen rakastettuna diktaattorina
puritaanista ja rasistista valtiotaan. Pinnan alla kuitenkin kuohuu,
maanalainen vastarintaliike Vox Populi koostuu köyhistä ja
sorretuista.
Booker DeWittin
saavuttua pelin alussa taivaskaupunki Columbiaan leukani läjähti
lattiaan. Voiko peli olla näin kaunis? Bioshock Infinitessä
yhdistyvät julesvernemäinen höyrypunkki ja Hercule Poirot
tv-sarjan mieleen tuova tyylitelty ajankuva. Värimaailma ja kauniit
kadut imevät aluksi mukaansa. Suvantovaiheissaan kaunista peliä
kelpaa esitellä perheen nuoremmille, mutta runsaissa
taisteluosuuksissa väkivaltaa on senkin edestä ja hurme todella
lentää.
Hetken ihmettelyn ja
huvittelun jälkeen todellisuus kuitenkin lyö avokämmenellä
kasvoihin. DeWittin kädessä oleva arpi nimittäin vastaa kaupungin
propagandajulisteissa kuvattua Väärän Paimenen merkkiä. Äkkiä
Booker on takaa-ajettu valtion vihollinen, mutta Elizabeth pitäisi
silti löytää ennen lentävästä kaupungista pakenemista.
Elizabethin astuessa
mukaan, koko pelin luonne muuttuu. Norsunluutornissaan eristyksissä
pidetty Profeetan tytär omaa oudon voiman, jolla voi repiä
todellisuuteen reikiä. Näistä rei'istä voi kurkistaa toiseen
aikaan, paikkaan tai todellisuuteen ja jopa tuoda sieltä jotain.
Profeettaa ja tämän armeijaa pakenevat DeWitt ja Elizabeth
muodostavat pelihistorian yhden muistettavimmista pareista. Elizabeth
on täydellinen partneri, hän ei osallistu tulitaisteluihin, mutta
tekee osansa heittämällä DeWittille hädän hetkellä panoksia tai
ensiapupaketin. Elizabeth voi myös hetkeksi avata repeämän, josta
ilmestyy esimerkiksi suojamuuri vihulaisten tulitukselta suojaamaan.
Elizabeth liikkuu ja
ilmeilee mahtavasti. Välillä tuntuu kuin katsoisi jotain Disneyn
animaatioelokuvaa. Jäin puoleksi tunniksi hiekkarannalle vain
katsomaan miten elinvoimainen nuori neito imi vapautta sisäänsä
osallistuen lomalaisten erilaisiin aktiviteetteihin. Elizabethin ja
DeWittin välinen dialogi myös vie juonta jatkuvasti eteenpäin. Kun
myöhemmässä vaiheessa DeWitt on yksin, pelaaja todella kaipaa
Elizabethia. Jos pelialalla jaettaisiin Oscareita parhaasta pelin
sivuhahmosta, Ellu olisi takuulla ehdokkaana.
Pelin tarina herättää
lukuisia kysymyksiä joihin vastausten saaminen muodostuu
varsinaiseksi tavoitteeksi. Tarina on selvästi ja vahvasti pääosassa
ja hyvä niin. Varsinainen toiminta on nimittäin melko lailla tylsää
räimintää ilman sen kummempia jippoja. DeWittillä on käytössään
bioniccommandomainen teleskooppikoukku, jolla voi keikauttaa itsensä
Columbian taivaita hallitsevalle Skyline kuljetuslinjalle, mutta
senkin käyttö jää vähäiseksi. Loitsujen virkaa tekevät vigorit
ovat nekin melko tylsiä voimia, vaikka niillä voi hahmoaan vähän
kustomoidakin. Täydellinen pelistä olisi tullut, jos matsin määrää olisi leikattu kunnolla ja lisäilty roolipelillisiä ja tutkimuksellisia osuuksia. Pirun hyvä tämä on kyllä näinkin.
Toimintapuolen
puutoksilla ei ole juurikaan merkitystä, sillä tarina
imee mukaansa alkumetreiltä asti ja pelistä on erittäin vaikea
päästää irti ennen kuin noin 14-16 tuntinen tarina saavuttaa
hämmästyttävän päätöksensä. Sittenkin jää haikea olo.
Bioshock Infinite tarjoaa vuoden toistaiseksi parasta peliviihdettä
ja jättää hienot muistot.
Pisteet: 90/100
Bioshock Infinite
Saatavilla: PC, Xbox360, PS3
Testattu: Xbox360
Testattu: Xbox360
Ikäraja: 18
