TOP-10 illanpäättöpelit

by Annika Saarto 05 marraskuuta 0 kommenttia Kirpparilöydöt lautapeli listaus

Peli-ilta vetää viimeisiään, takana on kattaus fillereitä ja pari raskaampaa peliä. Kello on jo paljon, mutta vielä tekisi mieli tarttua johonkin kepeään. Sellaiseen, jolla saa nakattua aivot narikkaan raskaan optimoinnin jälkeen, ja joka kestää mieluummin alle puoli tuntia kuin tunnin. Joka jättää kaikille hyvän tai ainakin huvittuneen mielen, vaikka aiemmat pelit olisivat menneet kuinka huonosti.

Kokosimme tällaisten illanpäättöpelien top10-listan.

10. Ötökkähotelli (2015)

Ötökkähotelli jos mikä on no-braineri. Kirpputorilöytö Seinäjoelta oli ennakko-oletuksissamme tunkki, mutta pääsi yllättämään positiivisesti. Peliähän tässä ei ole juuri nimeksikään, mutta juuri ja juuri sen verran, että korttien nosto pakasta on aidosti kutkuttavaa. Kliimaksihetkiä ovat ne, kun joku pelaajista onnistuu pelottelemaan toisen hotellista vieraan pois. En oikeastaan keksi järkisyitä sille, miksi tästä pelistä pidämme ja miksi tätä suosittelemme tähän (hyvin ohueen!) kategoriaan. Tätä ei löydy edes BGG:stä, ainakaan suomen- tai ruotsinkielisellä nimellään.

Kukin pelaaja saa hotellilaudan, johon on kerättävä yhteensä kuusi vierasta kolmeen kerrokseen. Jokaisen kerroksen kaksi paikkaa kuuluvat samalle ötökkälajille. Esimerkiksi punaiseen hotelliin täytyy saada kaksi perhosta, kaksi pihtihäntäistä ja kaksi leppäkerttua. Pelin voittaa se, joka saa ensimmäisenä hotellinsa täyteen. Hotellivieraskorttien lisäksi pakassa on hunaja-, torakka- ja hämähäkkikortteja. Hunajalla voi houkutella hotelliinsa ötököitä toisten pelaajien ylimääräisten korttien pinosta, torakalla menettää kaikki hunajakorttinsa, ja hämähäkillä voi pelotella yksittäisen torakan kilpailijan hotellista pois.

Kesto 15+ minuuttia, ikäsuositus 5+, pelaajamäärä 2-4

9. No Thanks (2004)

Jos pääpelit eivät ole vieneet kaikkea matematiikkaresurssia aivoista, sopii No Thanks hyvin illan viimeiseksi peliksi. Peli koostuu korttipakasta, jossa on numerot 3-35, sekä kasasta pelimerkkejä. Vuoron aloittava pelaaja kääntää esiin pakan päällimmäisen kortin. Hän joko ottaa kortin eteensä tai pelaa sen päälle yhden pelimerkkinsä, jolloin vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Kierros jatkuu kunnes joku pelaaja ottaa kortin ja sen päälle kertyneet pelimerkit itselleen. Tarkoitus on saada mahdollisimman vähän pisteitä. Kortit antavat numeronsa verran pisteitä, mutta pelimerkit ovat kukin miinuspisteen arvoisia. Jos onnistuu keräämään peräkkäisesti numeroituja kortteja, vain sarjan pieniarvoisimman pisteet lasketaan.

Ei kiitos. Kuva: Mike Hulsebus (BGG)

Peli on siis tasapainoilua sen välillä, että pelimerkkien ja nostettujen korttien suhde säilyy sellaisena, että on varaa kieltäytyä kortista (merkkejä tarpeeksi), mutta nostaa sellaisia kortteja joiden päällä on tarpeeksi pelimerkkejä ja joiden arvo on mahdollista saada kuoletettua pakan ja samalla pelin loppuun mennessä. Osa korteista otetaan pelin alussa sokkona pois pakasta, jolloin korttien arvon laskeminen ei ole täysin mahdollista.

No Thanksissa voi pärjätä puhtaasti tuurilla, mutta taktikointi tuntuu silti onnistuessaan palkitsevalta. Pelin oppii lähes lennosta ja viimeistään toisella pelikerralla uudetkin pelaajat ovat jo kärryillä. No Thanksia tulee yleensä pelattua vähintää pari-kolme nopeaa erää putkeen. Pelilaatikko mahtuisi vaikka housujen taskuun, joten No Thanks on varsinainen vakifilleri reissuun lähtiessä.

Kesto 20+ minuuttia, ikäsuositus 8+, pelaajamäärä 3-5

8. 0-9 (2017)

Nollaysi. Löydätkö kuvaan kätketyn koiran?

Lautapelaamaan-tapahtumassa kokeilemamme uutuusjulkaisu 0-9 oli niin hyvä, että se piti hankkia myös itselle. Vaikka emme hirveästi abstrakteista peleistä perusta, “nollaysissä” on sitä jotain. Pelin idea on äärimmäisen simppeli. Pikkuisesta pakasta arvotaan yksi kerrallaan numero, joka on jotain nollan ja ysin väliltä. Kukin numero tulee kahteen kertaan. Jokainen pelaaja ottaa kortin osoittaman numeron ja liittää sen omaan rakennelmaansa. Alimpaan kerrokseen asetetuista numeroista ei heru pisteitä. Toiseen kerrokseen laitetut pisteet tuottavat pisteitä numerolaattojen osoittaman määrän, kolmannessa kerroksessa tämä summa kerrotaan kahdella ja niin edelleen.

Numerolaatan tulee aina yhdistyä samassa kerroksessa jo olevaan numeroon vähintään yhden sivun verran. Ylempiin kerroksiin aseteltavien numeroiden tulee ulottua vähintään kahden numeron päälle eikä niiden alle saa jäädä tyhjiä kohtia. Yllättävän vaikeaa! Parhaimmillaan pisteet ovat hiponeet sataa, huonoimmillaan on jääty pariin kymmeneen. Harvoin malttaa lopettaa yhteen erään. Peli on saanut jo ensimmäisen lisärin.

Pelaajamäärää helppo kasvattaa hankkimalla toisen kappaleen samaa peliä: kahdella pelillä numerolaattoja riittää jo kahdeksalle pelaajalle.

Kesto 20 minuuttia, ikäsuositus 8+, pelaajamäärä 1-4

Tarjolla japanilaista keittiötaidetta.

7. Sushi Go (2013)

Sushi Go on kortindraftauspeli, joka on mekaniikallista isoaveljeään 7 Wondersia kepeämpi sekä teemaltaan että kestoltaan. Tavoitteena on kerätä parhaat sushisetit. Jokaisen kolmen kierroksen alussa jaetaan pelaajamäärästä riippuva lukumäärä kortteja kullekin pelaajalle. Yksi valitaan ja loput laitetaan kiertoon viereiselle pelaajalle. Eri sushiruokalajien pisteytys eroaa toisistaan. Esimerkiksi sushirullien suhteen tärkeintä on kerätä niitä enemmän kuin kukaan muu. Kahdesta tempurasta palkitaan viidellä pisteellä, mutta yksittäin ne ovat arvottomia. Chopsticks-kortin voi myöhemmin palauttaa kiertoon ja ottaa vastineeksi kerralla kaksi korttia. Kisa on yleensä tiukka, mutta kuka voisi ottaa kainosti hymyilevät nigirit ja viattoman heleät sashimit liian vakavasti?

Sushi Gon Partyn ääreen mahtuu kahdeksan pelaajaa, ja dynamiikkaa on hieman perusversiota enemmän. Pidän itse asiassa enemmän partyversiosta.

Kesto 15 minuuttia, ikäsuositus 8+, pelaajamäärä 2-5

6. Dixit (2008)

Useat pakat on saatu järjestykseen
GameGuardin teem'n insertin avulla.

Epäpeliksi kutsumamme Dixit on osoittautunut toimivaksi monessa porukassa. Koska siinä ei optimoida eikä juurikaan juonita, se sopii erinomaisesti illanpäättöpeliksi. Dixit koostuu upeasti kuvitetuista korteista, joissa on runsaasti yksityiskohtia. Kaikki kortit ovat keskenään erilaisia. Pelaajilla on aina käsissään kuusi korttia, joiden kuvituksen he pitävät muilta piilossa. Vuorossa oleva pelaaja valitsee yhden korteistaan ja kertoo korttiin liittyvän vihjeen. Muut pelaajat valitsevat omista korteistaan sen, johon samainen vihje parhaiten sopii, ja antavat sen vihjeen kertojalle. Tämä sekoittaa oman korttinsa muiden antamien korttien joukkoon, ja paljastaa kortit pöydälle. Muut pelaajat äänestävät siitä, mihin korttiin vihje sopii parhaiten; omaa korttiaan ei tietenkään saan äänestää. Pisteitä tulee oikeista arvauksista ja oman kortin keräämistä äänistä. Vihjeen antaja jää ilman pisteitä, jos vihje on ollut niin helppo että kaikki ovat arvanneet oikein.

Olemme täydentäneet Dixit-korttikokoelmaamme Daydreams- ja Memories-lisäosilla. Kaikki kortit ovat samassa pakassa, mikä takaa sen, etteivät peleissä aina pyöri samat kortit suunnilleen samoine vihjelauseineen. Pelin kestossa on paljon joustavuutta. Voi joko pelata virallisilla säännöillä, jolloin ensimmäiseksi pisteradan kokonaan kiertänyt voittaa, tai sopia pelaavansa tietyn määrän korttikierroksia.

Kesto 30 minuuttia, ikäsuositus 6+, pelaajamäärä 3-6

Ringo tahtoi samaan kuvaan Kingdominon kanssa.

5. Kingdomino (2016)

Olemme pienimuotoisesti hullaantuneet Kingdominoon, jonka äskettäin Lautapelaamaan-tapahtuman ketjuvaihdosta nappasimme. Kauniit hyvälaatuiset laatat, sääntöjen yksinkertaisuus ja sopiva aivopähkinä ovat kombinaatio, jolla pääsee kirkkaasti tälle top10-listalle. Interaktiota muiden pelaajien kanssa syntyy dominolaattojen valintavaiheessa, mutta muutoin Kingdomino on pitkälti yksinpasianssia, erittäin nautittavaa sellaista. Aivan loppupuhkiväsyneenä tätä ei kannata pelata, koska silloin oma 5x5-laatasto tuppaa falskaamaan jostain reunasta, mikä tietää pisteiden menetystä.

Tavoitteena on muodostaa dominotyyppisistä laatoista oman linnan ympärille valtakunta, jonka koko on tuo edellä mainittu 5x5 laattaa. Dominolaatoissa on kuudentyyppistä maisemaa. Osassa laattoja tai laatanpuolikkaita on kruunun tai kruunujen kuva. Pisteidenlasku menee siten, että lasketaan yhtenäisten maisema-alueiden koko (esim. seitsemän pellonpuolikkaan muodostama kokonaisuus) ja kerrotaan tämä kyseisellä alueella olevien kruununkuvien määrällä.

Näin pieneksi peliksi Kingdominossa on yllättävän monenlaisia tapoja voittaa. Voi joko yrittää kerätä mahdollisimman laajoja pelto-, metsä- tai vesialueita ja saada edes muutaman kruunun. Vaihtoehtoisesti voi panostaa harvinaisempiin kaivos- tai turvealuelaattoihin, joissa saattaa olla jopa kolme kruunua yhdessä laatassa. Oli menestys millainen tahansa, laattojen asettelussa on aina jotain kovin terapeuttista :)

Kesto 15-20 minuuttia, ikäsuositus 8+, pelaajamäärä 2-4

4. Keskiyön kummitus (1989)

Punapukuinen herra ehti viime
tingassa huoneeseen piiloon.
Kummitus jatkaa seuraavan vieraan
jahtaamista.

Vanhin peli tällä listalla on vuodelta 1989. Tutustuimme siihen kuitenkin vasta toissa vuonna. Kyseessä on Keskiyön kummitus (Midnight Party). Ensimmäinen kappaleemme oli kirpputorilöytö, jonka muovikomponenttien kunto oli vähän niin ja näin. Sittemmin saimme ehjän version Tori.fin kautta. Uhosin vielä keväällä mahduttavani Keskiyön kummituksen all-time-top30-listalleni, mutta eipä se sinne sitten päässytkään. Joka tapauksessa olen aina valmis pelaamaan tätä, varsinkin loppuillasta, kun tuurin kasvava osuus pelimenestyksessä on ihan ok.

Pelaajien tehtävänä on pelastaa ohjailemansa juhlavieraat kummituksen kynsistä. Juhlakansa (muoviukkelit ja -akkelit) liikkuvat nopan avulla ja samoin tekee kummitus. Kummitus lähtee pelin alussa liikkeelle kellarikerroksesta ja ennen kuin se on päässyt ylös käytävälle, voi yrittää kuljettaa omia vieraitaan lähelle turvahuoneita. Näihin ei kuitenkaan saa vielä mennä ennen kuin kummitus on yläkerrassa. Ympyränmallisen käytävän varrella sijaitseviin turvahuoneisiin mahtuu kuhunkin vain yksi vieras, ja vain tasaluvulla. Joistakin huoneista saa plus-, joistakin miinuspisteitä. Sitä mukaa kuin kummitus saa käytävällä vieraita kiinni, se lukitsee ne kellariin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kellariin joutuu, sen enemmän ropisee miinuspisteitä. Pelattavien kierrosten määrän voi itse päättää.

Aivan mainio peli! Vielä kun kummitus hohtaisi pimeässä (sellaisen olemme bonganneet BGG:n sivuilta), olisi sommitelma täydellinen.

Kesto 30 minuuttia, ikäsuositus 8+, pelaajamäärä 2-8

3. Exploding Kittens (2015)

Exploding Kittens jatkaa vahvaa menoaan. Jokin aika sitten se pääsi top10 iloisimmin yllättäneiden listallemme, ja nyt tälle. Miksi? No siksi että se on hauska ja jännittävä tuuripeli, jossa riskinotolla voi joko pärjätä tai pudota saman tien pelistä ulos. Tätä pelattiin jossain vaiheessa ahkeraan pelikerhossamme, yleensä juurikin illan viimeisenä pelinä.

Oatmeal-kuvitus joko ihastuttaa tai vihastuttaa pientä pelaajaa.

Kupletin juoni on selostettu yllä mainitulla top10-listalla, joten kertaan tässä vain pääkohdat. Pelaajat tippuvat yksi kerrallaan pois nostettuaan pommikortin, johon heillä ei ole pomminpurkukorttia. Viimeisenä jäljelle jäänyt pelaaja voittaa. Sääntöjä ei ole paljon, ja erilaisia kortteja on suhteellisen vähän. Jännittäjätyypeille, kuten minulle, tämä on ehkä liikaa sydämentykytyksiä aiheuttava julkaisu illan viimeiseksi peliksi, mutta kun kesto on vain vartin luokkaa, ehtii heti perään ottaa vielä vaikkapa yhden Kingdominon.

Kesto 15 minuuttia, ikäsuositus 7+, pelaajamäärä 2-5

2. Bang! The Dice Game (2013)

Bang!-korttipeli on jäänyt meillä jotenkin välistä lautapelikokemuksena. Peli löytyy hyllystä, mutta ei oikein houkuta pariinsa. Noppaversio sen sijaan on saanut tuntuvasti pelikertoja. Se on nopea, hauska ja helppo opettaa. Yatsyyn pohjautuvat noppailu muistuttaa enemmän kuin vähän King of Tokyota, mutta Noppa-Bangiin on lisätty korttipelistä tutut piiloroolit. Vain sheriffin henkilöllisyys tiedetään pelin alussa. Lainsuojattomien, luopion ja apulaissheriffin henkilöllisyydet ovat salaisuus, joka selviää hiljalleen pelin edetessä.

Sheriffi ja deputy voittavat, jos lainsuojattomat ja luopio kuolevat. Lainsuojattomien voittoon riittää kun sheriffi vaihtaa hiippakuntaa. Luopion pitää taas olla viimeisenä hengissä voittaakseen. Varsinkin alussa peli on pälyilyä ja epävarmaan laukausten vaihtoa kaikkien yleensä vakuuttaessa olevansa sheriffin apulainen. Koko ajan lähestyvä intiaanihyökkäys, sekä pöydässä käytävä metapeli tekevät noppa-Bangistä herkullisen kokonaisuuden, jonka pariin tulee palattua aina uudelleen ja uudelleen.

Kesto 15 minuuttia, ikäsuositus 8+, pelaajamäärä 3-8

1. Kaappaa kenguru (2009)

Listan voittajaa ei varmaan kukaan olisi arvannut. Kymmenen minuutin mittainen muovikengurujen keräämispeli à la Reiner Knizia. What are the odds? Kaappaa kenguru (Kangaroo) päätyi meille kirpparilta ja olimme jossain vaiheessa jo heittää sen pois, mutta päätimme antaa kengurutaistolle vielä yhden mahdollisuuden. Se käytti sen viisaasti, ja nyt emme enää tahdo luopua tästä pelistä. Sitä on itse asiassa vaikea enää löytää mistään.

Ruma peli viehättää mystisellä tavalla.

Pelissä nostetaan pakasta erivärisiä kengurukortteja ja koitetaan saada niillä vastaavan väriset muovikengurut omaan omistukseen. Aluksi kengurut ovat niin sanotusti vapailla markkinoilla keskellä pöytää, ja esimerkiksi pelaamalla harmaan kortin saa ottaa itselleen harmaan kengurun. Jos myöhemmin haluaa toiselta pelaajalta jonkin tämän kenguruista, on pelattava sen värinen kortti. Jos kengurun omistajallakin on saman värinen kortti, hän lyö sen pöytään ja estää näin kaappauksen. Peli päättyy, kun pakka loppuu. Voittaja on luonnollisesti se, jolla on eniten kenguruita hallussaan.

Kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se onkin. Olemme nimenneet kengurut niiden värin mukaan, mikä tuo lisää hauskuutta peliin. Harmaa on tuhkakenguru, punainen mansikkakenguru ja kaikkien eniten himoitsema musta on lakritsikenguru. Ja kyllä, sanalla yksinkertainen voi kuvata myös meidän huumorintajuamme.

Kesto 10 minuuttia, ikäsuositus 5+, pelaajamäärä 3-6