Pollen: Kun pistiäinen kohtasi kukan

by 8.38.00 0 kommenttia

Kimalaiset, Bombus. Niiden keho kestää Himalajan ilmanpaineen ja ne pölyttävät 5000 metrin korkeudessa. Ne kohtaavat joukkokuoleman langettuaan lehmuksen meteen, josta ei riitä niiden raskaalle helikopterikoneistolle riittävästi ravintoa. Ne pystyvät tunnistamaan kukan sähkövarauksen mekanosensoristen karvojensa avulla jopa puolen metrin päästä.

Taistelupari kimalainen (vas.) ja mehiläinen.
Kukan varaus riippuu siitä, onko se tyhjä medestä vai täynnä sitä. Näin kimalainen ei turhaan lennä kukkaan, jossa joku toinen on jo käynyt ruokailemassa.

Joku toinen, kuten vaikkapa mehiläinen, Apis. Tällainen vastakkainasettelu on vuonna ilmestyneen 2015 Pollen-kaksinpelin lähtökohta ja idea. Pelin suunnittelija Alexandre Droit on varsin tuntematon nimi, eikä julkaisijakaan, Jeux Opla, ole suuren suuri. Pollen on nimestään huolimatta umpiranskalainen peli, johon ei löydy sääntöjä muilla kielillä. Saalistin sen menneenä kesänä Lyonista.

Pölyttämään pääsee vain joukkoylivoimalla

Pelaajista toinen suitsee mehiläisparvea ja toinen kimalaisia. Voittaja on se, joka onnistuu pölyttämään enemmän ja arvokkaampia kukkia. Pistiäiset eivät tässä skabassa hyödynnä sähköantennejaan, vaan kukan saa pölyttää se parvi, jossa on enemmän porukkaa.

Pelimateriaalin muodostavat:
  • 2 x 17 pelaajakohtaista korttia
  • 5 kukkakorttia (Lamium, Trifolium, Lupinus, Campanula, Salix)
  • 10 kpl kolmen kukan kombinaatiokorttia ja
  • aloittajakortti (toisella puolella kimalaisen kuva, toisella mehiläisen)

Vasemmalla neljä mehiläispölytyskorttia (joista ensimmäinen on 0 eli arvoton), oikealla kimalaisen kortteja mukaan lukien superhyöriäinen.
Pelaajakohtaisista korteista suurimmassa osassa on eri määrä (0-5) kyseisen pelaajan pistiäistä, siis kimalaista tai mehiläistä. Lisäksi pakassa on kaksi erikoiskorttia, superhyöriäistä (oma käännös).

Pelin aluksi kaikki viisi kukkakorttia asetetaan keskelle pöytää pelaajien väliin. Kombinaatiokorteista vedetään kummallekin pelaajalle yksi kortti, jonka nämä pitävät salassa toisiltaan. Kortti kertoo, mistä kolmesta kukasta pelaaja saa ylimääräisen pisteen, jos onnistuu pölyttämään sen. Kukkarivistä katsottuna omalla puolella on kotiketo, ja toisella puolella vastustajan keto. Pelaajakohtaiset kortit sekoitetaan omiin pinoihinsa, ja niistä nostetaan kolme käsikorttia (käsikorttien määrä on läpi pelin kolme).

Omalla vuorollaan pelaajalla on käytössään kaksi toimintopistettä ja seuraavat toimintomahdollisuudet:
  • käsikortin asettaminen kotikedolle (maksaa 1 toimintopisteen; tämän voi siis tehdä samalla vuorolla kaksi kertaa)
  • käsikortin hylkääminen poistopinoon, kuva ylössuin (1 toimintopiste)
  • kortin asettaminen alassuin kotikedolle; sitä ei voi enää myöhemmin katsoa (2 toimintopistettä)
  • superhyöriäisen käyttö: tämän kortin avulla voi siirtää omia, jo kotikedolla olevia kortteja yhden ruudun vasemmalle, oikealle tai diagonaalisesti. Jos uudessa paikassa jo on oma kortti, ne vaihtavat päittäin paikkaa. Vastustajan korttia ei voi siirtää. (1 toimintopiste)
  • superhyöriäisen käyttö vastustajan kedolla (2 toimintopistettä)
  • käsikortin asettaminen vastustajan kedolle (2 toimintopistettä)
  • vastustajan alassuin asettaman kortin kääntäminen näkyväksi (2 toimintopistettä)

Vastustajan kedolla on enää kaksi vapaata korttipaikkaa. Keltainen Lamium ei näytä kiinnostavan pölyttäjiä.

Kortit asetetaan jonoiksi (riveiksi) kukkien alle. Kummallekin puolelle mahtuu kolme riviä. Yhteensä siis kukin viidestä kukasta voi kerätä alleen kuusi pistiäiskorttia, kolme molemmille kedoille. Jonot täytyy muodostaa systemaattisesti, eli niihin ei saa jäädä aukkoja. Kun pelin aloittajalta loppuvat kortit, on toisella on vielä yksi vuoro jäljellä. Jos taas jälkimmäinen pelaaja saa pakan ensin loppuun, ei aloittajalla enää ole vuoroa. Tämän jälkeen tehdään pisteytys: kunkin kukan pölyttämisestä saa yhden pisteen, ja vielä extrapisteen, jos kukka on yksi kombinaatiokortin kukista. Pölyttämään pääsee se, jolla on pistiäisylivoima kyseisen kukan kohdalla. Jos pistiäisiä on yhtä paljon, pisteen (tai pisteet) saa se, jonka parvi koostuu useammasta kortista. Täydellisessä tasapelitilanteessa (yhtä monta pistiäistä ja korttia saman kukan luona) kumpikaan ei saa pistettä. Suositus on, että peliä pelataan ainakin kaksi kertaa peräkkäin, jotta molemmat pääsevät kerran aloittamaan, ja yhteispisteet ratkaisevat voittajan.

Jos tämä versio käy tylsäksi, voi kokeilla edistyneempää varianttia, jossa molemmat pelaajat valitsevat omasta pakastaan viisi korttia ja antavat ne vastustajalle, joka sekoittaa ne omaan pakkaansa. Toisessa vaikeammassa variantissa pelataan ilman kombinaatiokortteja.


Tämähän oli vaikeaa!

Olemme kokonaisuudessaan käyttäneet noin ziljoona kertaa enemmän aikaa sääntöjen suomentamiseen kuin itse pelaamiseen. Meistä kun ei kumpikaan ole varsinaisesti ranskan kielen taitoinen, vaikka itseriittoista yritystä siihen suuntaan onkin. Käytimme ohjeet google translaattorin (tjsp.) läpi, tulkkasimme sen tuloksena syntynyttä sianenglantia pari tuntia, ja lopuksi vielä hyödynsimme facen kautta saatua sääntöjentsekkausapua . Eivätköhän ne säännöt siis loppujen lopuksi tulleet yllä selitettyä oikein. (p.s. Jos ostat pelin ja kaipaat tarkempia suomenkielisiä sääntöjä, ota yhteyttä niin lähetämme ne!)
Ohjekirjan kääntäminen oli kerrassaan vänkää.


En kuitenkaan viittaa yllä olevalla otsikolla pelkästään sääntöjen kääntämisen vaikeuteen. Pollen ei ole lainkaan helppo peli, vaan vaatii paljon ajattelutyötä. Olin muutamaan otteeseen jo tuskastua edistyneillä säännöillä pelatessamme, kun Kaitsun päätöksenteko venyi ja venyi. Jos tätä pelaisi paljon (mikä ei ole mahdoton ajatus), oppisi varmaan käyttämään superhyöriäisiään strategisemmin, miettien kaksi tai kolme siirtoaan etukäteen.

Yksi peli kestää keskimäärin vartin. Meillä tämä piti suunnilleen paikkansa ensimmäisillä kerroilla. Kun opimme suunnittelemaan omia siirtojamme, peli alkoi kestää kymmenisen minuuttia kauemmin. Kehittymisen varaa on vielä, emme esimerkiksi oikein osaa vielä käyttää korttien poistamista strategisesti. Pelin complexity-asteeksi on BGG:hen merkattu huimat 3 (asteikolla 1-5), mitä se mielestäni ei kyllä ole. Sen verran ajattelua pölyttäjien sijoittelu sentään vaatii, että ikäsuositus 8+ on varmaan kohdillaan.

Pelin teema on minulle kovin mieluinen, koska tutkin työkseni siitepölyjen ihmeellistä maailmaa. (No, siitepölyä ei korteissa näy, mutta siellähän se matkaa, kimalaisten ja mehiläisten siitepölyvasuissa). Olemme avanneet Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan pölytysnäyttelyn, ja olen hekumoinut ajatuksella järjestää siellä jonain pimeänä talvi-iltana pölytys-, hyönteis- ja kasviaiheisten pelien lautapeli-ilta. Pöydälle pääsisivät Pollenin ohella ainakin Hive, Hornet, Citrus ja Pi mal Pflaumen. Siispä, stay tuned!

http:/www.utu.fi/puutarha

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti