Talven 2017 Hot-10

by Annika Saarto 29 tammikuuta 0 kommenttia hot-10 lautapeli listaus

Niin paljon hyviä pelejä, niin vähän aikaa. Mille julkaisuille haluamme aivan erityisesti raivata tilaa, eli mitä meidän tekee eniten mieli pelata tällä hetkellä? Koostimme tällä kertaa yhteisen listan. Sille pääsivät ne pelit, jotka saivat korkeimmat yhteispistemäärät. Ainoana kriteerinä oli, että meillä täytyy olla helppo access pisteitä saaneisiin peleihin.


Kappas, tällä kertaa vain kaksi selvää työläisenasettelupeliä pääsi listalle mukaan. Ovatko mieltymyksemme muuttumassa tai ainakin monipuolistumassa? Noppapelejä on mukana vain yksi - se on sentään aika odotettu tulos. Uutuuksia, tai ainakin melkein uutuuksia, kurotti listalle kolme kappaletta.

Aloitetaan loppupäästä.

10. Roll for the Galaxy

Roll for the Galaxy on kerrassaan piristävä noppatuttavuus, varsinkin Annikalle, joka ei muuten juuri noppailusta perusta. Kaitsulla on Rolskaa takana kaksi pelikertaa ja Annikalla yksi. Koukku syntyi heti.

Roll for the Galaxy on noppaversio isoja aaltoja aikoinaan tehneestä Reiskasta eli Race for the Galaxy -korttipelistä. Lautapeliseuran foorumeilla monet vannovat edelleen Reiskan nimeen. Emme ole sitä pelanneet, lähinnä koska siitä liikkuu kauhutarinoita: peliä ei kukaan halua opettaa muille julmetun ikoniviidakon vuoksi. Siksi vain Reiskaa jo ennestään osaavat pelaavat sitä salaseuroissaan. Rolska on peleistä se helpommin lähestyttävä, vaikka pitää myöntää että ei senkään opettaminen ihan tuosta vaan onnistunut. Pari pelikierrosta kylmiltään on parempi tapa oppia kuin selitellä pelin kulkua.

Pelissä rakennetaan joukkopasianssina omaa avaruusvaltakuntaa. Nopat toimivat työläisinä, avaruusaluksina, tuotantotavarana ja lähes kaikkena mahdollisena. Vuoron aluksi omat nopat heitetään ja asetellaan salaa näkösuojan takana eri toiminnoille (Explore, Develop, Settle, Produce ja Ship). Lisäksi valitaan yksi näistä toiminnoista, joka varmasti toteutuu kuluvalla vuorolla. Näkösuojat poistetaan ja katsotaan porukalla mitkä toiminnoista toteutuvat. Sitten ne tehdään kaikissa toteutuneissa vaihtoehdoissa, joihin on asetettu omia noppia. Lisänoppia käyttöönsä saa asuttamalla uusia planeettoja. Uudet planeetat ja tutkitut teknologiat tehostavat koko ajan omaa pistemoottoria. Peli päättyy pistelaattapinon tyhjenemiseen tai siihen, että joku saa valtakuntaansa 12 laattaa.

Tapa, jolla prosessi etenee tutkimuksesta planeetan valloitukseen ja siellä olevien raaka-aineiden kotiinkuljetukseen on monipuolinen ja sopivasti strategioinnista palkitseva: noppia jemmataan säästöön, tärkein toiminto priorisoidaan ja hyvässä lykyssä hyödytään myös vastustajan valinnoista. Tuurielementti (ne nopat, ne nopat) vie turhaa vakavuutta pois.

8. Tokaido / Traders of Osaka

Kaksi japanilaisteemaista peliä jakaa sijan kahdeksan. Tokaido, munkkivaellus minimalistisen kauniilla laudalla sai pisteensä Kaitsulta ja myrskyisä tavarankuljetus Traders of Osaka Annikalta.

Tokaidossa tehdään matkaa Kiotosta Edoon (nyk. Tokio) pyrkien kokemaan mahdollisimman monipuolisesti matkustamisen ilot. Pitkällä vaelluksella pitää syödä hyvin, tavata mielenkiintoisia matkalaisia, ihailla maisemia, poiketa antamaan temppeleihin lahjoituksia ja kylpeä kuumissa lähteissä. Peli etenee siten, että viimeisenä kulkeva matkalainen vie meeplensä tietä eteenpäin aina seuraavaan haluamaansa vapaaseen toimintokohtaan ja ottaa sieltä pisteet. Monipuolisen pistesaaliin keräämisestä palkitaan. Peli on zenmäisen rento ja pelilauta on minimalistisen kaunis. Kaitsun mielestä peli välittää hyvin japanilaisista videopeleistä ja piirretyistä tutun matkustamisen tunteen. On virkistävää nähdä peli, jossa väkivaltaiset ninjat ja samurait on työnnetty sivuun ja keskitytään ihailemaan Fuji-vuoren siluetin edessä leijailevia kirsikankukkia sushilautasen äärelle.

Traders of Osakassa suuri osa viehätyksestä tulee pikkuruisesta pelilaudasta, joka silti tarjoaa kaiken olennaisen: laivojen merimatkan välisatamineen Osakasta Edoon. Menestyksen avaimena on laskelmointi kahdella eri foorumilla: kauppatavaroiden hankinnassa (älä jätä vastustajille liian hyviä kortteja) sekä korttien pelaamisessa, joka samalla liikuttaa laivoja. Kun ensimmäinen laiva saavuttaa määränpää Edon, ne laivat, jotka sillä hetkellä ovat ulapalla, kärsivät rahtitappioita. Pelasimme Traders of Osakaa kesällä useaan otteeseen, mutta sen jälkeen se on lähinnä seilannut Ikea-kassissa kodin ja pelikerhon väliä, pääsemättä kuitenkaan pöydälle.

6. Zena 1814 / Lords of Waterdeep Skullport-lisärillä

Jälleen jaettu pistesija, kahden hyvin erilaisen pelin kesken. Tai itse asiassa, Zena 1814:ssä on pienenpieni aavistus työläisenasettelua, joten ehkä nämä sittenkin ovat kaukaisia sukulaisia. Annika bongasi kiittävät arviot Zenasta italialaisblogista ja pisti tilauksen vetämään. Pelin tapahtumat sijoittuvat Genovaan vuonna 1814, jolloin jälkinapoleonaalisella ajalla kaupunki oli itsenäinen valtio kahdeksan kuukauden ajan. Pelaajat edustavat kukin yhtä valtasukua, joka taistelee tuoreessa kaupunkivaltiossa vaikutusvallasta.

 Joka perheessä on herra, rouva ja kaksi perijää. Nämä ovat eriarvoisia vaikutusvallaltaan. Omalla vuorolla siirretään tyyppejä hyvin rajoitetusti kaupungin eri valtakeskuksien välillä ja pelataan kädestä näihin paikkoihin sidottuja toimintokortteja, jotka vastaavat valtataistelujuonia. Muutkin pelaajat voivat osallistua juoneen, jos resurssit tähän riittävät. Pelasimme Zenaa ensimmäisellä kerralla väärin, mutta silti saimme aavistuksen, että peli on mahdollisesti hyväkin. Sitä pitää ensi kerralla kuitenkin ehdottomasti pelata kolmella tai neljällä pelaajalla.

Lords of Waterdeep on ollut meillä vähän väliinputoaja. Työläistenasettelupeleistä Viticulture, Francis Drake ja Egizia ovat olleet niitä kirkkaita tähtiä, LoW sai peliporukassa tylyn tuomion “kuin Viticulture, mutta tylsä”. No, nyt peliin on hankittu lisäri ja päheämmät meeplet. Niiden turvin sen sijoitus toivottavasti nousee ylemmäs. Rakennusten ostaminen ja osingot niiden käytöstä ovat varsin mielenkiintoinen lisä työläistenasetteluun. Lisurissa tulevat tehotuotantolaitokset, jotka kuitenkin antavat käyttäjälleen miinuspisteiden arvoisia korruptio-merkkejä, tuovat lisäpiristystä peliin.

5. Puerto Rico

Tämä peli pääsi listalle Annikan antamilla pisteillä. Se on hänellä pelaamattomien pelien häpeälistalla ihan mitalisijoilla: pitäisihän näin ison klassikon jo olla tuttu, varsinkin kun se löytyy kotihyllystä! Peliä kehuvat lähes kaikki, tosin pieni epäilys hiipii mieleen, kuinka paljon kehusta on nostalgian nostattamaa. Voiko vuonna 2002 ilmestynyt vanhus olla oikeasti yhtä hyvä kuin tällä vuosikymmenellä julkaistut menestyspelit?
Puerto Ricossa asutetaan siirtokuntia ja pisteitä saadaan rakennuksista ja laivaamalla tuotteita, kuten tupakkaa ja kahvia Eurooppaan. Mullistavalta tuntui aikoinaan roolinvalintamekanismi, jolla vuoron kulku määräytyi. Jos joku otti roolikseen kapteenin, hänen johdollaan vietiin tuotteita Vanhaan maailmaan lähteviin paatteihin. Alkupelin vuoroissa kapteenia taas ei paljoa nähty, kun pelaajat keskittyivät peltoihinsa ja rahantuotannon starttaamiseen.

4. Resistance Avalon

Pelasimme jokunen viikko sitten pelikerhossa kahdeksalla hengellä Secret Hitleriä. Sepä oli hengästyttävä kokemus. Syytökset sinkoilivat pöydän yli naurun säestyksellä, eikä kukaan säästynyt epäilyiltä. Loistava peli, jonka teema kuitenkin on… kyseenalainen. Nämä ovat näitä ikuisia vääntöjä siitä, voiko kaikesta tehdä pelin ja jos voi, onko sitä ok pelata. No, jos Hitler aiheena arveluttaa, on onneksi muitakin samalla mekaniikalla toimivia pelejä.

Resistance: Avalon on niistä yksi suosituimpia, ja sellainen siis meille hankittiin, mutta se odottaa vielä pelaamista. Teemana on hyvän ja pahan välinen taistelu tulevaisuuden sivilisaation hallinnasta. Arthur edustaa tulevaisuuden Britanniaa ja sellaisena lupausta hyvinvoinnista ja kunniasta. Hänen sotilaidensa joukossa piilee kuitenkin Mordredin kätyreitä, jotka tietävät toisensa mutta joita kukaan muu ei tiedä - paitsi yksi Arthurin palvelijoista. Pahan ja hyvän joukot taistelevat toisiaan vastaan yhteistyömekaniikalla .

3. Mechs vs. Minions

Siitä saakka kun lähetti toi noin satakiloisen Mechs vs. Minions -pelin kotiovellemme, Kaitsu on ollut kroonisessa lievässä pelihumalassa. Eikä tämä Annikastakaan ole lainkaan huono, päinvastoin, koodaus on ihan superia! Siinä sivussa tätä on peluutettu sukulaisilla ja pojan kavereilla, ja aina vääntö on ollut tiukkaa viime hetkiin saakka.

Ohjelmointisysteemi ja siihen tunaroinnin seurauksena tulevat bugit ovat nerokas mekaniikka. Minionseja spawnaa joissain missioissa aivan törkypaljon, ja tuntuu, ettei haasteesta voi millään selvitä. Hyvän pelin merkki tietysti on, ettei aina selviäkään. Kuoria on vielä avaamatta ainakin puolet. Nyt tätä kirjoittaessamme päätämme avata seuraavan kuoren heti tänään, eli humala jatkuu.

Lorenzo Lamas olisi tästä viinitilasta ylpeä.

2. Viticulture Tuscany-lisärillä

Viticulture, Viticulture. Molempien ykköspeli ainakin jos tämänhetkisiin bgg-reittauksiin on uskominen. Siihen suhteutettuna niin vähän pelattu että nolottaa. Kaitsu on vetänyt Vitiä selvästi Annikaa enemmän, myös yksinpelimoodissa. Annikalla on vain mieto muisto jäljellä siitä kuinka upea tämä peli on, kuinka hyvin teema ja mekaniikka istuvat toisiinsa. Kuinka toscanalaiselle tilalle saapuu kesä- ja talvivieraita, kuinka viinirypäleet kypsyvät auringossa ja viini sammiossa, kuinka viinitilaukset polttelevat taskussa. Kun jo Viticulture Essential Edition on niin hyvä, mitä mahtaakaan Tuscany-lisäosa tuoda siihen päälle? Tämä peli, kuten niin moni muu, on parhaimmillaan yli kahdella pelaajalle, joten mahdollisuuksia pelaamiseen ei tule liian usein: Viti on liian pitkä pelikerhoon ja toinen rajoittava tekijä on, että kanssapelaajien on suotavaa tykätä työläisenasettelusta. Meillehän se on ihan lempimekaniikka.

Kaitsu pelasi Essential Tuscany -lisäosaa listan laatimisen jälkeen kerran Sampon kanssa kaksistaan. Nelivuotias voitti pistein 25-19 (joskin sai vähän apua iskältä). Lisurin anti on pääosin oikein hyvä. Erikoistyöläiset, isompi pelilauta ja uudet rakennuskortit ovat kaikki mieluisia lisäyksiä. Mikrokokoisella Toscanan kartalla käytävä minikokoinen aluehallinta-alipeli ei niinkään säväyttänyt.

1. Kepler-3042

Kepler-3042 oli aika selvä ykkönen tällä kertaa. Se on italialainen Kickstarter-julkaisu, jonka kusti polki meille loppuvuonna 2016. Aihepiiriltään (terraformointi) Kepler muistuttaa idealtaan viime vuoden yhtä suurimmista menestyksistä, Terraforming Marsia, mutta siihen yhtäläisyydet pitkälti jäävät.

Keplerissä 1-4 pelaajaa kehittää ensin tekniikkaa ja ampaisee sitten vanhalta tutulta Tellukselta laajemmalle leikkikentälle. Aurinkokuntia riittää tutkittavaksi ja sopivan planeetan löydyttyä aloitetaan kolonisaatio. Kolonisaation voi sitten jatkokehittää terraformauksella paremmin tuottavaksi.

Erikoisuutena on resurssien vähyys, niiden absoluuttinen määrä ei nimittäin lisäänny pelin kuluessa, vaan samoja resursseja kierrätetään planeettojen ja varaston välillä.

Olemme pelanneet Kepleriä kerran, ja kokemus oli myönteinen. Oli mukava kehittää rauhassa omaa strategiaansa ilman pelkoa vastustajan hyökkäyksestä. Resurssien ja pisteytyksen niukkuus tuovat haastetta: mitään ei saa ilmaiseksi. Tätä on halunnut koko ajan päästä pelaamaan uudestaan, “oikeasti”, kun säännöt ovat vielä jokseenkin muistissa ja selvillä pelin alusta saakka.