Kun Annika tällä viikolla osti ilokseni Tobago-lautapelin käydessämme Turun Retromagiassa, selitin suureen ääneen sitä että ”vaimoni pitää Afrikkaan sijoittuvista peleistä”. Olen ääliö. Tobago sijaitsee Venezuelan rannikolla. Etelä-Amerikassa. Huokaus. Unohdetaan tämä ja jatketaan arviooni, jookos?
Tobago on vähän kuin Afrikan Tähti, paitsi että se on hyvä. Tobagossa nimittäin matkustetaan ympäri karttaa etsimässä kilpaa maahan kaivettuja aarteita. Siihen ne yhtäläisyydet onneksi jäävät. Tobagon poliisivoimat ovat ilmeisen tehokkaita, sillä rosvoja (tai natseja) ei ole toiveikasta kadonneen aarteen metsästäjää kiusaamassa. Pari pientä kirousta sentään voi aarteiden mukana langeta niskaan.
Lähdetään liikkeelle kuitenkin ihan boksista. Kansikuva vie heti mielikuvituksen seikkailuihin: viidakossa lepäävän kivipatsaan jalokivisilmä heijastaa auringonvaloa osoittamaan aarrearkun sijaintia seikkailijoille. Komeat Pääsiäissaaren moai-patsaita muistuttavat kivipatsaat hallitsevat myös takakannesta löytyvää kuvaa pelistä. Muutenkin peli toki näyttää kuvassa tosi hienolta, mutta nuo oikealta kiveltä näyttävät pikku patsaat ovat pelin komponenttien selvät kunkut.
timpurilta yli jääneillä puupalikoilla, jotka näyttävät maalatun Tikkurilan ”harmaa 1951” sisämaalilla. Toistan itselleni mantran lailla, että ”ei hätää, ei se vaikuta pelattavuuteen. Ne patsaat olivat varmasti pelin kallein komponentti ja nuo rumat harmaat palat mahdollistavat suomenkielisen laitoksen alle 40 euron hintalapun”.
Itsesuggestioni ei kuitenkaan auta paskan vertaa, googlaan jo tunnin päästä netissä hakusanoja ”tobago board game replacement parts”. Ei onnaa, näillä siis mennään jollen sitten halua tilata uutta peliä. Harmittaisi vähemmän jos takakannen kuva olisi otettu rehellisesti Competon omasta versiosta. Ostakaa hyvät ihmiset englanninkielinen versio, jos suomenkieliset ohjeet eivät ole ratkaiseva tekijä. Lautapelit.fi myi sitä aikoinaan samaan 39 euron hintaan, mutta tätä kirjoittaessani se näyttää olevan ainakin liikkeen verkkokaupasta loppu.
Pettymysten Patsaiden lisäksi kopasta löytyy onneksi paljon ihan asiallisia komponentteja. Pelilauta kootaan kolmesta kaksipuolisesta palasesta, joiden avulla laudan saa moneen eri konfiguraatioon pelin alussa. Tämä on hieno keksintö. Näin syntyvä heksaruutukartta myös näyttää varsin magealta. Lisäksi laatikosta löytyy puista palmua ja mökkiä, maastoautoa ja aarrekuutiota. Pahviset vihjekortit, aarrekortit, kompassimerkit ja amuletit viimeistelevät kokonaisuuden.
Sanotaan että minä esimerkiksi pelaan pöytään valkoisten aarrekuutioiden viereen vihjekortin ”Sijaitsee näköetäisyydellä palmusta”. Merkitsen sen omaa keltaista väriäni olevalla kompassilaatalla, nyt olen osakas aarteen jaossa. Pelissä on kolme palmua, joten käytännössä tiedämme nyt että aarre sijaitsee kahden heksaruudun säteellä yhdestä niistä.
Seuraavaksi Annika pelaa vuorollaan kortin oman vihjekorttini viereen joka tarkentaa tietojamme ”Sijaitsee metsässä”. Pelilaudalla olevista palmuista vain yksi sijaitsee tässä pelissä metsäheksalla, joten muut kaksi palmua karsiutuvat pois. Nyt merkitsemme aarrekuutioilla kaikki palmun kahden askeleen säteellä ympärillä olevat heksaruudut. Sampo pelaa vuorollaan kortin, joka edelleen vie meidät lähemmäs aarretta ”aarre on meren rannalla”. Voimme poistaa kaikki paitsi kaksi vaihtoehtoa.
Vihjekortteja pelataan kunnes on vain yksi mahdollinen heksa jossa aarre voi olla. Sen jälkeen ensimmäisenä paikalle ajanut pelaaja voi kaivaa aarteen esiin. Jokaista aarteen löytämistä auttanutta korttiaan kohden jokainen pelaaja saa yhden aarrekortin, joissa on kussakin 2-6 kultakolikkoa. Aarteen kaivaja saa yhden ylimääräisen kortin. Aarteen jakaminen on pikkuisen tätä monimutkaisempaa, mutta en avaa sitä tässä enempää.
Aina kun aarre löytyy, laudalla olevat kolme puista (huokaus) patsasta synnyttävät kartalle kukin yhden amulettimerkin. Näitä keräämällä voi tehdä monia erikoisjuttuja, kuten liikkua jeepillään tuplamäärän, pelata vuorollaan toisen vihjekortin tai poistaa yhden aarrekuution pelistä (mikä on kätevää silloin kun vaihtoehdot ovat karsiutuneet kahteen). Ne ovat siis todella hyviä olemassa.
Peli loppuu kun aarrekorttipakka on saatu loppuun. Eniten kultarahoja kerännyt on voittaja.
Vihjekorttijärjestelmä on puhdasta neroutta. Afrikan Tähden parissa kasvaneen tajunta räjähtää kun selität, että se aarre ei ole minkään ennakkoon asetetun laatan alla. Sen olemassaolo sen sijaan todistetaan karsimalla väärät vaihtoehdot pois. It's genius, I tell ya! Pure genius!
Tietysti mitä tahansa vihjekorttia ei voi pelata kädestään, vaan sen pitää sopia päättelyketjuun ja vähentää mahdollisia vaihtoehtoja sijaintipaikaksi. Kun kolmivuotias Sampo on pelissä mukana meidän pitää tietysti auttaa korttien kanssa. Se on kuitenkin aika pieni juttu, eikä haittaa pelaamista.
Vihjekorttisysteemi voi aluksi tuntua vaikealta, mutta me ainakin hahmotimme sen hyvin nopeasti. Lautapeliopas.fi -sivustolta tuttu Mikko Saari on myös suomentanut ohjekirjan tosi hyvin, ja sain jo 10 minuutin tankkaamisen jälkeen pelin aika hyvin ennakkoon haltuun.
En vielä osaa sanoa, muodostuuko Tobagosta meillä kestohitti, mutta merkit ovat hyvät. Koko ajan tätä kirjoittaessani teki mieli mennä olohuoneeseen ja kerätä joukot pöydän ääreen ottamaan tätä taas yksi erä.
Rahdon runthrough-videolta saa hyvän kuvan siitä, miten peli toimii, jos selitykseni ei täysin auennut.
 |
Suunnittelija: Bruce "One Hit Wonder"Allen
Julkaisija: Competo
Julkaisuvuosi: 2009, 2013
Ikäsuositus: 10+
Pelaajamäärä: 2-4
Peliaika: 30-60 min
|
Tobago on vähän kuin Afrikan Tähti, paitsi että se on hyvä. Tobagossa nimittäin matkustetaan ympäri karttaa etsimässä kilpaa maahan kaivettuja aarteita. Siihen ne yhtäläisyydet onneksi jäävät. Tobagon poliisivoimat ovat ilmeisen tehokkaita, sillä rosvoja (tai natseja) ei ole toiveikasta kadonneen aarteen metsästäjää kiusaamassa. Pari pientä kirousta sentään voi aarteiden mukana langeta niskaan.
Lähdetään liikkeelle kuitenkin ihan boksista. Kansikuva vie heti mielikuvituksen seikkailuihin: viidakossa lepäävän kivipatsaan jalokivisilmä heijastaa auringonvaloa osoittamaan aarrearkun sijaintia seikkailijoille. Komeat Pääsiäissaaren moai-patsaita muistuttavat kivipatsaat hallitsevat myös takakannesta löytyvää kuvaa pelistä. Muutenkin peli toki näyttää kuvassa tosi hienolta, mutta nuo oikealta kiveltä näyttävät pikku patsaat ovat pelin komponenttien selvät kunkut.
Patsasgate
Kopan avattuani saan sitten nieleskellä suolaisia katkeruuden kyyneleitä. Pohjoismaisen version tehnyt Competo on korvannut hienot kivipatsaat kökköisilläItsesuggestioni ei kuitenkaan auta paskan vertaa, googlaan jo tunnin päästä netissä hakusanoja ”tobago board game replacement parts”. Ei onnaa, näillä siis mennään jollen sitten halua tilata uutta peliä. Harmittaisi vähemmän jos takakannen kuva olisi otettu rehellisesti Competon omasta versiosta. Ostakaa hyvät ihmiset englanninkielinen versio, jos suomenkieliset ohjeet eivät ole ratkaiseva tekijä. Lautapelit.fi myi sitä aikoinaan samaan 39 euron hintaan, mutta tätä kirjoittaessani se näyttää olevan ainakin liikkeen verkkokaupasta loppu.
Aarre löytyy karsimalla väärät vaihtoehdot pois
Pelimekaniikka Tobagossa on varsin ainutlaatuinen. Pelaajilla on hallussaan aarrekarttojen paloja eli vihjekortteja, joista eräänlaisen käänteispäättelyketjun tuloksena paljastuu aarteen tarkka sijainti. Pelissä voi kerrallaan etsiä neljää eri väristen kuutioiden kuvaamaa aarretta.Sanotaan että minä esimerkiksi pelaan pöytään valkoisten aarrekuutioiden viereen vihjekortin ”Sijaitsee näköetäisyydellä palmusta”. Merkitsen sen omaa keltaista väriäni olevalla kompassilaatalla, nyt olen osakas aarteen jaossa. Pelissä on kolme palmua, joten käytännössä tiedämme nyt että aarre sijaitsee kahden heksaruudun säteellä yhdestä niistä.
Seuraavaksi Annika pelaa vuorollaan kortin oman vihjekorttini viereen joka tarkentaa tietojamme ”Sijaitsee metsässä”. Pelilaudalla olevista palmuista vain yksi sijaitsee tässä pelissä metsäheksalla, joten muut kaksi palmua karsiutuvat pois. Nyt merkitsemme aarrekuutioilla kaikki palmun kahden askeleen säteellä ympärillä olevat heksaruudut. Sampo pelaa vuorollaan kortin, joka edelleen vie meidät lähemmäs aarretta ”aarre on meren rannalla”. Voimme poistaa kaikki paitsi kaksi vaihtoehtoa.
 |
| Kukin vihjekortti karsii aarten mahdollisia sijaintipaikkoja kartalla. Aarre on siis aivan meren rannalla sijaitsevassa metsässä, kahden askeleen päässä isosta palmupuusta. |
Vihjekortteja pelataan kunnes on vain yksi mahdollinen heksa jossa aarre voi olla. Sen jälkeen ensimmäisenä paikalle ajanut pelaaja voi kaivaa aarteen esiin. Jokaista aarteen löytämistä auttanutta korttiaan kohden jokainen pelaaja saa yhden aarrekortin, joissa on kussakin 2-6 kultakolikkoa. Aarteen kaivaja saa yhden ylimääräisen kortin. Aarteen jakaminen on pikkuisen tätä monimutkaisempaa, mutta en avaa sitä tässä enempää.
Aina kun aarre löytyy, laudalla olevat kolme puista (huokaus) patsasta synnyttävät kartalle kukin yhden amulettimerkin. Näitä keräämällä voi tehdä monia erikoisjuttuja, kuten liikkua jeepillään tuplamäärän, pelata vuorollaan toisen vihjekortin tai poistaa yhden aarrekuution pelistä (mikä on kätevää silloin kun vaihtoehdot ovat karsiutuneet kahteen). Ne ovat siis todella hyviä olemassa.
Peli loppuu kun aarrekorttipakka on saatu loppuun. Eniten kultarahoja kerännyt on voittaja.
Se on nerokas!
Peliä oli ehditty pelata noin 10 minuuttia, kun totesimme jo Annikan kanssa että tämähän on hauskaa! Useamman pelin jälkeen mielipiteeni ei ole muuttunut mihinkään. Tobago nousee helppoutensa ja kekseliäisyytensä ansiosta heti sinne Menolipun, Carcassonnen ja Splendorin rinnalle mahtavien porttipelien joukkoon. Tämän pystyy opettamaan nopeasti lautapeliummikoille ja se nappaa heti mukaansa pihtien lailla. Annikan kanssa vedämme pelin puoleen tuntiin, joten se on nopeakin.Tietysti mitä tahansa vihjekorttia ei voi pelata kädestään, vaan sen pitää sopia päättelyketjuun ja vähentää mahdollisia vaihtoehtoja sijaintipaikaksi. Kun kolmivuotias Sampo on pelissä mukana meidän pitää tietysti auttaa korttien kanssa. Se on kuitenkin aika pieni juttu, eikä haittaa pelaamista.
Vihjekorttisysteemi voi aluksi tuntua vaikealta, mutta me ainakin hahmotimme sen hyvin nopeasti. Lautapeliopas.fi -sivustolta tuttu Mikko Saari on myös suomentanut ohjekirjan tosi hyvin, ja sain jo 10 minuutin tankkaamisen jälkeen pelin aika hyvin ennakkoon haltuun.
En vielä osaa sanoa, muodostuuko Tobagosta meillä kestohitti, mutta merkit ovat hyvät. Koko ajan tätä kirjoittaessani teki mieli mennä olohuoneeseen ja kerätä joukot pöydän ääreen ottamaan tätä taas yksi erä.
Rahdon runthrough-videolta saa hyvän kuvan siitä, miten peli toimii, jos selitykseni ei täysin auennut.
Muita suomenkielisiä arvioita Tobagosta:
- Pöydälle.net: Oonan arvio pelistä.
- Lautapeliopas.fi Sampsan mietteet.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti