Jos lukija selaisi Todellisuuspaon juttuarkistoa, lause “emme yleensä pidä yhteistyöpeleistä” löytyisi jossain muodossa useamman kerran. Hieman itsellemme yllätyksenä olemme viime aikoina huomanneet innostuneemme tästä meille vähälle huomiolle jääneestä lautapelien lajityypistä. Viticulture World esimerkiksi yllätti positiivisesti ja antoi roppakaupalla tekohengitystä puhkipelatulle modernille klassikolle.
Tässä juttusarjassa koitan lähestyä aihetta sotapelinyypän ja europelaajan silmin. Toivottavasti jutuista on hyötyä teille, jotka laillani olette varovaisen kiinnostuneita sotapelien genrestä. Kiitokset Eerolle, joka työnsi pelin käteeni ja vakuutti sen olevan aloittelijaystävällinen.
Vuosi 2021 on iskenyt pahasti lautapelibisnekseen. Julkaisijoita on mennyt nurin, kuljetuskulut ovat lisääntyneet valtavasti, jopa pahvista on pulaa. Kuluttajalle tämä on näkynyt pelien myöhästymisenä, huonona saatavuutena ja moni toimija on joutunut miettimään keinoja kassavirtansa pelastamiseksi kireässä tilanteessa.
Lautapeliharrastuksemme on kesällä 2021 voinut oikein mainiosti. Olemme päässeet makustelemaan kirjastolainoja (kiitos Vaski!), vanhoja tuttuja ikivihreitä, muutamaa uutta hankintaa sekä kavereiden pelejä. Koostimme parhaista tai muuten vaan kutkuttavimmista kesän aikana pelatuista peleistä hottislistan.
Vaikka pörriäiset loistavat vielä poissaolollaan, Todellisuuspaossa kevät on saapunut rintoihin. Pelaaminen tapahtuu 90-prosenttisesti netissä ja siksi keväänkin kuumimmissa peleissä on joukossa useampi BoardGameArenan tuttavuus. Moni niistä on päätynyt sentään myös omaan hyllyyn ja fyysiseen pöytään. Saanko esitellä, kevään 2021 kuumottavimmat ja eniten peliaikaa meillä saaneet ludo-ihmeet!
Kuvitteellinen tarina, joka kuitenkin on täyttä totta: Arkham Horror LCG:n uutta syklipakettia on odotettu pitkään. Lopulta vakikaupalta tulee ilmoitus, että nyt sitä on saapunut. Hirveää munaravia verkkokauppaan tekemään tilausta... ja kaupan saldo tuotteelle näyttääkin jo nollaa! Pettymys on suuri. Eikö ne tajua tilata tarpeeksi, vaikka tietävät kuinka suosittu peli on kyseessä?
Antakaas kun kerron miksi suosikkipelit loppuvat kesken.
Pistesalaatiksi kutsutaan yleisesti peliä, jossa voittopisteitä kertyy lähes kaikesta siitä, mitä pelin aikana on tehnyt. Molly Johnson, Robert Melvin ja Shawn Stankewich leipoivat käsitteestä pelin pääjujun ja nimesivät julkaisunsa osuvasti Point Saladiksi. Vartin mittaisessa kortinvärväyksessä pelaaja päättää itse, mitä salaatin aineksia kerää ja miten ne pisteyttää.
Tunnustus: aloitin tämän arvostelun kirjoittamisen helmikuussa 2017. Tuolloin lähes neljä vuotta sitten tuntui, että en osaa oikein sanoa mitään uutta tästä klassikosta. Keskeneräinen juttu jäi muhimaan kansioonsa, kunnes löysin sen äskettäin. Nythän peli on taas ajankohtainen, kun uusi editio on saapunut suomeksikin markkinoille!