Talven 2018 Hot-10

by Annika Saarto 14 tammikuuta 0 kommenttia hot-10 lautapeli listaus

Neljännesvuosittaiseen tapaan listasimme pelit, joita on juuri nyt eniten hinkua saada pöydälle. Mukana on pelejä joita on tahkottu viime vuoden lopulta saakka, muutama vain kerran kokeiltu ja yksi täysin korkkaamaton. Yhtä lukuun ottamatta listan pelit löytyvät omasta hyllystä ja peräti kahdeksan on suhteellisen uusia tuttavuuksia.


Mitä halusimme pelata vuosi sitten talvella? Japani-pelejä, worker placementtejä ja ennen kaikkea optimointipeli Kepler-3042:ta. Lista oli samanlainen sekoitelma kepeitä ja raskaampia pelejä, nopallisia ja nopattomia kuin tälläkin kertaa, paitsi että noppapelit ovat nyt selvästi kasvattaneet osuuttaan.

10. Istanbul: the Dice Game (2017)

Noppa-Istanbulin komponentit on kunnossa. Kuva: Henk Rolleman (BGG)

Essenin messujen tienoilla julkaistu Istanbul TDG on parhaimmistoa, ehkä jopa paras, viime vuoden lopulla kokeilemistamme kepeistä noppailuista. Vietimme marraskuussa noppapäiviä, jotka havahduttivat meidät siihen, että ludoteekkimme on tällä saralla vähän blaah. Pian tuon jälkeen pääsimme käsiksi Burgundy the Dice Gameen, Roll Through the Ages the Iron Ageen ja Istanbul TDG:en, joista ensin mainittu on selvästi matalampaa tasoa kuin kaksi jälkimmäistä.

Kaitsu kirjoitti tuoreeltaan Istanbul TDG:stä nettipäiväkirjaansa: “Varsin mainio jalokivienkeruupeli. Yatzy-mekaniikkaa resurssimoottorinrakennuksella. Helppo oppia mutta sen verran variaatiota pelistä toiseen, että ei tähän heti kyllästy.” Tämä arvio pitää yhä paikkansa, emme ole kyllästyneet vaikka pelikertoja on tullut useita lisää. Lisäksi peli tuntuu olevan erinomaisesti tasapainossa. Koneiston kehittämisellä ja suoraan pisteitä ilman koneistoa keräämällä pääsee maaliviivalle samassa tahdissa, mutta koneiston rakentanut voittaa useammin, mikä on ihan reilua. Tärkeintä on Dominionin pistekorttien tapaan oikea ajoitus: pitää löytää se kohta jossa lopettaa moottorinrakennuksen ja keskittyy puhtaasti jalokivien hankintaan. (A)

9. Trains ja Trains: Rising Sun (2012 ja 2014)

Trainsin korteissa teema ja toiminto tukevat yleensä toisiaan hyvin. Kuva: Chris Norwood (BGG).

Trains oli ollut kiinnostavien pelien listallamme pitkään, mutta tietomme siitä rajoittui käytännössä lauseeseen “kuin Dominion junateemalla ja pelilaudalla”. Kun Lunkisti-Tero oli luopumassa omastaan, hyökkäsimme kärppinä apajille. Trains osoittautui esitietojemme mukaiseksi. Kaitsulle pelilauta, johon junaratoja rakennellaan, toi juuri sen mausteen, mikä Dominionista oli puuttunut. Konkreettinen kartta (joita, meillä on Trainsin, itsenäisen lisäosa Trains: Rising Sunin ja karttapaketin kanssa kuusi erilaista) tekee pelistä heti elävämmän ja vähemmän abstraktin. Annika preferoi edelleen Dominionia, jossa mielikuvituksen osuus on suurempi.

Kortit istuvat teemaan pääosin oikein hyvin. Rahaa saa lähinnä junaliikennekorteista tai tuottamistaan muista palveluista. Rakentaminen tuottaa yleensä jätekortteja pakkaa hidastamaan, ja jätteenkäsittely onkin usein tärkeässä roolissa. Pelilaudalle rakennetut asemat tuovat valtaosan pisteistä, mutta Dominion-tyyliset pistekortit sekä Rising Sunin tuomat reittikortit kantavat myös kortensa pistekekoon. (K)

Teron Trains-esittely: http://www.lunkisti.fi/2017/12/23/trains-vs-trains-rising-sun-molempi-parempi/

8. Le Havre (2008)

U. Ruusuvuoren peliksi Le Havren ryjämäärä on vielä hallittavissa, mutta kyllä tämäkin vaatii omia laatikoita komponenteille.

Emme ole ihmeemmin lämmenneet Uwe Rosenbergin tuotannolle. Ei se missään nimessä huonoa ole, kenties emme vain ole löytäneet sitä oikeaa peliä. Esimerkiksi Agricolan maatalousteema on vähän tylsä. Detalji: fanittamamme Brew Crafters otti päävaikutteensa juurikin Agricolasta, mutta teemaksi valittiin miljoona kertaa rouhevampi pienpanimon pyörittäminen. Uwe itse on kommentoinut Brew Crafterisista, että se on yksi parhaista peleistä mitä on, ja antanut sille BGG-reittauksen 9,7.

No mutta, Le Havresta saattaa hyvässä lykyssä tulla meille se Rosenbergin peli. Merellinen kaupankäyntiteema lupailee kiinnostavaa pelisessiota, ja ensimmäinen kokemus olikin myönteinen. Peli ei kuitenkaan vielä täysin auennut, vaikkakin Agricolan jälkeen sen omaksuminen lienee loppujen lopuksi helppoa. Koneistoa rakennetaan työläistenasettelulla seitsemän kierroksen ajan, ja jokaisen kierroksen lopussa työväki ruokitaan. Kaitsu on kokeillut täppärillä kaksinpeliversiointia The Inland Port, muttei tykännyt siitä. (A)

7. Blood Bowl: Team Manager - The Card Game (2011)

Blood Bowlin tiimimanagerointi on vielä kokeilematta. Kaipa näistä ainesosista peli syntyy.

Hankintalistamme vuodelle 2018 käsitti kuusi peliä. Olisihan se hienoa, jos pystyisi pitäytymään tuossa, mutta yksi peli on jo hankittu listan ulkopuolelta. Joka tapauksessa Blood Bowl: Team Manager - The Card Game on yksi noista kuudesta pelistä. Hyviksi reitattuja pelejä, joissa päämekaniikka on selvästi pakanrakennuksessa, ei ole turhan paljon saatavilla. Blood Bowl ei ehkä teemaltaan osu omaan sweet spottiini (“...game of violence and outright cheating…”), mutta olen kuullut ja lukenut siitä paljon hyvää.

BBTMTCG:ssa tavoitteena on saada valmentajan roolissa omalle jenkkifutiksen joukkueelle mahdollisimman paljon faneja yhden kauden aikana. Pelaajia lähetetään otteluihin, joiden voittajille jaetaan palkintoja. Voittojen kautta pelaajat saavat uusia kykyjä ja faneja. BBTMTCG:n komponentit ovat hyvälaatuiset ja tuovat jenkkifutiksen teeman lähelle. Ensimmäinen pelikerta odottelee vielä itseään. (A)

6. Sagrada (2017)

Toinen vuoden 2018 hankintalistaltamme löytyvä peli on paljon kehuttu Sagrada. Kauniissa nopanasettelupelissä tehdään lasimaalauksia. Viidessä värissä olevia noppia sijoitetaan 5x4-ruudukkoon pyrkien mahdollisimman hyviin pisteisiin. Lasimaalausten pohjat arvotaan pelaajille siten, että neljästä saa jaetusta vaihtoehdosta saa itse valita mieleisen. Omaan maalaukseen värvätään pussista nostettuja noppia vuorotellen. Värillä ja nopan pistelukemalla on vissi merkitys ja niiden sijoittelu seuraa välillä tiukkojakin sääntöjä.

Värväyksen lisäksi kaikilla on käytössä yhteiset työkalut, jotka nekin arvotaan joka pelikerraksi erikseen. Työkalut mahdollistavat perussääntöjen rikkomisen. Tavallisesti esimerkiksi samanvärisiä tai saman lukeman omaavia noppia ei saa laittaa vierekkäin, mutta työkalujen käytöstä maksamalla sekin onnistuu. Alussa arvotaan kolme yleistä pistekorttia, jotka määrittävät millaisista maalauksista pisteitä annetaan (esim. 5 pistettä kustakin vaakarivistä, jossa jokainen noppa on erivärinen). Näiden lisäksi jokaisella on salainen tavoiteväri, josta nopan pisteluvut lasketaan suoraan voittopisteiksi. Vaihtelua pelikertojen välillä tulee siis kohtuullisesti maalauspohijen, työkalujen ja tavoitteiden vaihtuessa. Sagradaa pelataan kymmenen kierrosta ja peli eteneekin todella nopeasti aivan loppumetreilleen. Viimeisissä kierrokslla on nähtävissä pientä jäätymistä, sillä noppia on koko ajan vaikeampi saada sopimaan paikoilleen.

Yhdessä Istanbul: The Dice Gamen kanssa Sagrada tarjoaa tänä talvena meille todella hyvää lyhyempää pelikokemusta kaksistaan kahvipöydässä tai fillerinä isommassa porukassa. (K)

5. Space Freaks (2017)

Lautapelit.fin loppuvuoden uutuus on tuhdimpi taistelupeli Space Freaks. Max Wikströmin suunnittelemassa pelissä luodaan aluksi omat friikit yhdistelmällä sopivia ruumiinosia. Näitä kloonataan areenalle kolme. Pisteitä saa ampumalla vastustajan friikin hengiltä, suorittamalla tehtäviä, hyökkäämällä vastustajan tukikohtaan tai istumalla kentän keskellä olevissa Landing Zone -ruuduissa. Friikkien kokoaminen on pelin suola, sillä se määrää pitkälti pelityylin. Kädessä olevilla sponsorikorteilla voi tehdä kaikenlaista kikkakolmosta vastustajan yllättämiseksi.

Kaikenlaiset rakettireput, madonreiät ja kranaatinheittimet tekevät pelaamisesta hauskaa ja yllättävää. Outo huumorikin toimii. Kuvitus ja varsinkin muoviset figut ovat koomisen jäykän näköisiä.
Space Freaks olisi ollut maailman paras peli vuonna 1993. Se nimittäin tuntuu hyvällä tavalla retrolta. Taisteluja ei tosin ratkaista warhammermaisesti nopilla, vaan enemmän eurotyylisesti korteilla ja vakiovaurioilla. Neljän ensikertalaisen peli kesti meillä reilusti yli kaksi tuntia. Odottelua oli nyt vähän liikaa, mutta samalla porukalla tämä varmasti menisi jatkossa reiluun tuntiin. Odotan seuraavaa tilaisuutta päästä avaruusfriikkien pariin, sillä peli upposi mieheen yllättävänkin lujaa. (K)

4. Infected (2017)

Infectedin kuvitus on varsin tunnelmallista.

Ninni toi Uudenvuoden pelipöytään Werewolf/Coup tyylisiin piilorooleihin keskittyvän pelin nimeltä Infected, joka julkaistiin äskettäin Kickstarterin kautta. Yksi pelaajista on paha ruttotohtori, joka tarkoituksella levittää kylässä mustaa surmaa. Sosiaalisen päättelyn avulla muut pelaajat yrittävät arvata ruttotohtorin henkilöllisyyden ennen kuin on liian myöhäistä. Yksi pelaajista on tartunnan saanut kyläläinen, ja loput ovat terveitä kyläläisiä. Pelaajan käytettävissä oleva korttipakka riippuu roolista. Joka kierroksella annetaan kortti toiselle pelaajalle omasta pakasta. Tartuntakortteja voivat tai joutuvat antamaan vain ruttotohtori ja tartunnan kantaja. Tartunta voi leimahtaa rutoksi joskus saman tien, mutta se voi myös itää yhden tai kahden kierroksen ajan, riippuen kortista. Ruttoon sairastuneet eivät tietenkään voi enää arvata, kuka on ruttotohtori.

Infected on nopea pelattava, mutta saimme vain kaksi kertaa alle. Peli on varmasti parhaimmillaan suurilla pelaajamäärillä; yhdestä boksista riittää pakat kuudelle. Voi olla, ettei Infected loppujen lopuksi ole niin hyvä kuin kuvittelen, sen bgg-reittauskin on vain 6,4. Meille jäi kuitenkin kova halu kokeilla tätä uudelleen ja nähdä, kuinka paljon tässä on peliä. (A)

3. Power Grid (2004)

Kartta tuo peliin sitä jotain. Kuva: Chris Norwood (BGG).

Power Grid oli vuoden 2017 viimeinen pelimme ja lähes vuoden 2018 ensimmäinen peli. Tämä varhaisen lautapeli-innostuksemme aikojen jättiläinen kutistui vähintään semijättiläiseksi. Näin on käynyt monen pelin kohdalla: kun kokemusta eri peleistä tulee lisää, säännöt on aina vain helpompi omaksua ja kenties soveltaa samantyyppisen tutumman pelin taktiikoita ja strategioita sillä hetkellä pöydällä olevaan peliin. Power Gridin kohdalla tämä koettu keventyminen on pelkästään positiivista. Peliporukasta taisi vain yhdellä olla taskulaskin käytössä viimeisillä kierroksilla, kun piti optimoida viimeiset energialähteiden valinnat ja laskea, kuinka monta kaupunkia pystyisi minkäkin energiapäätöksen jälkeen sähköistämään.

Erilaiset kartat tuovat Power Gridiin aidosti muuntelua. Kun kilpa käydään Ranskan maaperällä, ydinvoima on halvempaa. Yhdysvalloissa taas kaupunkien maantieteelliset välimatkat ovat lännessä ja idässä kovin erilaiset, mikä vaikuttaa lähtökaupungin valintaan ja kaupungeista käytävään kilpailuun. Lisäksi meillä on Saksan ja Italian kartat. Muitakin vielä olisi saatavilla.

Power Grid on kuin Puerto Rico: hämmästyttävän hyvä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuoliskon peliksi, mekaniikoiltaan yhä täysin kilpailukykyinen uusimpien helmien kanssa. (A)

2. The Voyages of Marco Polo (2015)

Pelaajien hahmot ovat kaikki omalla tavallaan ylivoimaisia.

Vietimme viime itsenäisyyspäivää Pelipeikkoa pyörittävien ystävien luona. Pois lähtiessämme eteemme tuotiin kassillinen käytettyä laatukamaa, joka oli privaatisti myynnissä. The Voyages of Marco Polosta emme yksinkertaisesti kyenneet kieltäytymään, olimmehan saaneet Noppapotti-Miiralta useasti suoranaisen käskyn (ainakin melkein) tutustua siihen, jos ja kun noppapelit kiinnostavat.

Laudalle simuloidaan Marco Polon matkaa Euroopasta Kiinaan 1200-luvulla. Kierroksia on viisi, ja jokaisen alussa pelaajat heittävät viittä noppaansa ja valitsevat niiden avulla tai rajoittamina ne toiminnot, joita haluavat sillä kierroksella tehdä. Noppien rooli on aika innovatiivinen; silmäluvut määrittävät, millaisen määrän resursseja voi hankkia, ja noppia on käytettävä matkustustoimintoon sitä useampi, mitä pidemmän matkan tahtoo taittaa. Resurssit ovat lähes koko ajan herkullisen vähissä.

Suuri osa set-upista on randomoitu, minkä lisäksi pelaajille jaetaan special power -hahmokortit pelin alussa. Toistaiseksi ainoassa sessiossamme randomointi teki pelistä hieman tylsän. Sain hahmon, jonka erikoisuutena oli kääntää kaikki nopat mihin tahansa silmälukuihin. Se vähän vesitti noppapelikokemuksen. Kaitsun erikoiskyky kombotti järkyttävän hyvin eteläisen reitin ensimmäisiin kyliin arvottujen resurssilaattojen kanssa. Osakseni jäi katsella, kuinka mies kiersi lähes koko laudan viiden kierroksen alussa ja rakensi mielettömän resurssikoneiston. Tästä huolimatta luotan siihen, että useimmiten The Voyages of Marco Polon random-osaset ovat paremmin tasapainossa ja sellaiset, että ne pikemminkin ryydittävät noppamekaniikkaa kuin latistavat sitä. Tätä on ehdottomasti päästävä pelaamaan lisää! (A)

1. Lewis & Clark (2013)

Dutraitin poika hallitsee kyllä tunnelmallisen taiteen tekemisen. Kuva: Chris Norwood (BGG)

Akilta ja Ninniltä saimme joululahjaksi tämän toivelistalla pitkään roikkuneen työläistenasettelu/kilpajuoksupelin. Pohjois-Amerikan halki länteen kulkevien retkikuntien kilpailu ei noudata historiaa, sillä Lewis ja Clark saivat ihan rauhassa matkata omaa tahtiaan. Tämän pelillistämisen nimessä tehdyn faktojen kierron antaa kyllä anteeksi, sillä muuten historiaa herutellaan pelaajien eteen aivan mallikelpoisesti. Vincent Dutrait on kuvittanut yli 80 korttia todellisista henkilöistä, joita pelaajat voivat retkikuntiinsa palkata. Ohjekirjassa on lisäksi kerrottu jokaisesta jotakin.

Peli on mielenkiintoista tasapainoilua ketterästi liikkuvan pienen tai monitaitoisen isomman retkikunnan välillä. Isommalla porukalla liikkuminen ja leiriytyminen on aina pientä työläämpi prosessi. Retkikunnan jäsenillä on erilaisia kykyjä ja näiden palkkaaminen tuo peliin pienen pakanrakennuselementin. Kortit kun saa vasta leiriytymällä takaisin käteensä. Korttien erikoishahmojen lisäksi käytössä on yleiskäyttöisiä intiaanimeeplejä. Näillä voidaan avustaa korttihahmoja tuottamaan enemmän resursseja tai toimia pelilaudan toimintoruuduissa tavalliseen työläistenasettelupelien tapaan.

Lewis & Clark tarjoaa varsinaista aivopähkinää vuorosta toiseen. Koko ajan joutuu miettimään mitä resursseja tarvitsee hankkia edetäkseen länteenpäin, mutta koska monet toiminnot tarvitsevat useamman hahmon apua, joutuu tekemään valintoja siitä ketä käytetään. Porukkaa voi toki kasvattaa, jotta toimintoja saa tehtyä enemmän, mutta silloin matkanteko hidastuu. (K)