Flip City

by Kai Saarto 17 kesäkuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Flip City on pienikokoinen pakanrakennuspeli kaupunginrakentamisesta 1-4 pelaajalle. Dominionista pidämme molemmat ja itse olen kovasti tykästynyt Star Realmsiin. Taskukokoinen deckbuilder ei kuulostanut siksi hullummalta.

Kaksipuolista onnenkoetusta

Chih Fan Chenin suunnittelemalla Flip Cityllä on yksi jippo, jolla se erottuu massasta. Sen kortit ovat kaksipuolisia. Kussakin kortissa on edullisempi peruspuolensa, sekä kalliimpi ja yleensä tehokkaampi kakkospuolensa. Kukin kortti antaa pöytäytyessään jonkinlaisen yhdistelmän rahaa, voittopisteitä ja tai erikoisominaisuuksia.

Flip Cityssä on hyvin samantapainen onnenkoetusmekanismi kuin mainiossa Port Royalissa.
Osassa kortteja on nimittäin surunaamoja, joita kolme eteensä pelaamalla “menee yli” ja menettää kaikki aiemmin vuorollaan pöytäämänsä kortit.

Korttien ostaminen pöydän keskeltä, jatkuva pakan sekoittaminen ja voittopisteiden kerääminen muistuttaa pitkälti Dominionia. Pelin voittaa kun saa pöydättyä joko 8 voittopistettä tai 18 korttia.

Alkuun pääsee nopeasti, mutta peli vaatii totuttelua

Yksi Flip Cityn vahvuuksista on nopea alkuun pääsy.  Pöydän keskelle asetetaan markkinoiksi viisi rakennuspakkaa (lähikaupat, toimistot [optionaalinen], sairaalat, tehtaat ja keskuspuistot). Kukin pelaaja saa identtisen alkupakan, joka koostuu neljästä omakotialueesta, kerrostalosta sekä lähikaupasta, sairaalasta, tehtaasta ja keskuspuistosta. Omakotialue on pelin huonoin kortti, joka on aina pakko pelata pöytään pakan päälimmäisenä ollessaan. Se antaa yhden rahan ja vihatun surion.

Pelaaminen vaatii vähän harjaantumista sujuakseen virheittä. Ensinnäkin kortit tulee kaksipuolisuutensa vuoksi sekoittaa pöydän alla, jotta ei vahingossakaan näe korttejaan. Pelaaja ei saa koskaan nähdä kuin pakan päällimmäisen kortin.  On miltei paras vaihtoehto pitää pakkaa koko ajan kädessään, jotta se pysyy tiukasti koossa. Kumpikin asia vaatii hetken totuttelua ennen kuin se menee selkärankaan.  Jos kortteja putoaa pelin aikana kädestä, oletusarvoisesti ne menevät aina pakkaan perusmuodossaan.

Kaikki kortit ja alempana niiden kakkospuoli. Näinkin pienestä valikoimasta saa paljon peliä aikaan.

Surioita vältellen, rahaa ja pisteitä keräten

Omalla vuorollaan pöydätään kortteja pakan päältä yksi kerrallaan, kunnes joko päättää itse hyväksyä saamansa tuloksen tai kunnes kerää niin monta suriota, että menettää vuoronsa. Surioiden välttely ei ole ihan helppoa, sillä esimerkiksi omakotialuekortit on aina pakko pelata pöytään pakan päältä. Ihan pelin ensimmäisillä kierroksilla riski saada näitä 2-3 peräkkäin on varsin suuri.

Kun onnistuu lopettamaan ennen suriorajan ylittämistä, voi tehdä yhden tai joissain tapauksissa useamman seuraavista toiminnoista: ostaa, kääntää tai kehittää kortin. Ostaminen tapahtuu pöydän keskeltä, kääntäminen tarkoittaa että maksamalla tarvitun hinnan voi poistopakastaan kääntää kortin paremmalle puolelleen. Kehittäminen yhdistää kahta edellistä, eli keskusmarkkinoilta voi ostaa ja kääntää kortin maksamalla yhdellä kertaa molemmat hinnat.

Jotkut kehitetyt/käännetyt rakennukset sisältävät kierrätysominaisuuden. Niitä voi käyttää omalla vuorollaan myös poistopakasta, siten että kääntää kortin takaisin halvemmalle puolelleen. Tämän ominaisuuden muistaminen vaatii myös vähän totuttelua.

Paljon peliä kokoonsa nähden

Flip City on tietystä näkökulmasta selvästi näppärämpi pakanrakennuspeli kuin esimerkiksi Dominion. Dompassa voi kombottaa välillä todella pitkään, jolloin peli hidastuu. Flip Cityn onnenkoetusmekanismi lähes estää tämän. Vasta aivan viimeisillä kierroksilla alkaa kortteja saada vuorollaan paljon pöytään.

Kaksipuoliset kortit myös tarkoittavat kaksinkertaista määrää optioita. Vaikka Flip City on erittäin pieni, väittäisin, että siinä on lopulta peliä miltei saman verran kuin Dominionin peruspelissä. Mahdollisimman tehokkaan pakan rakentaminen on mielenkiintoista puuhaa, sillä uuden kortin ostamisen lisäksi on aina optiona myös kääntää jo pakassa oleva ympäri.

Pelissä on myös jonkin verran suoraa kanssakäymistä toisten pelaajien välillä. Kerrostalon (flipattu omakotialue-kortti) voi maksamalla 8 rahaa kääntää takaisin omakotialueeksi ja sijoittaa sen vastustajan poistopakkaan kiusaksi. Hinta on kuitenkin sen verran kova, että ihan toisen muroihin pissimiseksi peli ei ole meillä ainakaan mennyt. Surioiden ylärajaa voi nostaa hankkimalla kirkkoja, joten aggressiiviselle taktiikalle on toisen posken kääntävä vastaveto.

Tätä kirjoittaessani meillä on vielä kuherruskuukausi pelin kanssa käynnissä. Jossain vaiheessa, ehkä 10 lisäpelikerran jälkeen parhaat taktiikat on todennäköisesti löydetty ja peli pitkälti nähty. Sen jälkeen tarvittaisiin lisää kortteja. Flip City: Reuse (2016) on mikrokokoinen laajennus, jossa tulee vain kaksi pakkaa, eli yhteensä neljä uutta rakennusta. Flip City: Wilderness (2017) on itsenäinen jatko-osa, jonka voi yhdistää alkuperäiseen peliin. Emme ole kumpaakaan kokeilleet. Esimerkiksi Vaselin Tomppa on toistaiseksi pitänyt vain peruspelistä ja antanut näille myöhemmille tulokkaille heikot arviot.

I want to know

Why everyone I know

Has gone flip city

You say it ain't true

What can I do, now

I'm going flip city

                                      - Glenn Frey: Flip City

Manetho seisoi sateisella Shopping Mallin parkkialueella, poskesta roikkui Marlboro. Lizzyn vuoro Vero Modassa päättyisi kohta. Mutta tulisiko nainen tapaamaan häntä? Epävarmuudesta huolimatta Manetho teki jo suunnitelmia, mittaili katseellaan piha-aluetta. Lähettämö seisoi tyhjänä parkkialueen vasemmassa nurkassa. Täydellinen lemmiskelypaikka!