Viiden suora: Kokeilepa näitä puolalaispelejä!

by Annika Saarto 29 toukokuuta 0 kommenttia Artikkelit Arvostelu lautapeli Viiden suora

Päivänä tässä muutamana havahduin siihen, kuinka monessa omistamassamme tai pelaamassamme pelissä komeilee kannessa puolalaisen suunnittelijan nimi. BoardGameGeekin puolalaispelien listalta oli helppo koota pitkä lista tekeleitä joihin meillä on omakohtaista tuntumaa. Verrattain helppoa oli myös löytää viisi julkaisua, joissa on eri suunnittelijat ja joita pidämme oikein kelpo julkaisuina.

Esittelen nämä pelit tässä viiden suorassa, subjektiivisessa paremmuusjärjestyksessä eli oman mielipiteeni mukaan. BGG:n rankingissa korkeimmalla olevaa puolalaispeliä Robinson Crusoe: Adventures on the Cursed Island emme ole päässeet testaamaan.

Tervetuloa lomalle 1930-luvun Puolaan!

1. Karol Madaj: Letnisko (Summer Resort)

On harmi etten tiedä, kenelle osoittaa kiitokset Letniskon löytämisestä. Kyselin viime vuonna Facebookin Lautapelifanaatikot-ryhmässä hyviä kaksinpelattavia pelejä. Otin onkeeni kahdesta vinkistä ja hankin Trambahnin ja vähän myöhemmin Letniskon. Trambahn on kiva, mutta Letnisko on suorastaan hullaannuttanut meidät. En enää muista, kuka peliä suositteli (kukaan ei tunnusta), ja keskusteluketjukin on kadonnut. Kiitos kuitenkin sinä anonymous! Ehkä ilmiannat itsesi kommenttiboksissa, jos luet tämän.

Juna on tällä kierroksella tuonut kolme köyhää opiskelijaa
 ja yhden keskiluokkaisen matkustajan.

Leonardo Gamesin vuonna 2013 julkaisema Letnisko on korttipohjainen worker placement. Pelaajat ovat majoitusyrittäjiä Warsaw-Otwock -radan varrrella 1930-luvun Puolassa. Sää määrää sen, kuinka paljon junassa on vaunuja ja lomalle saapuvia matkustajia, sekä matkustajien varallisuustason. Asiakkaita on kolme eri kategoriaa (opiskelijat, keskiluokka, rikkaat), ja näitä vastaavia majoitustyyppejä on niin ikään kolme (mökit, huvilat, luksushotellit). Kukaan ei suostu majoittumaan kuin yhtä luokkaa “alempana” tai “ylempänä” olevassa tönössä. Majoitusyrittäjien perheeseen kuuluu kaksi jäsentä (tokenia), joilla varataan toimintoja: tontteja, taloja, asiakkaiden hakua junalta ja sen sellaista. Eniten tai ökyimpiä lomataloja rakentanut saa haltuunsa paikallisen lomaklubin presidentin, joka tuo tiettyjä lisäetuja. Lomavieraat konvertoituvat poistuessaan rahaksi, jolla voi jälleen tehdä uusia investointeja. Pelin lopussa lasketaan, kenellä on hienoimmat rakennukset ja eniten rahaa.

Parhaat worker placementit ovat meistä perinteisesti olleet sellaisia, joissa on hieno lauta. Letniskossa lautaa ei ole, mutta teeman ja tunnelman saavuttaa silti. Kuvitus henkii mennyttä aikaa, ja onhan se jotenkin eksoottisempaa pyörittää majoitusbisnestä Puolan maaseudulla kuin vaikkapa Samoalla. Sää tuo peliin mukavaa satunnaisuutta, ja toisaalta taktikoinnin mahdollisuuksia lisää se, että seuraavankin kierroksen säästä annetaan summittaista tietoa. Kesto, noin 45 minuuttia, on sen verran lyhyt että saman tien voi pelata kaksi peliä putkeen. Useammalla kuin kahdella pelaajalla vauhti on jonkin verran verkkaisempi.

Omat resurssit pidetään Nehemiassa piilossa sermin takana.

2. Lukasz Woźniak: Nehemiah

Niin ikään korttivetoinen Nehemiah vuodelta 2014 on listan toinen Leonardo Gamesin julkaisema peli. Kuinka ollakaan, myös siinä on worker placementtia. Ja siitähän me tykätään. Meillä oli tämä julkaisu kiikarissa jo viime kesänä. Samuli ehti hankkia sen ennen meitä, ja vieraillessaan Litsan lautapelikerhossa hän toi sen kokeiltavaksi. Nehemia oli Persian kuninkaan Artakserkseen juomanlaskija, joka sai 400-luvulla eKr. tehtäväkseen ryhtyä Jerusalemin muurin jälleenrakentamiseen.

Nehemiah-pelissä pelaajat ovat israelilaisia johtajia, jotka osallistuvat muurin rakentamiseen. Työ etenee kolmena aikakautena. Kortit asetellaan laudaksi 4x5 -ruudukkoon; aluksi workerit saa laittaa vain yläriviin, ja siitä sitten valutaan alaspäin rivi kerrallaan. Yläpuolella olevia jo käytettyjä (itse tai toisten käyttämiä) worker-toimintoja kuten puun ja rahan keräämistä, sekä varsinaisia pisteitä tuovia juttuja voi käyttää maksamalla kortin omistajalle tai omien korttien tapauksessa pankkiin. Asettelu on aika aivojumppaa, sillä oman workerin asettaminen antaa aina toisille pelaajille lisää optioita omien workeriensa asetteluun.

Kakkossija tällä viiden pelin listalla on häilyvä, sillä pelikertoja on takana vain yksi, jonka aikana en osannut vielä lukea peliä tai tehdä kovin taktisia päätöksiä. Nehemiah vaikutti kuitenkin originaalilta tekeleeltä, jossa on potentiaalia ja jopa syvyyttä. Historiallinen teema miellyttää aina, joskin se tällä kertaa jäi pinnalliseksi. Peli kestää kolme varttia ja sitä voi pelata 2-4 hengen porukassa.

CV käveli vastaan kirpputorilla 9 euron hintaan.

3. Filip Milúnski: CV

Oman uran suunnittelu tosielämässä ei usein ole helppoa, joten onneksi sitä voi harjoitella lautapelinä! CV (Curriculum vitae) vuodelta 2013 on noppailu-, draftaus- ja setinkeruupeli 2-4 pelaajalle. Elämä ja ura eletään neljänä eri ikäkautena, joita simuloivat alkutilannekortit (syntymässä saadut elämän valttikortit) ja kolme korttipinoa (nuoruus, keski-ikä ja vanhuus). Kortteja on viidessä eri värissä, jotka kuvastavat eri elämänalueita: suhteita, tietoa/koulutusta, työkokemusta, terveyttä ja omaisuutta. Näitä kortteja hankitaan nopilla; kukin kortti edellyttää tietyn noppatuloksen. Eri väriset kortit asetetaan pöydälle omina sarjoinaan, ja sarjan viimeisimmän kortin alarivin koodisto vaikuttaa siihen, kuinka monta noppaa pelaajalla on seuraavalla vuorollaan käytössä, millaisin erikoisehdoin ja bonuksin. Pelin alussa paljastetaan yksi yhteinen tavoitekortti (esimerkiksi mahdollisimma paljon keltaisia kortteja eli omaisuutta) ja yksi salainen tavoitekortti kullekin pelaajalle. Näiden tavoitteiden lisäksi pisteitä heruu sen mukaan, kuinka isoja tieto-, suhde- ja terveyssettejä on saanut kootuksi - työkokemuskortteja ei kuitenkaan lasketa mukaan. Tarkempi selvitys CV:stä on luettavissa Puutyöläisen blogista.

Professuurin voi lunastaa neljällä ällisymbolilla,
vapaaehtoistyö tuo onnelisuutta.

Tämä filleripeli löysi meidät kirpparilta. Yhdeksän euroa ei ollut paha hinta, joten riski kannatti ottaa vaikka noppamekaniikka arveluttikiin. Yllätyin positiivisesti: jo toinen noppailupeli, jota on nautinto pelata! (Se toinen on Roll for the Galaxy). Teema on hauska ja kaikkia koskettava. CV sopinee siis myös vähemmän pelanneille ihmisille, jotka haluaa koukuttaa lautapeliharrastukseen. Nopat tuovat roiman annoksen tuurielementtiä, mutta huonollakin tuloksella voi lähes aina hankkia kortin. Sen minkä peli ohuudessaan ja sen myötä rankingissa menettää, se korvaa teemallisella nokkeluudella. Esimerkiksi kaksoset-kortti tuo paljon rakkautta, mutta rokottaa käytössä olevia rahasymboleja. Myös kuvitus on veikeää. Minua miellyttää lisäksi pelin opetus: tärkeintä on elää tasapainoista elämää, ei saavuttaa muhkeaa palkkapussia tai omaisuutta - niillä ei loppupeleissä tee kirjaimellisesti mitään.

Speleologi laskeutui juuri köydellä ja valmistautuu nyt ylittämään vesialuetta kumiveneellä.

4. Adam Kaluza: The Cave

The Cave ilmestyi vuonna 2012. Pelaajat ovat speleologeja eli luolatutkijoita, jotka laskeutuvat maanalaisen luolaston syvyyksiin happilaitteet, kulutustavarat, kamera ja kumivene reppuihinsa pakattuina. Reppuihin mahtuu vain rajattu määrä tavaraa. Mukaan voi pakata myös teltan, jonka voi myöhemmin pystyttää syvemmällä luolastossa ja säilyttää siellä tavaraa. Seikkailu alkaa perusleiristä ja etenee laatanasettelulla, jossa luola paljastuu pala palalta. Yhden vuoron aikana speleologilla on käytössään viisi toimintoa, jotka voivat kulua esimerkiksi seuraavasti: (1) uuden laatan asettaminen, (2 ja 3) ahtaasta paikasta kulkeminen, (4) kameran käyttö ja (5) telttaleirin pystytys. Takaisin perusleiriin tankkausta tekemään on ennätettävä ennen kuin happi tai eväs loppuu. Pisteitä saa muun muassa matkalla otetuista kuvista ja uusiin syvyyssfääreihin laskeutumisesta. Peli kestää noin tunnin ja sopii 2-5 pelaajalle. Luolastoseikkailulle käänteisessä pelissä, niin ikään Kaluzan käsialaa olevassa mutta paljon tunnetummassa K2:ssa kivutaan vuorelle mutta haasteet ovat pitkälti samat.

Tämä tutkija on pystyttänyt teltan, jossa säilyttää köysiään. Repussa on
kumivene, happilaitteet, kamera sekä muonaa ja paristoja.

The Cave piipahti meillä ohikulkumatkalla: saimme sen vaihdossa viime vuonna muistaakseni Ubongo 3D:tä vastaan ja myimme eteenpäin jokin aika sitten. Ensimmäinen pelikerta osui pelin kannalta epäreilusti Lapin-reissumme iltaan, kun silmät olivat jo vähän tirrillään ja aivot puoliteholla. The Cave tuntui ihmeen epämääräiseltä, erityisesti korkeuseromerkinnöiltään, jotka ovat pelissä tärkeässä osassa.

Pettymykseen päättynyt pelikokemus sysäsi boksin Kallaxin uumeniin useiksi kuukausiksi. Vähän ennen myyntiin laittoa kokeilimme sitä uudelleen, ja tykästyimme molemmat. Melkein jopa kaduimme luopumispäätöstä. The Cave simuloi ansiokkaasti luolastossa etenemistä. Hapen tai muonan loppumisesta kesken matkan rokotetaan todella rajusti, melkein epäreilun paljon, mutta toisaalta onhan niiden riittäminen tosielämässäkin aivan elinehto. Pientä miinusta yhä vielä niistä hemmetin korkeuseroista, joista kumpuaa paljon hämmennystä: voiko alas mennessä korkeusero olla 25 m mutta toista reittiä pitkin takaisin ylös kavutessa 50 m?

5. Łukasz M. Pogoda: Basilica

Łukasz M. Pogodan kaksinpeli Basilica vuodelta 2010 yhdistää laatanasettelun mahtipontiseen teemaan, nimittäin katedraalin rakentamiseen. Mekaniikka seurailee pitkälti Carcassonnea, sillä tärkeällä erotuksella, että kaikki laatat sopivat toisiinsa. Pelissä kilpaillaan eriväristen alueiden hallinnasta. Vuoro koostuu kolmesta mahdollisesta toiminnasta, joita ovat katedraalilaatan lisääminen, työläisen asettaminen vasta lisätyllä laatalle ja toimintalaatan pelaaminen. Pisteytys tehdään kolmessa vaiheessa.

Jännä twisti on, että pelissä on rahaa vain kaksi kolikkoa, yksi kummallekin pelaajalle pelin alussa. Ne liittyvät toimintolaattoihin. Jos oman rahansa käyttää eli maksaa sen toiselle pelaajalle, sen saa takaisin vasta sitten kun vastustaja käyttää rahaa (jos käyttää). Analyysiparalyysi tuntuu kasvavan pelin edetessä, kun pelaajat kamppailevat suurimpien yhtenäisten alueiden herruudesta, joko pyrkimällä laittamaan sinne omia työläisiään tai kampeamalla vastustajan työläisiä pois.

Basilica on abstrakti peli, jossa kuitenkin on häivähdys teemaa. Laatat ovat värikkäitä kuin karkit. Jos peli olisi kestoltaan lyhempi, puolisen tuntia, sitä voisi pelata useamminkin. Meillä yksi erä kesti reilun tunnin, kun boksin kyljessä lupaillaan 45 minuutin kestoa. Tässä aikaslotissa kilpailua on sen verran, ettei Basilicalle helposti löydy paikkaa kokoelmassa.

Jokeri-pokeri-poks. Michał Orac: Neuroshima Hex! Duel

Lainasimme vielä Matilta Neuroshima Hex! Duelin, joka on Michał Oraczin tuotos vuodelta 2009. Se on kaksinpeliversio suositusta Neuroshima Hexistä, jonka lisäosat ovat Duelin kanssa yhteensopivia. Peli sijoittuu scifiltä haisevaan lähitulevaisuuteen, jossa eri ryhmittymät ottavat mittaa toisistaan. Neuroshima Hex (kaikissa muodoissaan) on käytännössä puzzle-peli, jossa omia joukkoja asetellaan asemiin heksaruudukolle, kunnes joku pelaa taistelulaatan ja katsotaan, kuka ampuu kenet. Pelin kesto on noin puoli tuntia.

Neuroshima Hex! Duel on lähempänä abstraktia kuin teemallista kokemusta. Se tuo mieleen Duken ja Hiven. Mikään näistä kolmesta ei kuitenkaan oikein ole meidän tyylisemme peli, vaikka pystymmekin arvostamaan jokaista pelimekaniikan puolesta.

Kaitsun kommentit

Olen varsin pitkälti samaa mieltä kaikesta mitä Annika ylempänä kirjoitti. Oma paremmusjärjestykseni tosin on vähän erilainen:  1) Letnisko, 2) CV, 3) The Cave, 4) Basilica ja 5) Nehemiah.

Monelle lukijalle on varmaankin yllätys, että Portal Games ja Ignacy Trzewiczek puuttuvat listalta. Robinson Crusoe ja Imperial Settlers ovat meiltä molemmilta vielä kokematta. Minä pääsin testaamaan taannoin 51st Staten, joka vaikutti kyllä ihan hyvältä. Ilman tätä puolalaisen peliskenen suurmiestäkin voin kyllä todeta, että viisikkomme kaikki pelit ovat hyviä.