Muksuille: Lohikäärmeiden aarre

by 13.54.00 0 kommenttia


Juokseeko jaloissasi vasta sisäsiistiksi opetteleva, vaahtosammuttimen kokoinen, suora- tai epäsuora jälkeläisesi? Tuntuuko, että lautapelipöydälle päätyy aina joku Hungry Hippos tai aivoton Kimble Junior kun taas rakkaat Powergridisi ja Menolippusi keräävät hyllyllä pölyä?

3-6 vuotiaiden lasten kanssa pelaaminen voi olla peliharrastajalle haastavaa. Ne lautapelit, joista itse nauttisi ovat yleensä liian monimutkaisia pienimmille lapsille. Pikkulapsille suunnatut pelit taas ovat aikuisen näkökulmasta usein törkeän huonoja. Huono pelivalinta voi johtaa itkuraivariin, eikä välttämättä aina lapsella.

Tässä yksi lastenpeli, jota kolmevuotias kuopus pelaa sujuvasti ja joka silti on minustakin hauska. Kyseessä on Reiner Knizian suunnittelema Lohikäärmeiden aarre (2003). Marektoy on julkaissut pelin suomenkielisen laitoksen, mutta sen löytäminen nykyään on vähän kiven takana. Tuurilla sen löytää noin vitosella käytettynä.

Muistipeli steroideilla

Pelilaatikossa on 49 pahvilaattaa ja ohjelappu. Laatat sekoitetaan kuvapuoli alaspäin 7x7 ruudukoksi. Käytännössä Lohikäärmeiden aarre on muutamalla lisäkikalla tuunattu muistipeli. Pelaaja kääntää laattoja yksitellen näkyviin, kunnes päättää lopettaa tai menettää vuoronsa.

Laatoista 34 ovat aarteita ja leluja, joita kerätään sarjoissa. Lelujen ja aarteiden lisäksi laatoissa on kaksitoista lohikäärmettä ja kolme hämähäkkiä. Lohikäärmeen tai hämähäkin esiin kääntäminen lopettaa vuoron välittömästi. Jos lohikäärme käännettiin vuoron ensimmäisenä laattana, sen saa ottaa itselleen tai yrittää kääntää vielä lisää lohikäärmeitä. Muussa tapauksessa kaikki laatat käännetään jälleen kuvapuoli alaspäin. Peli loppuu kun pöydällä on enää kolme laattaa (hämähäkit). Eniten lohhareita kerännyt pelaaja saa ottaa itselleen kaikki kolme hämähäkkiä, mikä tarkoittaa kolmea lisäpistettä. Isoimman laattapinon kerännyt voittaa.

Leluja ja aarteita kerätään 1-4 samanlaisen kortin sarjoina. Sormuksen saa nostaa yksittäin, mutta pallot, leikkiautot ja nuket kerätään pareittain. Kyntteliköt otetaan kolmen sarjoina ja aarrearkut nelosina. Sarjaan tarvittava määrä on merkitty korttiin ympyrään sisään sijoitettuina täplinä, joten lapsen ei tarvitse osata edes lukea numeroita ymmärtääkseen montako tarvitaan.

Lapselle Lohikäärmeiden aarre on jännittävä muistipeli. Leluja on kiva kerätä, lohharit ja hämähäkit tuovat jännitystä. Itse kuitenkin nautin eniten pelin onnenkoetusmekanismista. Riskillä voi lähteä keräämään useampaa sarjaa kerralla sen sijaan että tyytyisi muutamaan varmaan pisteeseen. Lohikäärmeiden kerääminen voi myös olla toimiva taktiikka, kunhan kerää muitakin sarjoja.
Kuvitus on varsin simppeliä ja sopii lasten peliin hyvin. Laatat ovat paksuja joten ne kestävät aika kovaakin käyttöä.

Hyvä aloituspeli lapsiperheen peli-iltaan

Laattojen asettelu vie noin minuutin ja sitten pääseekin pelaamaan. Yksi peli kestää noin vartin verran. Perheen kesken pelatessa tämä on ollut meillä hyvä aloituspeli. Kolmevuotias pääsee osallistumaan ja sen jälkeen yleensä onkin valmis omiin leikkeihinsä. Perheen isommat jäsenet voivat sitten siirtyä johonkin vaativampaan peliin.

Meillä käy usein  niin, että kun Lohikäärmeen aarteen levittää pöydälle kuopusta varten niin 13-vuotias esikoinenkin ilmestyy kuin tyhjästä pöytään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli houkuttaa mukaansa monenikäistä pelaajaa.

Pelin ikäsuositus on ”yli 6-vuotiaille”, mutta en usko että meidän kolmivuotias on lautapelien Mozart. Jos perusmuistipeli lapselta sujuu, niin sitä voi pitää ”porttipelinä” Lohikäärmeiden aarteeseen. Aikuisten peli-iltaan tätä en ottaisi mukaan, filleriksikin se on ihan turhan heppoinen. Mummien, kummien ja lasten yhteisiin hetkiin ”kämäkäkkipeli” on kuitenkin oikein näppärä.

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.