Valtaistuinpeli-peli

by 19.49.00 0 kommenttia


HBO:n huippusarja Game of Thrones on huikea kokemus vaikka ei olisi George R.R. Martinin kirjoja lukenutkaan. Focus Home Interactive on julkaissut niihin perustuen kaksi peliä. RTS naksuttelu A Game of Thrones: Genesis (2011) arvosteltiin lisenssikuraksi ja valitettavasti viime vuonna Focuksen julkaisema roolipeli Game of Thrones kärsii edeltäjänsä synneistä. Kiersin huonojen arvostelujen vuoksi molemmat peli kaukaa, mutta Humble Bundlen mukana tullut Game of Thrones -rope osoittautuikin yllättäen aivan helmeksi.

Metacriticin arvosteluissa pelin keskiarvo on pyörinyt hieman viidenkympin paremmalla puolella, mitä ihmettelen. Myönnetään, että grafiikat tai pelimaailma eivät yllä Skyrimin tasolle ja varsinkin alussa ääninäyttely on niin kamalaa, että olin lopettaa pelaamisen siihen paikkaan. GoT kuitenkin parantaa juoksuaan huomattavasti ensimmäisen puolituntisen jälkeen.


Peli kertoo kahden miehen tarinan. Ser Alester Sarwyck on aatelisuvun vanhin poika, joka palaa pelin alussa isänsä hautajaisiin oltuaan 15 vuotta poissa. Mors Westford on valtaistuinpelistä luopunut vanha sotaratsu, joka on vuosia kuulunut valtakunnan pohjoista rajaa puolustavaan Yövartioon. Morsilla on myös koira, jota ohjataan tietyissä jäljestyskohtauksissa. Miesten tarinat yhdistyvät pelin puolivälin tienoilla.
Vakoojamestari lordi Varys on tärkeässä sivuroolissa Alesterin ja Morsin tarinassa.


Tarina antaa oman näkökulmansa tv-sarjan ensimmäisen kauden tapahtumiin ollen silti täysin itsenäinen. HBO:n sarjasta on saatu mukaan muutama ääninäyttelijä: James Cosmo Yövartion komentaja Jeor Mormontina ja Conleth Hill vakoojamestari lordi Varyksena. Muitakin kirjoista ja sarjasta tuttuja hahmoja näkyy runsaasti.

Peli on sisäistänyt aivan mainiosti alkuperäismateriaalin juonittelun ja selkään puukottelun. En muista yhtään fantsuropea, jossa juoni olisi yllättänyt positiivisesti näin usein. Erilaisia loppuratkaisuja on neljä, eikä yksikään ole mitään siirappista teinien voimatrippiä. Tarina on aikuismainen, rujo, synkkä ja uskottava. Näitä adjektiiveja ei yleensä voi fantasiaropeihin yhdistää. 



GoT voi näyttää toimintaropelta, mutta taisteluiden sydän on taktikoinnissa. Nappia painamalla matsissa aika hidastuu ja ukkoja voi käskyttää. Menestymisen salaisuus on käskyjen oikeassa jaksottamisessa ja hahmojen ominaisuuksien yhdistelemissä. Koska toimintapojoja on rajoitetusti on esimerkiksi järkevää komentaa Morsin koira kaatamaan vastustaja, jotta Alester voi käyttää lopetusliikettään. Ei järjestelmä palkintoja voita, mutta ei ole yhtään sen huonompi kuin vaikka Mass Effecteissä. Pääosassa pelissä on tarina ja kaikki puutteet unohtuvatkin sitä seuratessa nopeasti. Keskusteluissa valitaan Mass Effectien tapaan muutamasta vaihtoehdosta sopiva, ja usein valinnoilla on seurauksia myöhemmin pelissä.

Perusnäkymä tuo mieleen Skyrimin, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. GoT ei paljoa tutkittavaa ja vapaata vaeltelua anna.

Pelimaailmassa vaeltelua ja taisteluita on keskusteluja rytmittämässä sopivasti. Peli on aika kiinteä paketti, vapaata tutkittavaa on aika hintsusti, varsinkin verrattuna vaikka Skyrimiin. GoT ei kuitenkaan ole ihan putkijuoksu.

Focus Interactivella ei ole selvästikään kovin suurta budjettia käytössään, kenties lisenssi vei leijonanosan siitäkin. Tämä näkyy esimerkiksi perushahmojen, kuten sotilaiden ja kyläläisten grafiikoiden toistuvassa kierrättämisessä. Myös pelimaailma on staattinen ja tyhjä. Kylillä ei näy ei kuin muutama asukas kerrallaan ja eräskin pääjuoneen kuuluva kapina näyttää melko naurettavalta kun linnan portin takana hiilihankoineen ja haravoineen heiluu vaivaiset neljä ukkoa.

Kuten sanottua, juoni on silti rautaa. Hahmojen yhteinen historia on tarinassa avainasemassa ja se avataan pelaajalle herkullisen hitaasti. Mitään ei väännetä rautalangasta eikä pelaajaa ei aliarvioida.

Jos pelimoottorin puutteet ja pääjuonen ulkopuolisen tekemisen vähyyden voi antaa anteeksi, on käsissä varsinainen hiomaton timantti. Jos juonelliset roolipelit kiinnostavat, tämä kannattaa ehdottomasti napata alelaarista mukaan. Jos kuitenkin nautit tämän tyyppisissä peleissä päähenkilöiden lemmenkuvioista, niin GoT tulee olemaan pettymys. Alester ja Mors pitävät nimittäin tiukasti kiinni selibaattilupauksistaan ja lukuisista ilotalovierailuista huolimatta peli ei pidä yllä tv-sarjan eroottista virettä.

80/100

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.