Vuosi 1918 elää vahvana lautapeleissä

by 15 helmikuuta 3 kommenttia

Karjalan kannas, valkoisten komentopaikka Ahvolassa maaliskuun 23. päivä 1918.
Karjalan Rykmentin konekivääriosaston päälliköksi juuri nimitetty varavääpeli Erik Alfred Svensson katseli huolestuneena kiikareidensa läpi. Punaisten päävoimien hyökkäys Viipurin-Antrean radan suunnasta oli alkanut. Punaisilla oli tukenaan arviolta pari tuhatta venäläistä sotilasta, sekä voimakas tykistö. Vihollisen paine oli suurin Ahvolan kylää hallitsevien Hauhian ja Suninmäen kukkuloita vastaan.

Svensson oli vielä kaksi päivää aiemmin vastannut konekiväärikurssien koulutuksesta Järvenlinnassa. Sitäkin pestiä oli kestänyt vain alun toista kuukautta. Tarve osaaville upseereille oli rintamalla kova ja kaarinalaissyntyinen Svensson oli käynyt kovimman mahdollisen koulun, Saksassa järjestetyn jääkärikoulutuksen.

Jos Erik ei ollut täysi mies Saksaan tullessaan hän todellakin oli sitä Suomeen palatessaan. Vuonna 1917 hän oli ollut osallistunut Misse-joen, Riianlahden ja Aa-joen taisteluihin. Vaasaan jääkärien 85 miehen vahvuinen etujoukko oli palannut helmikuussa 1918. Suomessa miehet olivat hajaantuneet välittömästi upseerien ja aliupseerien tehtäviin kouluttajiksi ja organisaattoreiksi.

Jääkärivääpeli Erik Svenssonin oli kohtalo nyt johdattanut Ahvolaan. Siellä hän oli ottanut komentoonsa konekiväärikomppanian rippeet.

Nyt oli Hannilanmäen ympäristöä hallitseva laki menetetty viholliselle. Avainaseman menetys oli kova isku valkoisille.
- Jollei huomattavia lisävoimia tule, kukkulan laki ei ole takaisin vallattavissa. Jos se hetkeksi onnistuisikin, pyyhkisi vihollisen ristituli ja huipun eteläreunalla makaava vihollisketju jokaisen sitä yrittävän armotta maahan, sanoi Paavo Susitaival joka oli sieltä palanneen partion ainoa henkiinjäänyt.
- Joka on toista mieltä, yrittäköön itse, Susitaival heitti varoituksensa päätteeksi.
- Sen me teemmekin ja käsikranaateilla. Oikein syöksyjoukon malliin!, julisti Svensson.*

Koskelan Akselin rankka päivä.

Sisällissota, kansalaissota, punakapina, vapaussota. Suomen vuoden 1918 tapahtumille on monta nimeä ja historioitsijat ovat vuosikymmeniä kiistelleet siitä mikä on kuvaavin. Sisällissota ja kansalaissota eivät ole tarkkoja, koska myös saksalaiset ja venäläiset joukot osallistuivat taisteluihin. Punakapina ja vapaussota taas ovat termeinä poliittisesti värittyneet. Vuoden 1918 sota on neutraali ja tarpeeksi tarkka, joten sitä suositaan nykyään.
              Oli sodan nimi mikä tahansa, se on ainoa jossa suomalaiset ovat itsenäisyyden aikana asein taistelleet toisiaan vastaan. Kuten tyypillistä kaikissa sodissa, sen historian kirjoittivat voittajat, eli valkoiset. Vasta Väinö Linnan kolmiosainen romaanisarja Täällä Pohjantähden alla (1959, 1960, 1962) toi punaisten näkökulman sotaan esiin. Vaikka henkilöhahmot olivat fiktiivisiä, romaanit ja Edvin Laineen niiden perusteella ohjaama samanniminen elokuva (1968) antoivat tilaisuuden kansallisten haavojen parantumiseen. Silti edelleenkään kaatuneille punaisille suomalaisille ei juuri huomiota suoda, ei muistokiviä pystytetä.
              Sodan taustalla olivat vasta itsenäistyneen maan sisäpoliittiset, sekä yleiset ulkopoliittiset syyt. Sääty-yhteiskunta alkoi murtua 1800-luvun lopulla. Maa- ja teollisuustyöntekijöiden määrän kasvu lisäsi sosialismin suosiota. Venäjän vallankumoukset vuonna 1917 johti myös Suomessa valtarakenteiden yläpään murenemiseen ja valtatyhjiöön. Leninin johtamat bolsevikit painostivat suomalaisia sosialisteja vallankumoukseen myös Suomessa.
              Ristiriidat Suomessa äityivät lopulta siihen pisteeseen, missä senaatti julisti suojeluskunnat omaksi armeijakseen tammikuun 25. päivänä 1918. Seuraavana päivänä punakaartit ja työväen järjestyskaartit yhdistyivät Suomen Punaiseksi kaartiksi. Mannerheimin johtamat suojeluskuntalaiset alkoivat riisua venäläisiä varuskuntia aseista tammikuun 28. päivänä. Tästä katsotaan sodan yleisesti alkaneen.

Sodasta tehtiin välittömästi lautapelejä

Keväällä 2017  pääsin tutustumaan Kansalliskirjastossa lautapelivanhuksiin kirjastonhoitaja Jussi Omaheimon kutsusta. Ensimmäisenä pääsin pelaamaan kaksinpeliä Suomen Vapaussota vuodelta 1918. Tuntuu aika uskomattomalta, että niin tuoreesta ja kipeästä aiheesta tehtiin heti peli. Eikä se ollut edes ainoa lajiaan.

Pelissä pyrin johtamaan valkoiset hallituksen joukkoni Saaren Mikon rajusti puolustamalle punaiselle Tampereelle. Rähinämme jäi lähinnä Mikkeliin ja pelasimme vain muutaman kierroksen tutustumismielessä. Pelimekaanisesti Suomen Vapaussota muistuttaa Strategoa, eli vastustajan joukot nähdään kartalla, mutta niiden tarkempi koko ja aselaji ovat piilossa ja paljastuvat vasta taistelussa. Pelimekaniikka perustuu ranskalaiseen L’Attaque-peliin, joka patentointiin vuonna 1909. Aika nopeasti pelimekaniikat olivat siis Suomeenkin rantautuneet.

Suomen vapaussota on alkamassa.  Suunnittelen hyökkäystä Mikkelin kautta Tampereelle. Taistelua helpottaisi, jos olisin älynnyt laittaa joukkojeni tiedot itseeni päin enkä Mikon nähtäville...

Saman vuoden joulumarkkinoille tuli myös Juusela & Levänen Oy Kirjapainon julkaisema peli nimeltään Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918.  Siinä nopanheitoilla siirrellään joukkoja ja joukko-osastojen miesluvuista pidetään kirjaa nuppineulaa joukkoyksikön laatalla siirtämällä(!). Osittain runomuotoiset säännöt ovat nekin päräyttävää luettavaa. Esimerkiksi Varkauden kaupungissa säännöt menevät näin: “Varkauden punakaarti apua se vuottaa, eteläisten aseisiin ja venäläisiin luottaa. Punajoukko jokainen, mi tänne ponnistaapi, täällä kuuteen tuhanteen mieslukunsa se saapi.” Helppo muistaa!

Molempien pelien narratiivi on tyypillistä voittajien kirjoittamaa, eli uljaat valkoiset pojat taistelevat ryssää vastaan. Suomen Vapaussota -pelin ohjeet alkavat sanoin: Maan satavuotisen sortajan avulla ovat harhaanjohdetut joukot nousseet kapinaan laillista hallitusta vastaan. 

Viisi uutta yrittäjää Pohjantähden alla

Sata vuotta sodan ja ensimmäisten kahden sitä käsittelevän lautapelijulkaisun jälkeen nähdään tänä vuonna hyvällä onnella jopa viisi aihetta käsittelevää lauta- tai korttipeliä. Kokeilemattakin uskallan väittää, että nämä suhtauvat neutraalimmin eri osapuoliin.

Marskikin on päässyt pelin kanteen. Ryyppy sille!

Antti Lehmusjärven 1918: Veli veljeä on vastaan on tätä kirjoittaessani Kickstarterissa ja kampanja on avoinna helmikuun loppuun. Lehmusjärvi on muuten kaarinalainen, kuten sisäänajon sankarina toiminut jääkärivänrikki Erik Svensson. Vetämämme lautapelikerhokin toimii Kaarinassa. Tällä kaikella on varmasti jokin yhteys, mutta en kuolemaksenikaan keksi mikä.

Veli veljeä vastaan on korttivetoinen sotapeli. Kortteja voi käyttää tapahtumina tai antamaan niihin merkityt toimintopisteet. Samanlaiseen systeemiin olen törmännyt Twilight Strugglessa ja sen pikkuserkussa, 13 Days: The Cuban Missile Crisiksessa. Sotapeliharrastajista Paths of Glory lienee paljon selvempi vertailukohta, sillä joukot etenevät kartalla pisteestä toiseen.

Lehmusjärvi on toiminut pitkään kotimaisessa lautapeliskenessä ja olen oudolla mielenkiinnolla lukenut hänen sotapelipainoitteista päiväkirjaansa Lautapeliseuran foorumilla. Ensikertalaisen suunnittelijan apuna näkyvät toimivan LudiCreations ja graafisessa suunnittelussa Todd Sanders. Noilla krediiteillä luulisi, että pelistä tulee vähintäänkin säällinen julkaisu.


1918 on toteutettu blokkisotana.

Kalle Matsisen suunnittelema 1918 hakee rahoitusta puolestaan Mesenaatin kautta. Se kuuluu blokkisotapelien genreen, joten se on satavuotiaan Suomen Vapaussota -pelin mekaaninen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Yksiköt ovat strategomaisesti näkyvillä, mutta niiden voima on salaisuus yhteenottoon asti. Palikoita pyöritetään eri sivuilleen kun ne saavat tappioita, kunnes ne tuhoutuessaan poistuvat laudalta. Taistelut käydään noppia heittämällä.

Matsinen on tampereella asuva historian ja rakennusarkkitehtuurin opiskelija. Apunaan hänellä on työryhmä. Kampanjassa on mukavasti huomioitu historiallinen ulottuvuus ja projektia tukemalla voi halutessaan saada myös tuoreen kirjan Rikki revitty maa (Tuomas Tepora & Aapo Roselius. Gaudeamus 2018).

Helsinki 1918 -pelissä taistellaan heksakartalla. Taustakuva on prototyypistä, eli se ei ehkä vastaa lopullista.

Näiden joukkorahoitusprojektien lisäksi helsinkiläinen U&P Games on julkaisemassa kevään aikana Hannu Uusitalon suunnitteleman kolmen pelaajan sotapelin Helsinki 1918 - German intervention to the Finnish Civil War. Yksi pelaajista kontrolloi sodan alussa Helsingin haltuunsa ottaneita punaisia. Toinen on maahan saapuneita saksalaisjoukkoja ja kolmas pelaaja Helsingissä toimivaa valkoisten maanalaista armeijaa. Taistelu pääkaupungista käydään noin metrin mittaisella heksakartalla, komppaniatasolla.

U&P Games on aiemmin julkaissut mm. Uusitalon W1815-pelin, jossa Waterloon taistelu käydään varttitunnissa.

Suomi 1918 on puhdas korttipeli.
Toiseen painokseensa on menossa omakustanteinen korttipeli Suomi 1918. Peli on ilmeisesti ristiseiskan etäinen sukulainen siinä, että kortteja pelaataan numerojärjestyksessä “maittain” pinoihin. Kullakin pelaajalla on oma tavoitteensa, jonka mukaan neljässä värissä olevia korttipinoja pyritään joko rajoittamaan tai kasvattamaan. Kuvitus ja pelin yleinen ulkonäkö on hyvin temaattinen. Pelistä ja sen taustoista löytyy paljon asiaa tekijöiden blogissa.

All Bridges Burning.

Viides aihetta käsittelevä peli tulee sekin kansainväliseen julkaisuun. GMT julkaisee All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland -pelin maineikkaassa COIN-sarjassaan. ABB on kolminpeli, jossa osapuolet ovat punaiset, valkoiset ja maltillinen vasemmisto. Pelin on suunnittellut VPJ Arponen ja maltillisen kestonsa puolensa se näyttäisi olevan hyvä lähtökohta COIN-sarjan peleihin tutustumiselle.

Löytyykö sisäinen nojatuolikenraali?

Jos mietit miksi Todellisuuspako käsittelee tällaista aihetta ainaisten työläistenasettelupelien tai outojen itäeurooppalaisten tuotosten sijaan, saat nyt kaipaamasi vastauksen. Harrastuksen edetessä olemme saapuneet siihen saturaatiopisteeseen, jossa sotapelit ovat osa uusia aluevaltauksiamme vuodelle 2018. Annika on hankkinut ludoteekkiimme pari keskiajan sotia käsittelevää peliä: Avalon Hillin klassinen Britannia käsittelee Brittein saarten asuttamista roomalaiskaudesta aina vuoden 1066 Hastingsin taisteluun. Tuoreempi julkaisu on  MMP:n  Kingdom of Heaven - The Crusader States 1097 - 1291, joka käsittelee ristiretkiaikaa.

Ostamastamme Britanniasta puuttuivat kansallisuuskortit, joten sellaiset tehtiin itse. Samalla vaivalla tyrkättiin vähän suomenkieltä ja historiaa mukaan.

Emme vielä tiedä miten innokkaita sotapeliharrastajia meistä kuoriutuu, mutta kaikki edellä mainitut vuoden 1918 sotaa käsittelevät pelit näyttävät meistä mielenkiintoisilta tapauksilta ja keskenään sopivan erilaisilta. Jos pääsemme jotakin niistä pelailemaan kerromme täällä avoimesti kokemuksistamme.

Kiinnostaako sinua joku näistä projekteista? Mahdollistaako joukkorahoitus suomalaisten sotapelien nousun? Mitä nämä viisi peliä kertovat suomalaisen pelisuunnittelun nykytilasta? Heitä rohkeasti kommenttia alapuolelle.

Hennalan vankileiri, Lahti. Toukokuun 1. päivä 1918.
Yli kuusikymmentä naista oli ahdettu yöksi niin kapeisiin koppeihin, että käsiään ei ollut pystynyt nukkuessaan liikuttamaan. Aamuvarhain heidät marssitettiin tokkurassa ulos. Kirkas valo otti Martan silmiin. Paikat olivat kipeät.
              - Ryssän morsiamet, nyt teille tulee noutaja, huusi joku naisten kulkiessa halki aseistettujen valkoisten joukon kohti tuntematonta määränpäätä.
              Viimeistään soramontun reunalla väsyneet aivot tajusivat vääjäämättömän tosiasian: heidät kaikki ammuttaisiin. Turun naiskaartilaiskomppania oli tullut tiensä päähän.
              Komppanian päällikkö Sigrid Sjöblom-Halme oli ammuttu vajaata viikkoa aiemmin. Martta Kiivas oli ollut alipäällikkö. Hän katsoi miten hänen aatetoverinsa Anna Aalto ja vasta eilen kahdeksantoista täyttänyt Helmi Nummelin sekä monet muut kävelivät kuopan pohjalle, tulevaan hautaansa. Toiset itkivät, toiset pälyilivät turhaan pakoreittiä, toiset suoristautuivat ottamaan kuoleman vastaan ylpeästi.
              Joku tytöistä, tyttöjähän he olivat, lähes kaikki alle 25-vuotiaita, aloitti virren 328. ”Valittaa täytyy totta ja surra suuresti kun vääryys vallan ottaa ja pahuus paisuupi.” Siihen he kaikki yhtyivät, kunnes laukaukset heidät vaiensivat.*



* Otteet ovat paikallislehteä varten vuonna 2008 kirjoittamistani historiallisista artikkeleista, joissa käsittelin Vuoden 1918 sotaa molempien osapuolien näkökulmasta.

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

3 kommenttia:

  1. Suomi 1918 korttipelissä on neljän värisiä kortteja, ei kolmen kuten tekstissä lukee.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitan parhaillaan kandia Suomen historiaan Turun ylipistossa ja käytän päälähteenäni Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918 -peliä. Tämä blogikirjoitus oli erittäin hyödyllinen työtäni varten, sain kerralla talteen vuoden 2018 ilmestyvät 1918-pelit. Suuret kiitokset!

    VastaaPoista